Hyödyttömin taito, jonka olet koskaan oppinut?

[Knox]

Ei siinä mitään kummallista meillä ollut. Monissa juhlissakin koko luokka lauloi. Meillä oli myös parilaulua, mutta se suoritettiin rauhassa. Käytännössä testattiin rytmitajua ja keskittymiskykyä.

Onhan se hieman eri laulaa yhdessä luokan kanssa, mitä yksikseen luokan edessä.

Minä en osaa laulaa paskaakaan, kävin luokan edessä veivaamassa jonkun laulun päin helvettiä eikä se mulle ollut homma eikä mikään. En vaan ymmärrä koko homman pointtia, kaikista ei ole laulajiksi. Mun mielestä se on turhaa nöyryyttämistä, osasta näki selvästi kuinka paljo ko. tilanne ahdisti.

 

[Sistis]

Niin kiire ei ole tullut, että sitä olisi tarvinnut, joten lähes kaiken siitä olen unohtanut. A-ja K-kirjaimet vielä muistan, kun ne oli niin helpot ja oikeastikin nopeat kirjoittaa. Tai oikeastaan siitä K:stakaan en ole ihan varma...

Eli osaat kirjoittaa vain "akka" ja "kakka". Ja nekin vain mahdollisesti.

Itse olen joskus miettinyt, että olisiko tuosta taidosta ollut hyötyä opiskeluaikana luennoilla. Veikkaan, että ei. Vaikka olisikin ehkä saanut kirjoitettua enemmän asioita muistiin, muistiinpanoissa olisi ollut jälkikäteen ajateltuna huomattavasti liikaa lukemista, ja asioiden sisäistäminen olisi vaikeutunut.

Liekö tuosta taidosta hyötyä muille kuin henkilöille, jotka esim. tekevät oikeusistuntojen tai parlamenttien kokousten asioista virallisia muistiinpanoja... ehkä toimittajat saattavat hyötyä myös tuosta.

 

[penkinlämmittäjä]

Onhan se hieman eri laulaa yhdessä luokan kanssa, mitä yksikseen luokan edessä.

Minä en osaa laulaa paskaakaan, kävin luokan edessä veivaamassa jonkun laulun päin helvettiä eikä se mulle ollut homma eikä mikään. En vaan ymmärrä koko homman pointtia, kaikista ei ole laulajiksi. Mun mielestä se on turhaa nöyryyttämistä, osasta näki selvästi kuinka paljo ko. tilanne ahdisti.

Höpöhöpö. Ei se ole nöyryyttämistä, vaan rohkaisua. Ihminen, joka pelkää jonkun asian tekemistä, ei sitä tee. Oli se sitten palkankorotuksen pyytäminen, tai kosinta. Minusta on ihan oikein, että rohkaistaan tekemään jokin asia vaikka sitten pakottamalla. Ihmisen täytyy hoksata ettei se nyt sitten niin kamalaa ollutkaan. Vituttaa semmoinen perinteinen suomalainen negatiivisuus kaikkeen epämiellyttävään. Kokemalla oppii ja jos ei yritä, ei koe. Jos ei koe, ei opi. Jos ei opi, niin olet elämässä jäljessä oppineita. Koulu on kasvatus- ja kehityslaitos.

 

[Sistis]

Höpöhöpö. Ei se ole nöyryyttämistä, vaan rohkaisua. Ihminen, joka pelkää jonkun asian tekemistä, ei sitä tee. Oli se sitten palkankorotuksen pyytäminen, tai kosinta. Minusta on ihan oikein, että rohkaistaan tekemään jokin asia vaikka sitten pakottamalla. Ihmisen täytyy hoksata ettei se nyt sitten niin kamalaa ollutkaan. Vituttaa semmoinen perinteinen suomalainen negatiivisuus kaikkeen epämiellyttävään. Kokemalla oppii ja jos ei yritä, ei koe. Jos ei koe, ei opi. Jos ei opi, niin olet elämässä jäljessä oppineita. Koulu on kasvatus- ja kehityslaitos.

Onko sinulla joku hyvä peruste siihen, miksi tämä ilkeilevien luokkatovereiden edessä laulaminen olisi parempi rohkaisu kuin omassa rauhassa ja vain opettajan seurassa laulaminen?

Ja tiedän tapauksia, joille se luokan edessä laulaminen on ollut oikeasti kamalaa. Luokkatovereiden mädille omenille tuo antoi hyvän keinon harrastaa vittuilua ja laulajalle paskan fiiliksen vuosikausiksi.

 

[penkinlämmittäjä]

Onko sinulla joku hyvä peruste siihen, miksi tämä ilkeilevien luokkatovereiden edessä laulaminen olisi parempi rohkaisu kuin omassa rauhassa ja vain opettajan seurassa laulaminen?

Ja tiedän tapauksia, joille se luokan edessä laulaminen on ollut oikeasti kamalaa. Luokkatovereiden mädille omenille tuo antoi hyvän keinon harrastaa vittuilua ja laulajalle paskan fiiliksen vuosikausiksi.

Jaa minun käsityksen mukaan ne vittuilevat ja paskat nulikat ovat itse ne paskimmat laulajat. En huomannut tämmöistä ongelmaa kolmen luokan kanssa.

 

[Jaws]

Ei se ole nöyryyttämistä, vaan rohkaisua. Ihminen, joka pelkää jonkun asian tekemistä, ei sitä tee. Minusta on ihan oikein, että rohkaistaan tekemään jokin asia vaikka sitten pakottamalla. Ihmisen täytyy hoksata ettei se nyt sitten niin kamalaa ollutkaan.

Täh?

Entä jos lopputulema onkin se, että se olikin ihan helvetin kamalaa? Itse suhteellisen esiintymiskammoisena en tajua tuota ajattelutapaa. Esitelmät ja esitykset ovat aivan hanurista, puhumattakaan sitten jos pitäisi laulaa muille. Esimerkiksi ala-asteen laulukoe on monelle nöyryyttävä ja hämmentävä kokemus. Itse kiitän ala-asteen musiikinopettajaani siitä, että laulukoe suoritettiin muilta piilossa.

Itsekin tiedän aina lopulta pärjääväni kohtuullisen hyvin, kun pitää vaikka luokan edessä puhua. Se, että saan jonkin mieltä vaivanneen asian hoidettua, ei kuitenkaan poista sitä, että jatkossakin koen asian ongelmallisena. Onneksi nykyään monilla opettajilla on pelisilmää ja ottavat huomioon myös ne, jotka eivät halua joutua noin epämukavaan tilanteeseen.

Oletko ajatellut, mitä tapahtuu, jos esiintymiskammoinen pakotetaan esiintymään ja tämä omasta mielestään epäonnistuu? Sitten alkaa epämukavien tilanteiden välttely ja ns. lumipalloefekti. Tietysti onnistumiset ruokkivat uusiin onnistumisiin, mutta sama se on toisinkin päin.

Edit: nokkahuilu ja kaunokirjoitus mainittu, sama täällä. Täysin turhia taitoja.

 

[Knox]

Höpöhöpö. Ei se ole nöyryyttämistä, vaan rohkaisua. Ihminen, joka pelkää jonkun asian tekemistä, ei sitä tee. Oli se sitten palkankorotuksen pyytäminen, tai kosinta. Minusta on ihan oikein, että rohkaistaan tekemään jokin asia vaikka sitten pakottamalla. Ihmisen täytyy hoksata ettei se nyt sitten niin kamalaa ollutkaan. Vituttaa semmoinen perinteinen suomalainen negatiivisuus kaikkeen epämiellyttävään. Kokemalla oppii ja jos ei yritä, ei koe. Jos ei koe, ei opi. Jos ei opi, niin olet elämässä jäljessä oppineita. Koulu on kasvatus- ja kehityslaitos.

Ei sillä varmasti pyritä nöyryyttämään, mutta aika moni sen sellaisena koki. Meillä meni luokan nörtti totaaliseen lukkoon, ei saanut ääntäkään ulos, muuttui punaiseksi, rupesi änkyttämään ja kaikki repesivät nauruun. Veikkaan että tämä kaveri muistelee erittäin lämmöllä tätä rohkaisua. Tuokin tilanne opettajan kanssa kahdestaan olisi ollut huomattavasti vähemmän kiusallinen.

 

[Kaiuni Alen]

Nokkahuilun soittaminen ei missään nimessä ole hyödytön taito. Kun sitä siellä oppitunnilla soitetaan, ei sen idea ole saavuttaa mitään konkreettista, vaan antaa mahdollisuus tutustua instrumenttiin ja sellaisen soittamiseen, mikä voi olla erittäinkin valaiseva kokemus jollekin. Sen sijaan ei ole hyvä, että sitä pakotetaan soittamaan veren maku suussa. Jos joku siitä sattuisi innostumaan, ei se ole turhaa.

En myöskään pidä pikakirjoitusta turhana taitona. En ole moisesta koskaan kylläkään kuullut, mutta saattaisin hyvinkin osallistua jonnekin kurssille, jossa sitä opetetaan. Kuulostaa todella hyödylliseltä taidolta esim. opiskelussa muistiinpanojen kirjoittamisessa tai vaikka toimittajan työssä.

 

[ms.qvist]

Ei sillä varmasti pyritä nöyryyttämään, mutta aika moni sen sellaisena koki.

Kuten minä, meillä erityisesti ala-asteella oli todella inhottava opettaja musiikissa ja jokainen laulu- ja soittokoe suoritettiin luokan edessä siten, että muut oppilaat olivat seuraamassa esitystä. Ja muistan nämä tilanteet todella nöyryyttävinä ja ahdistavina kun kerta toisensa jälkeen opettaja hyvin ivallisella ja pilkallisella äänellä viimeistään toisen säkeistön kohdalla tuumasi, jotta "Kiitos M..., tämä riittääkin jo minulle". Ja jokainen luokkamme oppilas tajusi, että laulu- ja soittotaidottomalle vladille naljailtiin tuossa ankaramman mukaan.

Voin sanoa suoraan pelänneeni laulu- ja soittokokeita niin ala-asteella kuin myös yläasteella, eivätkä ne yläasteellakaan herkkua olleet vaan ahdistavan nöyryyttäviä kokemuksia luokan edessä.

vlad.

 

[FASlapsi]

Täh?

Entä jos lopputulema onkin se, että se olikin ihan helvetin kamalaa? Itse suhteellisen esiintymiskammoisena en tajua tuota ajattelutapaa. Esitelmät ja esitykset ovat aivan hanurista, puhumattakaan sitten jos pitäisi laulaa muille. Esimerkiksi ala-asteen laulukoe on monelle nöyryyttävä ja hämmentävä kokemus. Itse kiitän ala-asteen musiikinopettajaani siitä, että laulukoe suoritettiin muilta piilossa.

Itsekin tiedän aina lopulta pärjääväni kohtuullisen hyvin, kun pitää vaikka luokan edessä puhua. Se, että saan jonkin mieltä vaivanneen asian hoidettua, ei kuitenkaan poista sitä, että jatkossakin koen asian ongelmallisena. Onneksi nykyään monilla opettajilla on pelisilmää ja ottavat huomioon myös ne, jotka eivät halua joutua noin epämukavaan tilanteeseen.

Oletko ajatellut, mitä tapahtuu, jos esiintymiskammoinen pakotetaan esiintymään ja tämä omasta mielestään epäonnistuu? Sitten alkaa epämukavien tilanteiden välttely ja ns. lumipalloefekti. Tietysti onnistumiset ruokkivat uusiin onnistumisiin, mutta sama se on toisinkin päin.

Mun mielestä koulu nyt on aika luonteva paikka harjotella ihmisten edessä esiintymistä, meinaatko että kouluissa ei saisi edes tämmösiä esitelmiä pitää koska ne saattaa jotakuta jännittää?

Itsehän inhoan tommosta joukon edessä esiintymistä yli kaiken, se on edelleen ihan yhtä hirveää kuin silloin joskus koulussa kun piti luokalle pitää esitelmä Kiinan muurista tai havupuista. Ei tarvii olla ku joku 5 ihmistä joille pitää jotain selvittää ni alkaa jalka tutisemaan ja kädet hikoilee ja vituttaa.

Mutta jos tätä touhua ei olisi koskaan joutunut koulussa pakon edessä suorittamaan, en varmaan uskaltaisi/osaisi tänä päivänä puhua yhtään mitään kenellekään kun tilanteessa on yli 3 ihmistä mun lisäkseni. Noissa koulun väsyneissä esitelmissä joutui kuitenkin kokemaan sen kauhun kun kaikki sanat häviää mielestä ja huomaa yhtäkkiä skipanneensa puolet esitelmästä ja ääni resonoi seitsemän oktaavin välillä ku joku vitun vammainen palosireeni ja se paperi josta jotain Risto Rytin elämänkertaa luokan edessä tavasi repeytyi rikki kun kädet tärisi niin perkeleesti. Jos tolta pohjalta olisi esim. työhaastatteluihin lähtenyt niin ois päässy ees Mäkin kassalle, ku ois katottu että mikä vitun vikisevä Timo T.A. Mikkonen tänne yrittää.

Väitän kyllä että kun ne isoimmat kämmit tuli jo jossain Viisikko-kirjojen esitelmässä tehtyä, osaa nykypäivänä noihin tilanteisiin vähän rennommin mennä - tietää ainakin että ei se nyt niin perseelteen voi mennä niinku silloin joskus kasiluokalla. Itsensä kidutustahan kaikennäköinen esiintyminen yhä on, mutta kun on tarpeeksi monta kertaa samat kauhut kokenut niin niihin vähän niinku tottuukin. Jollain masokistin pokalla menin omissa häissänikin sitten pakottamaan itteni pitämään jonkun puheen, mikään oo ikinä ollu niin hirveetä mutta sit ku siitä oli selvinnyt niin olihan mahtava fiilis.

 

[ms.qvist]

Oikeastaan edelliseen viestiini liittyen.

Sikäli mielenkiintoista, että vaikka inhosin esiintymistä luokan edessä musiikkitunneilla, niin esim. äidinkielentunnilla kun piti pitää esitelmiä ei niiden pitäminen tuottanut suuren suuria ongelmia vaikka tuolloin kärsinkin esiintymiskammosta myös tällä saralla. Oikeastaan vain kolmannella luokalla oli ongelmia kun piti pitää ensimmäinen esitelmä luokan edessä ja valitsin aiheeksi kotosalla kengurut ja eihän siitä tullu mitään - lopulta väkersin sen yhdessä äitini kanssa ja tulos oli hyvä. Tästä kuitenkin opin, että panostan vast' edes esitelmiin aivan toisella tapaa ja pyrin tekemään niistä omannäköisiäni, siitä pitäen olen tavallaan nauttinut esitelmien ja erilaisten esitysten tekemisestä kuin myös pitämisestä. Ja olen pitänyt esitelmiä muuallakin kuin koulu- ja opiskelumaailmassa.

vlad.

 

[Jaws]

Mun mielestä koulu nyt on aika luonteva paikka harjotella ihmisten edessä esiintymistä, meinaatko että kouluissa ei saisi edes tämmösiä esitelmiä pitää koska ne saattaa jotakuta jännittää?

Enhän minä sitä missään nimessä tarkoittanut. Tietysti koulussa saa ja täytyy pitää esitelmiä. Mutta nykyään jotkin opettajat antavat mahdollisuuden tehdä esitelmän kirjallisena, mikäli esitelmän pitäminen luokan edessä on ylivoimainen este. Ne voivat pitää esitelmän, jotka haluavat - selkeä enemmistö näin tekeekin. Ymmärrän myös kuitenkin niitä, jotka päättävät jättää väliin. Näille henkilöille on hyvä tarjota tämä mahdollisuus. Voivat sitten itse miettiä ja tehdä päätöksen siitä, mennäkö luokan eteen suoriutumaan vai hoitaako homman kunnolla kirjallisesti. Jos on huono esiintyjä, opettaja voi harmillisesti tulkita esityksenkin olevan huono, jos esittäjä itse panikoi ja alitajuisesti koittaa selvitä tilanteesta mahdollisimman nopeasti pois. Siksi kirjallinen vaihtoehto on hyvä olla olemassa.

 

[FASlapsi]

Enhän minä sitä missään nimessä tarkoittanut. Tietysti koulussa saa ja täytyy pitää esitelmiä. Mutta nykyään jotkin opettajat antavat mahdollisuuden tehdä esitelmän kirjallisena, mikäli esitelmän pitäminen luokan edessä on ylivoimainen este. Ne voivat pitää esitelmän, jotka haluavat - selkeä enemmistö näin tekeekin. Ymmärrän myös kuitenkin niitä, jotka päättävät jättää väliin. Näille henkilöille on hyvä tarjota tämä mahdollisuus. Voivat sitten itse miettiä ja tehdä päätöksen siitä, meneekö luokan eteen suoriutumaan vai hoitaako homman kunnolla kirjallisesti. Jos on huono esiintyjä, opettaja voi harmillisesti tulkita esityksenkin olevan huono, jos esittäjä itse panikoi ja alitajuisesti koittaa selvitä tilanteesta mahdollisimman nopeasti pois. Siksi kirjallinen vaihtoehto on hyvä olla olemassa.

En oo tästä kyllä samaa mieltä. Jos tommonen mahdollisuus olisi itselläni ollut olemassa, en olisi koskaan mennyt luokan eteen mitään esittämään. Ja sit oisin koko ajan ruoskinut itseäni ajatuksella että en mä osaa kellekään puhua ja en mä uskalla mitään sanoa ja ei musta vaan oo tähän. Oon tarpeeks vässykkä jo nytkin, saati sitten jos ois aina ollut mahdollisuus sluibata koska ei vaan tykkää esiintymisestä.

Välillä elämässä joutuu vittumaisiin ja pelottaviin tilanteisiin, mun mielestä niihin on hyvä joutua jo koulussa niin osaa sitten aikuiselämässä tunnistaa miltä niissä tuntuu ja miten niistä selviää. Ei kaikkea epämiellyttävää voi aina vaan väistellä, joskus on tehtävä jotain vaikka se kuinka vituttaa.

 

[Prookie]

No johan täällä kauhistellaan luokan edessä laulamista..

Meillä ala-asteella laulukoe esitettiin tietenkin koko luokalle. Tämän lisäksi rehtori soitti koko koululle nauhoittamiaan laulukokeita välitunneilla. Laulukokeen alussa kuului ilmoittaa kuka seuraavan laulun laulaa tyyliin: "Janipetteri Puustinen esittää nyt laulun Tuulen tie." Ettei jäänyt muille epäselväksi kuka on milloinkin äänessä.

Voisi tulla nykyään sanomista jos jossain koulussa vielä näin toimittaisiin..

 

[Sanainen arkku]

Hyödyttömin taito on luultavasti Se että osaan puhaltaa suustani sylkikuplia. Tosin ihan lystiä niitä on purjehtiessa joskus lasketella tuulen matkaan.

Varmasti olen oppinut myös joitakin pelkästään tai enimmäkseen haitallisia taitoja. Tällaisesta esimerkkinä voisi olla maalivahtina salibandyssä viljelemäni karvaajien estäminen. Sen verran monta kampitus / estämisjäähyä on osakseni koitunut. Kukaan ei kuitenkaan ole loukkaantunut niistä, joten tuskinpa siitäkään "taidosta" hirveästi haittaa on ollut. Itselleni siitä on ollut Se hyöty, että myöhemmin tuomarina olen osannut havaita ja myös mielestäni kohtuullisesti rankaista samoin toimivia veskareita.

 

[Jof]

Eli osaat kirjoittaa vain "akka" ja "kakka". Ja nekin vain mahdollisesti.

Just noin ja itse asiassa ei tarvitse muistaa kuin K, koska suomenkielisessä pikakirjoituksessa ei A:ta kirjoiteta. Tai ainakaan siinä, mitä mulle opetettiin.

A luetaan aina siihen väliin, mihin tarvitaan jokin kirjain sanan ymmärtämiseksi. Muistaakseni K oli sellainen kaatunut kaarisulku. Eli "akka" on kaksi K-merkkiä peräkkäin ja sitten luettaessa yritetään asiayhteydestä tulkita, onko se "akka" vai "akkaa".

Kyllä se aikansa otti ennen kuin pikakirjoitus oli nopeampaa kuin normikirjoitus, mutta ehkä siitä olisi ollut hyötyäkin, jos olisi sitä käyttänyt.

 

[Kampitus]

No johan täällä kauhistellaan luokan edessä laulamista..

En tiedä miten on nykyisin, mutta kun itse olin koulussa, vaikutti tuo laulukoe muusiikin numeroon. Minusta tuo ei ollut reilua, koska toiset on siunattu äänellä ja toiset ei. Tämä on selvästikkin vaikuttanut minun elämääni ja jättänyt pysyviä arpia. Tämän vuoksi en pidä esiintymisestä. Halusin pienenä olla kovasti rocktähti, mutta luulen että tämän edellämainitun syyn vuoksi se ei toteutunut. Eli kyllä koulu tavallaan pilasi tulevaisuuteni vaikka sen pitäisi osaltaan valmentaa tulevaisuuteen.

Turha taito on kyllä ehdottomasti käsilläseisonta. Tuota pystyy hetken tekemään, mutta kun on esiintymiskammo ei sitä pysty esittelemään kuin humalassa, ja silloin se ei onnistu.

 

[penkinlämmittäjä]

Välillä elämässä joutuu vittumaisiin ja pelottaviin tilanteisiin, mun mielestä niihin on hyvä joutua jo koulussa niin osaa sitten aikuiselämässä tunnistaa miltä niissä tuntuu ja miten niistä selviää. Ei kaikkea epämiellyttävää voi aina vaan väistellä, joskus on tehtävä jotain vaikka se kuinka vituttaa.

FASlapsi on kanssani harvaisen samoilla linjoilla. Koulun tehtävä on kasvattaa ja elämässä valitettavasti tulee myös ikäviä tilanteita, jotka on vaan selvitettävä. Sitten kun on sen hoitanut, on taas oppinut itsestään uutta ja on viisaampi ihminen. Meillä oli jatkuvasti koulussa esimerkiksi väittelyitä luokan edessä. Pareittain tai 2 vs 2. Kaikki niistä pitivät kovasti, vaikka toinen aina voittikin. Laulukokeet ja muu menee samaan kastiin. Ne ovat haasteita, joita nuorenkin ihmisen tulee kohdata. Mutta jos siellä kouluissa kuoritaan perunat valmiiksi ja silitellään pikku-Petterin päätä, kun Petteri ei vaan uskalla. Ihminen vahvistuu koettelemuksista ja mitä aiemmin ne onnistuu voittamaan sen parempi. Nykyään monelle nuorelle on ihan oikeasti ylivertainen haaste kuoria omat perunat. Siis ihan oikeasti! Armeijassakaan ei nykyään vissiin enää edes juoksuteta ja pehmoillaan muutenkin, niin missä vaiheessa niistä pullamössönuorista pitäisi kasvaa vastuuntuntoisia kansalaisia?

Btw. eikö ne syrjässä suorittavat ole sitten kiusaajille pelkureita tai vastaavia hyljeksittäviä olioita? Siinähän se vasta ristiaallokko syntyykin, kun ei toisaalta uskalla yksinkään tehdä.

 

[Sistis]

Mun mielestä koulu nyt on aika luonteva paikka harjotella ihmisten edessä esiintymistä, meinaatko että kouluissa ei saisi edes tämmösiä esitelmiä pitää koska ne saattaa jotakuta jännittää?

En ihan rinnastaisi näitä kahta asiaa keskenään, vaikka niissä toki onkin yhteisiä piirteitä. Laulamisen voi toteuttaa hyvin niin, että koe tehdään vain opettajan valvonnassa. Esitelmän pitämisessä se ei ole mielekästä.

Yleisön edessä laulaminen ei muutenkaan ole mikään sellainen kansalaistaito, jota kuka tahansa tarvitsisi. Esiintymistaito laulaessa on eri asia kuin esiintymistaito esitelmää pitäessä. Siksi tätä laulamiseen liittyvää esiintymistaitoa kannattaa harjoittaa vain niiden, joilla se potentiaali on ilmeinen ja kiinnostusta taidon käyttämiseen myöhemmässä elämässä löytyy. Yleensä laulukokeiden perusteella saadaan selville, onko henkilöstä tähän.

Laulamistakin voi toki harjoitella, ja siinä voi kehittyä, mutta se onnistuu parhaiten rentona ja osaavan opettajan johdolla. Ilman mitään ylimääräisiä häiriöitä, kuten taustalla kihittävää luokkaa. Esitelmien pitäminen taas on sellainen tilanne, mihin kuka tahansa voi joutua jossain vaiheessa elämäänsä. Näiden harjoittelu on siksi perustellumpaa kuin laulamisen, vaikka onkin totta, että nuokin ovat pahimmillaan traumaattinen tilaisuus monille.

 

[Knox]

Siinä olen ehdottoman samaa mieltä, että esiintymistä on harjoiteltava koulussa. Mutta kuten Sistis kirjoitti, on laulaminen ja esitelmän pitäminen kuitenkin erilaisia tilanteita. Kärjistäen joko osaat laulaa tai et. Esitelmän voit lukea tönkösti ja monotonisesti läpi, mutta jos sisältö on rautaa niin saat melko varmasti hyvän numeron. Jos taas luet laulun lyriikat läpi, saat melko varmasti paskan numeron.


Musiikintunneillakin olisi paljon hedelmällisempää etsiä jokaiselle oppilaalle se oma instrumentti. Jos et osaa laulaa, niin mikset voi osoittaa musikaalisuutta soittamalla kitaraa? Onhan se huvittavaa, että mulla oli ensin musiikista todistuksessa kutonen, vaikka osasin soittaa omaa instrumenttia paremmin kuin kukaan luokasta. Mutta kun en osannut laulaa. Sitten taas valinnaisessa musiikissa numero nousi heti kymppiin, kun numeroon vaikutti muut asiat kuin laulaminen.

 

[Jaws]

En oo tästä kyllä samaa mieltä. Jos tommonen mahdollisuus olisi itselläni ollut olemassa, en olisi koskaan mennyt luokan eteen mitään esittämään.

Ymmärrän kyllä tämänkin ajattelutavan. Minäkin lukeudun siihen joukkoon, joka ei pidä esitelmöinnistä tai esiintymisestä ryhmälle. Esimerkiksi tämän jakson lopussa odottaa kammottava historian kertauskurssin suullinen tentti, jossa asetutaan isoon piiriin ja opettaja kysyy esimerkiksi jostain hemmetin Kehruu-Jennystä tai Pähkinäsaaren rauhasta. Liekö tällainen ryhmäkidutus kuitenkaan erityisen perusteltua?

Yläasteella en jännittänyt esitelmiä tai ryhmätöitä lainkaan. Minusta ne olivat enemmänkin hauskoja. Tämä johtuu siitä, että luokat olivat yhtenäiset ja aina toimittiin samassa ryhmässä. Kaikki luokan oppilaat tulivat henkilökohtaisesti toisilleen tutuiksi, kun osan tunsi jo ala-asteajoilta ja muutenkin kaikkiin ihmisiin oli jollain tavalla kontaktia. Sittemmin ympäristö vaihtui tutusta ja turvallisesta toiseen, pitikin esitelmöidä suurimmaksi osaksi tuntemattomille ihmisille. Mitä enemmän on tullut esitelmöityä, sitä epävarmempi olen alkanut olla näissä tilanteissa. Edelleenkään en odota kovinkaan iloisin mielin, mikäli tiedän, että esimerkiksi viikon-parin päästä pitäisi kertoa Syyrian sisällissodasta 40 ihmiselle. Siitäkin huolimatta, että todennäköisesti kuulijakunta säätää älypuhelintensa kanssa tai keskittyy muuhun härväämiseen.

Minulle oli jo tarpeeksi hämmentävä tilanne, kun opettaja kysyi yhtäkkisesti kesken tunnin, että voisinko mahdollisesti lukea ääneen oman esseeni koko luokalle. Karsastan varsinkin omien tekeleitteni lukemista muille, lopulta opettaja päätti itse lukea ja vältyin tuolta kohtalolta.

Tämä nyt oli yleistä pohdintaa asiasta. Vaikea sanoa, että miten näissä sitten pitäisi kunkin tahon menetellä. Ihmiset ovat yksilöitä - jotkut hyötyvät esiintymisestä, jotkut eivät. Paha puntaroida, sekä positiivisia että negatiivisia vaikutuksia löytyy kyllä.

 

[alwahla]

Vieläkin muistan 4.luokan musiikin kokeen, opettaja säesti pianolla ja oppilas yksikerrallaan kävi laulamassa luokan edessä ♫♫ Onkotiseutu mulla tuolla peräpohjolassa siellä saanut olen tuntea talven tuiskutuulen sekä kesän lämpöisen ♫♫ ja muu luokka tirskuu taustalla. Itse vedin tietysti ihan överiksi kun en osaa pätkääkään laulaa, mutta kyllä sylettää niiden ujojen ja hiljaisten lasten puolesta jotkä tämän nöyryytyksen kokivat.

Aikoinaan Keravalla tuo vastaava koe suoritettiin jo kolmannella luokalla. Kappaleena oli Kesäpäivä Kangasalla ja äärimmäisen harva pystyi runsaan 25 oppilaan luokasta suorittamaan kyseisen kappaleen virheettömällä äänellä. Jännitys oli käsin kosketeltavissa, sillä kyseistä tapahtumaa seurasivat sekä omat luokkalaiset että vielä natsimainen musamaikka, joka tarkkasi jokaista sanaa ja äännähdystä.
Allekirjoittaneelle kappale ei sanoiltaan tuottanut ongelmia, mutta jännitys sitäkin enemmän. Paska homma, mutta tulipahan tehtyä. Taisin saada parhaimman arvosanan luokan pojista tai ainakin toiseksi parhaimman.

Yleisesti ottaen luokan edessä esiintyminen oli syvältä. Valtava ramppikuume on piinannut minua niin kauan kuin kykenen muistamaan eikä asiaa ole helpottanut se, että en koskaan ollut yhdessäkään koulussa niin pitkään kuin muut entiset luokkatoverini. Muutin ala-asteen puolivälissä Keravalta Tuusulaan ja kesti aika kauan sopeutua uuteen luokkaan.
Yläasteelle tultaessa olin jotenkin löytänyt oman paikkani luokkayhteisöstä, mutta äärimmäisen heikon itsetuntoni sekä olemattoman sosiaalisen verkostoni ansiosta esiintyminen ahdisti todella paljon. Kriittisyys omaan suoritukseen alkoi kasvaa noihin aikoihin. Noh, yläasteella koko pakka pistettiin uusiksi ja olin oikeastaan aina kasiluokan kevätlukukaudelle asti luokkani ulkopuolinen jäsen, jonka olemassaolo kyllä rekisteröitiin, mutta jonka kanssa ei haluttu olla tekemisissä kuin vain pakosta. Kieltämättä oma taipumukseni vetäytyä syrjään enemmästä hälystä oli omiaan lisäämään tuota eristäytyneisyyttä.

Vasta media-assarin tutkintoa suorittaessani ramppikuumeeni alkoi vaimentua. Noihin aikoihin opin improvisaation ihmeellisen taidon ja vaikka luokan edessä esiintyminen ahdistaa edelleen, en stressaa sitä läheskään niin paljoa kuin ennen.

 

[Isle of Man]

Opettelin eräs krapula-aamu soittamaan kotihousujeni vyötärönarulla CMX:n Discoinfernon alkuriffin sekä opettelin äänen jonka päästämällä suihkussa ollessa saa istuma-ammeeni resonoimaan mukana silleen kivasti.

 

[Timbit]

Osaan matkia sammakon ääntä aika hyvin. Koira meni aluksi halpaan ja säntäsi etsimään otusta milloin mistäkin, mutta nykyään sekin enää vilkaisee hämmästyneenä ja ajattelee, että vieläkö tuo tollo tuota jekkua jaksaa yrittää.

 

[Hiker]

Osaan "juoksuttaa" kolikkoa oikean käden sormien päällä ja pyöräyttää sen peukalolla taas alkuasemaan etusormen päälle, kun se on edennyt kierroksen päätepisteeseen pikkusormen päälle. Osaan myös pyöritellä kynää aika siististi oikean käteni sormilla. Kummastakaan ei ole mitään hyötyä. Tuo kynän pyörittely on oikeastaan aika rasittavaa, kun sitä tulee huomaamattaan tehtyä monesti kun on kynä käsillä.