Kotihäviö on tietysti huono esitys miltei miltä tahansa joukkueelta. Suomi puolusti huonosti tänään. Se oli odottamatonta.
Kanervan erottamisella saavutetaan suunnilleen sama kuin Mixun paluulla maajoukkueen ruoriin. Toki on niin, että Kanervankin aika loppuu ihan sopimusteknisestä syystä, mutta erottaa mies, joka teki historiaa Suomen maajoukkueessa, olisi täydellisen tyylitön teko. Kukaan muukaan valmentaja ei saa tätä eurokeskinkertaista ryhmää lentoon. Ei ainakaan sellainen, jonka budjetti ei olisi sauditasoa.
Forkalla tunnetusti monella menevät humalat ja maltaat hukkaan, mutta Jatkoajalla ei odottaisi samaa. Ukraina on Suomea selkeästi parempi maa futiksessa, joten eipä tappio tälle joukkueelle mikään katastrofi ole. Suomi kuuluu parhaimmillaan top 20, mutta huonoimmillaan sijoille 35 eurorankingissa. Tämä on se lähtökohta, jota kukaan futisfani ei vain voi ohittaa. Vaikka niin mieli tekisi elää pilvilinnoissa.
Suomelle käy kuten Norjalle ja Islannille, tuli yksi piikki, oli vuosien 2018 ja 19 hurmio, sitä ennen kova nousu, mutta nyt on sitten se laskun aika. Eikä sille voi kukaan yhtään mitään. Taika on vain poissa, jäljellä ovat hyvät selitykset.
Mutta kuitenkin: kuinka monta valioliigatähteä, tai edes viiden kovimman euroliigan huippua Suomella on? Aivan niin. Siihen asti kun joukkueessa on keskikentällä edes yksi eurotähti, on turhaa odottaa jonain selviönä edes Ukrainasta voittoa. Kamarallakin iski turvallisuushakuisuus eikä lähtenyt kokeilemaan kovemmissa ympyröissä. Ja hän on ainoa, johon siihen kaiketi olisi ollut joukkueesta mahdollisuus.
Joten pois turha murhe: Suomi ei pääse hautausmaakisojen jatkokarsintoihin, so what? Mieluimmin katsoisin Huuhkajia jossakin länsimaassa pelattavassa MM-turnauksessa, mutta siihen menee vielä aikaa. Koska tulee seuraava buusti: meneekö siihen 10-15 vuotta vai enemmän? Sitä on mahdoton sanoa.