Yleisurheilun MM-kisat jälleen kirvoittaa kritiikin Ylen selostajista.
Yleisurheilu on lajina jo sinänsä tietysti vaativa, mutta nykypäivän tempossa, tuotantojen kehittyessä se on mielestäni selostuksen kuninkuuslaji. On hiljaisempia hetkiä, joita pitää pystyä täyttämään höpötyksellä eli sivistämään kuulijoita ja sitten yht' äkkiä hetki, jossa pitää hahmottaa sekunnin murto-osissa koko kenttä samalla puhuen korrektisti, järkevästi mutta tunteella kuitenkin.
Eskolaa ja Porttilaa moititaan mielestäni turhan kärkkäästi. Porttilalla on hauskoja huomioita ja osaa hän selostaa tapahtuvan vallan mainiosti. Eskolaa närkitään turhaan suunnistussympatioista jne. Hänen äänensävynsä miellyttää minua ja tunnetason säätö on hyvä, hänen selostuksensa ei riivi korviani.
Se on aika helvetin helppoa katsoa yksin teeveestä mitä sattuu tapahtumaan ruudulla ja muutaman sekunnin kuluttua muodostaa mielipide..
Selostajan pitää nähdä livekenttä, tv-monitori ja puhua koko ajan, huomioiden sen mitä katsoja näkee. Tv-selostajan virheet näkyvät aina jollekin katsojalle. Koettakaa selostaa joskus itse ääneen vaikka 4*100 metrin viestijuoksu.
Minä yritin kerran, koska nainen yllytti siihen. Hän piti minua terävänä, koska havainnoin pätkiä jälkikäteen.
Meni päin persiitä arveen live-selostus, en osannut puhua järkevää nopeasti samalla katsoen missä mentiin: jäin jälkeen ja sitten sanattomaksi.
Teeveessä edetään näytettävän kuvan ehdoilla, juoksua selostetaan koska siitä kuvaa ajetaan ulos. Kenttälajien tapahtumia näytetään juoksun jälkeen koosteina ja niihinkin pitää selostajan osata tunnelma luoda, vaativaa.
Radiossa voi selostajapari pomppia tapahtumien välillä joustavasti, jakaa puheaikaa. Eikä kukaan näe jos teet pikkuvirheen.
Tiilikainen, Noponen ja Höyry Häyrinen pystyivät höpisemään mitä mieleen tulee eikä kukaan moittinut detaljien missaamisesta.
Tunnelma oli tärkeä.
Radioselostus tiimi Lehtinen, Tuomas Raja ja nykyään yhä parempi Oikarinen on kyllä hemmetin kova, mutta aivan toisenlaisessa ympäristössä pelaavat Eskola, Porttila ja Finni pärjäävät minusta hyvin. Eivät ärsytä minua ollenkaan, koska näen paljon itse ja toisaalta hektisessä menossa kaikille tulee huteja väistämättä.
Paljon huonomminkin voisi olla, esim. Mertaranta ole virheetön jumalaselostaja, ei todellakaan, melko hyvä kyllä vieläkin.
Oikarinen on lupaava, mutta vanhan on Pertti Tapolaa ikävä.
Jotkut ikäihmiset varnaan kaipaavat vielö Nopostakin. Tiilikais-fanit taitavat olla jo toisilla aaltopituuksilla.
Yleisurheilu on lajina jo sinänsä tietysti vaativa, mutta nykypäivän tempossa, tuotantojen kehittyessä se on mielestäni selostuksen kuninkuuslaji. On hiljaisempia hetkiä, joita pitää pystyä täyttämään höpötyksellä eli sivistämään kuulijoita ja sitten yht' äkkiä hetki, jossa pitää hahmottaa sekunnin murto-osissa koko kenttä samalla puhuen korrektisti, järkevästi mutta tunteella kuitenkin.
Eskolaa ja Porttilaa moititaan mielestäni turhan kärkkäästi. Porttilalla on hauskoja huomioita ja osaa hän selostaa tapahtuvan vallan mainiosti. Eskolaa närkitään turhaan suunnistussympatioista jne. Hänen äänensävynsä miellyttää minua ja tunnetason säätö on hyvä, hänen selostuksensa ei riivi korviani.
Se on aika helvetin helppoa katsoa yksin teeveestä mitä sattuu tapahtumaan ruudulla ja muutaman sekunnin kuluttua muodostaa mielipide..
Selostajan pitää nähdä livekenttä, tv-monitori ja puhua koko ajan, huomioiden sen mitä katsoja näkee. Tv-selostajan virheet näkyvät aina jollekin katsojalle. Koettakaa selostaa joskus itse ääneen vaikka 4*100 metrin viestijuoksu.
Minä yritin kerran, koska nainen yllytti siihen. Hän piti minua terävänä, koska havainnoin pätkiä jälkikäteen.
Meni päin persiitä arveen live-selostus, en osannut puhua järkevää nopeasti samalla katsoen missä mentiin: jäin jälkeen ja sitten sanattomaksi.
Teeveessä edetään näytettävän kuvan ehdoilla, juoksua selostetaan koska siitä kuvaa ajetaan ulos. Kenttälajien tapahtumia näytetään juoksun jälkeen koosteina ja niihinkin pitää selostajan osata tunnelma luoda, vaativaa.
Radiossa voi selostajapari pomppia tapahtumien välillä joustavasti, jakaa puheaikaa. Eikä kukaan näe jos teet pikkuvirheen.
Tiilikainen, Noponen ja Höyry Häyrinen pystyivät höpisemään mitä mieleen tulee eikä kukaan moittinut detaljien missaamisesta.
Tunnelma oli tärkeä.
Radioselostus tiimi Lehtinen, Tuomas Raja ja nykyään yhä parempi Oikarinen on kyllä hemmetin kova, mutta aivan toisenlaisessa ympäristössä pelaavat Eskola, Porttila ja Finni pärjäävät minusta hyvin. Eivät ärsytä minua ollenkaan, koska näen paljon itse ja toisaalta hektisessä menossa kaikille tulee huteja väistämättä.
Paljon huonomminkin voisi olla, esim. Mertaranta ole virheetön jumalaselostaja, ei todellakaan, melko hyvä kyllä vieläkin.
Oikarinen on lupaava, mutta vanhan on Pertti Tapolaa ikävä.
Jotkut ikäihmiset varnaan kaipaavat vielö Nopostakin. Tiilikais-fanit taitavat olla jo toisilla aaltopituuksilla.