En oo tästä kyllä samaa mieltä. Jos tommonen mahdollisuus olisi itselläni ollut olemassa, en olisi koskaan mennyt luokan eteen mitään esittämään.
Ymmärrän kyllä tämänkin ajattelutavan. Minäkin lukeudun siihen joukkoon, joka ei pidä esitelmöinnistä tai esiintymisestä ryhmälle. Esimerkiksi tämän jakson lopussa odottaa kammottava historian kertauskurssin suullinen tentti, jossa asetutaan isoon piiriin ja opettaja kysyy esimerkiksi jostain hemmetin Kehruu-Jennystä tai Pähkinäsaaren rauhasta. Liekö tällainen ryhmäkidutus kuitenkaan erityisen perusteltua?
Yläasteella en jännittänyt esitelmiä tai ryhmätöitä lainkaan. Minusta ne olivat enemmänkin hauskoja. Tämä johtuu siitä, että luokat olivat yhtenäiset ja aina toimittiin samassa ryhmässä. Kaikki luokan oppilaat tulivat henkilökohtaisesti toisilleen tutuiksi, kun osan tunsi jo ala-asteajoilta ja muutenkin kaikkiin ihmisiin oli jollain tavalla kontaktia. Sittemmin ympäristö vaihtui tutusta ja turvallisesta toiseen, pitikin esitelmöidä suurimmaksi osaksi tuntemattomille ihmisille. Mitä enemmän on tullut esitelmöityä, sitä epävarmempi olen alkanut olla näissä tilanteissa. Edelleenkään en odota kovinkaan iloisin mielin, mikäli tiedän, että esimerkiksi viikon-parin päästä pitäisi kertoa Syyrian sisällissodasta 40 ihmiselle. Siitäkin huolimatta, että todennäköisesti kuulijakunta säätää älypuhelintensa kanssa tai keskittyy muuhun härväämiseen.
Minulle oli jo tarpeeksi hämmentävä tilanne, kun opettaja kysyi yhtäkkisesti kesken tunnin, että voisinko mahdollisesti lukea ääneen oman esseeni koko luokalle. Karsastan varsinkin omien tekeleitteni lukemista muille, lopulta opettaja päätti itse lukea ja vältyin tuolta kohtalolta.
Tämä nyt oli yleistä pohdintaa asiasta. Vaikea sanoa, että miten näissä sitten pitäisi kunkin tahon menetellä. Ihmiset ovat yksilöitä - jotkut hyötyvät esiintymisestä, jotkut eivät. Paha puntaroida, sekä positiivisia että negatiivisia vaikutuksia löytyy kyllä.