Nostanpa esille muutaman seikan, joita jo tässä ketjussa on hieman jo käsiteltykin.
Kuvitelkaa seuraava tilanne. Tilapäisesti häiriintynyt tyyppi astelee työpaikalleen pistooli kainalossa. Mies ottaa varmistimen pois ja tappaa pomonsa sen kummemmin tekoaan ajattelematta. Poliisi tulee paikalle. Tässä vaiheessa mies on lukinnut itsensä ja viisi panttivankia työhuoneeseen, jota poliisit piirittävät. Tappaja tietää, että ulospääsyä ei ole. Tyyppi tietää myös sen, että yhteiskunnassa on käytössä kuolemanrangaistus, joka hänelle langetetaan takuuvarmasti, jos hän jää kiinni. Mikä siis enää estää tappajaa lahtaamasta panttivankeja, koska hän tietää kuitenkin kuolevansa? Oma henki menee kuitenkin, joten epätoivo nostaa helposti päätään. Mies on jo tappanut, joten seuraava kerta on jo helpompi. Jos tarjolla olisi elinkautinen, mies voisi antautua, sillä hänelle olisi edes jonkinlainen mahdollisuus elämään. Voiko kuolemantuomion pelote toimia itseään vastaan?
USA:ssa kuolemantuomion täytääntöönpanossa on suuria ongelmia. Mustia ja latinalaisamerikkalaista alkuperääolevia tuomitaan samoista rikoksi paljon helpommin kuolemaan kuin valkoisia amerikkalaisia. Tämä kuitenkin kielii paljon suuremmasta ongelmasta, eli siitä, että USA:n oikeusjärjestelmä on ylipäänsä epätasa-arvoinen. Se ei sinänsä osoita pelkästään kuolemantuomion puutteellisuutta.
Norman Mailer taisi aikonaan sanoa, että kuolemantuomion kannattajille pitäisi näyttää telotuksia, tai että niitä pitäisi näyttää ylipäänsä julkisesti. Joutuisimme siis näin näkemään teloitettavien ahdistuksen ja teloituksen kauhistuttavuuden. Jos sen jälkeen vielä kannattaa kuolemantuomiota, kannattaisi miettiä ihmisyyttään.
Asiassa on kuitenkin toinen puoli, jonka Mailer jätti mainitsematta. Yhtä hyvin meidän pitäisi nähdä lapsenraiskaaja työssään. Joutuisimme näin näkemään uhrien kauhun ja teon iljettävyyden kaikessa karmeudessaan. Jos sen jälkeen ei tunne puhdasta vihaa ja kostonhalua tekijää kohtaan, voi mielestäni miettiä myös ihmisyyttään. Mutta näitä tekojahan harvoin näemme. Näemme vain uhrien tuhotut elämät, jos ylipäänsä ovat hengissä.
Puhun nyt suoraan ja sanon, että on suoranaista tosiasioiden kieltämistä väittää, että lapsenraiskaajat eivät ole ihmisiä. Ovat. Jokainen teko, jonka ihminen on joskus suorittanut on inhimillinen ja on käsiteltävä osana ihmisyyttä, olipa sitten kyse hyvästä tai pahasta. Leimaaminen eläimeksi ei poista sitä toisasiaa, että kysessä on edelleen ihminen. Näyttäisi siltä, että eläimeksi leimaaminen on vain keino, jolla vain helpotetaan rikollisten tuomitsemista, jotta asiaa ei näin ollen tarvitsisi sen enempää miettiä. Kuolemantuomion kannattajien on hyväksyttävä yksikantaan se tosiasia, että kyse on valtion järjestelmällisestä ihmisten tappamisesta. Sitä on turha verhota "eläinten" tappamiseksi. Itse en ole valmis hyväksymään sellaista järjestelmää, vaikka ajatuksissani olen toivonut monen raa'an rikollisen kuolemaa.
Kerron lisää omia näkemyksiäni paremmalla ajalla. Nyt jäi vähän puolittaiseksi nämä.
