Hyödyttömin taito, jonka olet koskaan oppinut?

[Silkkeri]

Ajatus tähän ketjuun tuli tänään töissä, kun juteltiin työkaverin kanssa ala-asteen mielenkiintoisista oppitunneista. Ideana siis otsikon mukaisesti kertoa taitoja, joilla et tee yhtään mitään, mutta olet jostain syystä joutunut opettelemaan tai jopa ihan vapaaehtoisesti joskus opetellut. Aloitetaas:

1) Kaunokirjoitus. Okei, periaatteessa allekirjoituksen teen kaunokirjoituksella, mutta muuten en ole kyseistä taitoa käyttänyt varmaan kertaakaan ala-asteen jälkeen. Tuota jaloa taitoa kuitenkin hiottiin aivan helvetin monta tuntia. Oli käsialavihkot, joihin rustattiin kirjain kerrallaan aakkoset läpi, isot ja pienet toki erikseen, ja joskus parin tuhannen toiston jälkeen opeteltiin yhdistämään näitä kirjaimia toisiinsa. Jokunen äidinkielen ainekin oli pakko tehdä kaunokirjoituksella. Noita kirjaimia oli vielä mahdollista tehdä monella eri tavalla, joista luonnollisesti vain se uusin ja päivitetty versio hyväksyttiin, eikä esimerkiksi äitini opettamia koukeroita. Vähemmän yllättäen koko kaunokirjoitus kuopattiin yläasteelle siirryttäessä, eikä sitä sen koommin mainittu sanallakaan.

2) Jakokulmalaskut. Näitä tykkäsin muistaakseni kovastikin tehdä. Nyt yritin huvikseni muistella, miten tuo toimi, enkä ilman Googlea saanut yksinkertaisintakaan laskutoimitusta suoritettua. Ei ole ihan hirveästi tällekään taidolle käyttöä tullut neljännen-viidennen luokan jälkeen. Onhan tuo nyt ihan tarpeettoman monimutkainen tapa laskea yhtään mitään. Onneksi nykyään on laskimet, tai olihan niitä ala-asteellakin mutta tämä koettiin silti opettelemisen arvoiseksi asiaksi.

3) Nokkahuilun soittaminen. Kaikista helvetin soittimista, mitä oltaisiin voitu opetella musiikin tunneilla... Tärykalvoilleni on ikuisesti painunut se infernaalinen metakka, mikä syntyy kun 20+ vaahtosammutinta yrittää yhtä aikaa soittaa puhtaasti jonkun helvetin nuotin. Ja eihän siitä mitään koskaan tullut.

Jätetään jotain teillekin. Peli avattu.

 

[Ikävänkantaja]

Kaksi on ylitse muiden: derivointi ja integrointi. "Eiköhän nyt ihan vaan oleteta, että kaikista lukiolaisista tulee insinöörejä?"

 

[Luulajanpuisto]

Kaksi on ylitse muiden: derivointi ja integrointi. "Eiköhän nyt ihan vaan oleteta, että kaikista lukiolaisista tulee insinöörejä?"

Tuon olin aikeissa laittaa itsekin tämän ketjun anniksi. Tosin täytyy todeta, että ei tuota taitoa ole tarvinnut sen insinööritutkinnon jälkeenkään.

90-luvulla kävin jonkin aikaa koulua, jossa opin mm. tekemään tarroja/teippauksia Corel Draw:n ja tietokoneeseen kytketyn leikkurin avulla. Vitusti hyötyä.

 

[pettter]

Siis miten joku voi muistaa jotain ala-astejuttuja? Ellei sitten satu olemaan yläasteella tai jotain.

No matematiikka nyt on aina hyödyksi, mutta esim. jotkut biologia - historia - uskonto ja muutkin vastaavat tylsät jutut voi lukea kirjasta tai netissä jos joskus tarvitsee.

 

[Action Bronson]

Tiirikointi. Ihan kivaa puuhasteluahan se on, mutta ei siitä taidosta ole tainnut minulle onnistumisen tunteiden lisäksi mitään hyötyä olla.

 

[Luge H]

Putkimiinan virittäminen. Kiitos Tarja Halonen.

 

[Deko]

Ruotsin kieli. Ei mitään hyötyä, ei niin yhtikäs mitään, ainakaan suhteessa opetukseen käytettävään aikaan.

 

[Leelian Lepotuoli]

2) Jakokulmalaskut.

Mulla on matikka ollut aina 5 todistuksessa, edes 5 siksi että saatoin opettajan muksun kouluun aamuisin kun samoilla huudeilla asuttiin. Mutta jakokulmat oli ainut missä olin hyvä. Tänäpäivänäkin lasken jakolaskut kulmalla.

Mut hyödyttömin taito taitaa olla fudiksen pompotus, 50 menee vieläkin helposti vaikka pelaamisesta on yli 13 vuotta aikaa.

 

[Iker]

Yksipyöräisellä ajamisen jalo taito tuskin kovin hyödylliseksi koskaan osoittautuu.

Sitä tuli kuitenkin ihan kiitettävästi joskus 11-13 vuoden ikäisenä treenattua kotona ensin takapihalla, siitä hiljalleen pihatielle ja lopulta kotikadulle ja lähikortteleihin. Ihan hyvin se sujuikin, mutta nyt on menty sen jälkeen vajaa parikymmentä vuotta ajamatta eikä varmaan ihan heti tule satulaan noustua vastaisuudessakaan.

Eli kova ja määrätietoinen harjoittelu ei kovin hyödyllistä pidemmällä tähtäimellä kiikaroituna ollut.

 

[Kampitus]

Nokkahuilun soittaminen.

Jopa nokkahuilulla voi saada naista, sopivassa tilanteessa sopivan kappaleen esitys lohkaisee varmasti.

Tiirikointi.

Tiirikoinnilla voi lisätä oman omaisuuden, ym hyödykkeiden määrää huomattavasti.

Putkimiinan virittäminen.

Putkimiina on yksi parhaista apuvälineistä tuon edellä hankitun naisen ja omaisuuden turvaamiseen.

Ruotsin kieli.

Mikäli valtio puuttuu edellä oleviin asioihin, voi ainoa vaihtoehto olla hypätä Torniosta Ruotsiin.

Turhaa taitoa ei siis ole olemassakaan. Lisäksi kaikki liittyy aina kaikkeen.

Oma turha taitoni on ehdottomasti nussiminen. Hyvällä harjoittelulla aikanaan opin kyseisen harrastuksen, koska en kuitenkaan osaa soittaa nokkahuilua, on tuo taito käytännössä turha, en ole tarvinnut vuosikausiin.

 

[abianos]

Osaan (kuten moni muukin) tehdä sylystä kuplia, jotka leijuvat suusta puhallettuina hauskasti maahan. Ihan kuin saippuakuplat. Mitään en tästä taidosta ole hyötynyt.

Ai juu, olenhan mä hauskuuttanut lapsiani väittämällä syöneeni saippuan.

 

[Woofer]

Osaan (kuten moni muukin) tehdä sylystä kuplia, jotka leijuvat suusta puhallettuina hauskasti maahan. Ihan kuin saippuakuplat. Mitään en tästä taidosta ole hyötynyt.

Tuli itsellä tismalleen sama taito mieleen kun ketjun otsikon huomasin. Ei mitään hyötyä.

 

[Kaukosäädin]

Tiirikointi. Ihan kivaa puuhasteluahan se on, mutta ei siitä taidosta ole tainnut minulle onnistumisen tunteiden lisäksi mitään hyötyä olla.

Aivan turha syyttää itse taitoa jos sitä ei viitsi/osaa/uskalla itse käyttää. Toisaalta jos tarkkoja ollaan, niin tuosta aiheesta ei juuri sinulle ole ollut apua joten oikeassa ketjussa vissiin olet. Mulle on tiirikoinnista apua ollut paljonkin. Varsinkin rahallisesti.


Oma vastaus tähän ketjuun yhdellä sanalla: armeija. Ei kun niin enhän mä vittu käynyt edes sitä. Ehkä juuri siksi.

 

[MustatKortit]

Sellon soittaminen

Oli pakko valita piano-opintojen viereen joku kakkossoitin, suoritin sellosta vain sen, mitä oli ihan pakko suorittaa.

Jazzia ja satunnaisesti klassista tulee kavereille pianolla pimputeltua, mutta selloa ei kukaan ole pyytänyt ottamaan esiin. Ja ei, en osaa Elgarin sellokonserttoa soittaa.

 

[hoototoo]

Paneminen

Tulee itsestä välillä mieleen Tuomas Huhtanen. Hirveä yritys päällä ja välillä pääsen jopa maalipaikoillekin, mutta aina tulee jäädyttyä eikä ikinä uppoa yläpesään tai mihinkään muuallekaan.

Korkeintaan pari kihausta tulee vuodessa, joten tuo taito on lähes täysin hyödytön.

 

[müller]

Nokkahuilulla soittaminen. Sen jälkeen päätin, etten opettele enää mitään hyödytöntä.

 

[Kaiuni Alen]

Omat turhat taidot, mitä tähän mennessä on tullut opittua:

1. purkan puhaltaminen kuplaksi
2. kitaran soitto (koska en muista siitä yhtään mitään, koska lopetin)
3. viheltäminen/kovaääninen taputus*

Eli toisin sanoen viheltäminen on minulle hyödyllisempää kuin kitaran soitto.
*keskimääräistä kovempi

 

[rosba70150]

Ranska. Luin kieltä 5 vuotta enkä osaa pätkääkään. Saksaa puhun paremmin vaikken ole tuntiakaan opiskellut.

 

[SamSpade]

Osaan nostaa kulmakarvoja toisistaan riippumatta ts. yksi kerrallaan.
Osaan myös liikuttaa/heiluttaa kaikkia varpaita itsenäisesti.
Toista lapsena harjoittelin peilin edessä väsymättä ja toista sängyssä maaten yksi kerrallaan pakotin aina jonkin varpaan edes vähän liikahtamaan.
Osaan myös hiipiä erittäin hyvin, kuin kissa, äänettömästi ja pimeässä liikkuminen on myös hallussa.

Tiirikoida osaan, mutta tuo on ollut hyödyllinen taito joten sitä ei lasketa.
Osaan heittää melkein mitä tahansa toiseta päästä olevaa esinettä niin että se osuu ja uppoaa. Painavaa naulaa, ruuvimeisseleitä, veitsiä jne. Faijan ladon ovi on täynnä reikiä.

Kämmenet yhteen laittamalla osaan muodostaa niistä eräänlaisen kukkopillin ja "soittaa" sitä.

Napalmin, erilaisten räjähteiden teko onnistuu myöskin - tästä olen hiukan epävarma onko turha taito - tulevaisuudesta kun ei koskaan tiedä millainen zombi-invaasio vielä tulee.

 

[Jussizip]

Oma vastaus tähän ketjuun yhdellä sanalla: armeija. Ei kun niin enhän mä vittu käynyt edes sitä. Ehkä juuri siksi.

Surullista. Armeija tekisi ihan hyvää jo pelkästään siksi, että moni oppii siellä paljon erinäisiä taitoja, jotka ovat hyödyksi siviilissä. Tosin en tiedä tehdäänkö siellä enää tänäpäivänä mitään muuta kuin lomailla? Onkohan metsäöitäkään enää säästösyistä?

 

[Värilasiton]

Osaan naksuttaa kielellä, sillai aika kovankin napsautuksen tehdä. Ei siitä mitään hyötyä ole, mutta sitä ei ainakaan moni tuttuni osaa.

Kaunokirjoitus kuten mainittu, on myös hyödytön taito, kunnei musta vähemmän yllättäen tullutkaan kaunokirjoittajaa tai naista isona poikana.

Ranskaa opiskelin kanssa 2 vuotta ylä-asteella, en osaa muuta kuin Je M'appelle Värilasiton, toikin saattoi tosin mennä väärin, myös Je t'aime. En ole ikinä tarvinnut missään, tai ehkä olisin, mutta kun en osaa tuon enempää niin Ranskassakin tuli mentyä englannilla.

Rubiikin kuution opettelin myös ratkaisemaan pari kuukautta sitten, nyt se onnistuu parissa minuutissa, ei siitä hyötyä ole. Toki on kiva muiden luona käydesssä koittaa bongata rubiikin kuutio, jotta voisi taidolla elvistellä "etteks te oikeesti saa tätä ratkastuu muuten, ku yhen sivun vaan?", mutten ole kertaakaan kenenkään vieraan luona moista bongannut.

 

[FASlapsi]

Nokkahuilun soittamisesta ja pianotunneilla käymisestä sai jotain pohjaa ja oli varmasti helpompi opetella myöhemmin nuorena kerkkopäänä basson soittoa kun piti bändi perustaa. Ja varmasti oli myös luontevampi sit siirtyä kitaraan. Et ei se nyt ihan turhaa ole omalla kohdalla ollut. Toki jos jotain soitinta pitää opetella niin onhan toi nokkahuilu maailman vittumaisimman kuuloinen peli semmosen käsissä joka ei soittaa osaa, ja aika lähellä kärkeä semmosenkin käsissä joka osaa.

Jakokulma oli musta hauska, en kyllä enää sitä osaa. Sen sijaan on ollut pakko pitää derivoinnin ja integroinnin taidot yllä, ja lisäksi iki-ihanat Laplace-muunnokset on jatkokoulutuksen takia tulleet takas kuvioihin. Olisin paljon onnellisempi jos näistä ei tarvitsisi tajuta mitään.

Armeijassa joutu oppimaan kaikkea turhaa, kuten pinkkojen millimetrin tarkan taittelun, muodossa jäpityksen salat ja useita eri keinoja ladata rynnäkkökivääri (polkaisu, heilautus, maahan tömäytys, mitä näitä nyt oli). Oppi siellä kyllä jotain ihan hyödyllistäkin, kuten sen että paras tapa sluibata vittumaisista asioista on olla tekevinään jotain tärkeää tai näyttää kiireiseltä, koskaan ei saa jäädä kädet taskussa seisoskelemaan tai hinkkaamaan jotain rättiä, nakki viuhuu heti. On ollut hyötyä tuosta työ- ja siviilielämässäkin. Ja senkin siellä tajusin että helpoimmalla kaikesta pääsee kun ymmärtää mitä ylemmät naamat sinulta haluaa, ja teet just sen vähimmällä mahdollisella vaivalla etkä mitään muuta ylimääräistä. Ylemmät pysyy tyytyväisinä, pysyy jonkunlainen maine itsellä ja sitten on taas entistä helpompi sluibailla ja tehdä jotain sellasta mikä itseä kiinnostaa. Turha stressata ja hinkata mitään epäolennaisia asioita kuntoon siinä samalla, ei ne ketään kiinnosta kuitenkaan.

Turhin taito mikä nyt tässä tulee mieleen on kuperkeikan teko. Minkäännäköistä hyötyä ei moisesta liikkeestä tule koskaan kenellekään missään tilanteessa olemaan. Jos pitää jossain maailmansotatilanteessa jostain syystä kieriä niin sitten jollain ukemilla tai vastaavalla mennään.

 

[Laitapuolen Hyökkääjä]

Komppia nokkahuilulle ja kaunokirjoitukselle. Nokkahuilun soittamisesta ei ole hyötyä kuin korkeintaan sotavankien kidutusmetodina käytettäessä ja meikäläisen kaunokirjoitus muistuttaa edelleen lähinnä Zodiacin viestejä. Eikä siellä intissäkään kieltämäti montaa hyödyllistä taitoa oppinut.

Viimeisimpinä omalle listalle ovat päässeet betonin suhteuttaminen ja statiikka.

 

[JZZ]

Intissä opettelin sähköttämään ja vastaanottamaan sähkötystä. Olin jopa älyttömän hyvä siinä. Opettelu oli turhaa jo intissä, koska koulutuksen jälkeen tuota ei siellä enää yhtään mihinkään käytetty tai edes harjoiteltu. Muutamaa leffoista tms. poimittua sähkötysviestiä lukuunottamatta tuosta tuskin on mitään hyötyä.

 

[Mondie]

Äidinkielen sijamuodot vai mitä ne nyt oli. En ole koulun jälkeen tarvinnut esimerkiksi sanoja imperfekti, saatikka pluskvamperfekti.

Hyödyttömien taitojen lista ei tuohon jää, mutta tuo nyt tuli ekana mieleen.