En ole itse vakuuttunut Honkavaarasta yhtään. Ei riitä minun silmissäni miehen näytöt vielä A-maajoukkueen puikkoihin. Mika Lehkosuo on huomattavasti kokeneempi ja omaa paljon paremmat näytöt. Lisäksi tehnyt helvetin hyvää työtä viime vuosina U21 joukkueessa ja olisi varmasti paras vaihtoehto ajamaan sisään noita meidän lahjakkaita U21 junnuja A-maajoukkueeseen. Faktahan on se, että sukupolvenvaihdos tarvitaan. Pakisto aivan paskaa, keskikenttä täysin riepaleena jatkuvasti. Nykyjoukkuuen vanhemmista jääristä taso riittää enää Hradeckyllä, Kairisella, Pohjanpalolla ja Kjälmannilla. Kamara on joukkueen nimivahvin pelaaja Hradecky jälkeen mutta majussa aina saatanan flekmaattinen ja laiska. Ei miestä voi kotiin jättää mutta penkki tekisi ajoittain enemmän kuin hyvää.
Katsoin eilen ensimmäistä kertaa kokonaisen pelin U21 maajoukkueelta ja jumalauta kun tykkäsin. Vaikka vastus oli kova meillä oli selvä pelisuunnitelma, ei lähdetty nöyristelemään vaan aidosti pelaamaan jalkapalloa. Ja pallollisesti joka pelaaja oli valovuosia A-maajoukkueen "Ståhleja" edellä. Ajoittain syötöt olivat silmiä hiveleviä ja sellaisia random roiskaisuja mitä A-maajoukkue viljelee ei näkynyt lainkaan. Heikkoja lenkkejä oli täysin mahdoton löytää, joka jätkä antoi kaikkensa ja pelasi oikeasti hyvin. Tälläistä ei lähes ole ikinä voinut sanoa A-maajoukkueesta.
Mielestäni seuraaviin karsintoihin pitäisi heittää Lehkosuo puikkoihin ja ajaa rohkeasti noita lahjakkaita U21 ukkoja sisään. Ei sillä kisoihin mennä mutta se ruokkii tulevaa. Ei me tulla pääsemään lähellekkään kisoja Kanervan, Ståhlin ja Hoskosten kanssa. Se on kylmä fakta. Nuorissa on tulevaisuus
Näin se tavallaan on, tällaista tekstiä itsekin suolsin futiskeskusteluihin parikymmentä vuotta. Uskoin aina nuoriin ja myös siihen, että sieltä löytyy suuri joukko pelaajia, joista saamme tulevaisuudessa olla ylpeitä. Roma Eremenko korvaa ties kenet ja matka huipulle alkaa jälleen.
En väitä, etteikö näin voisi käydä miten kuvaat. Mutta nuorissa ei pelkkä lahjakkuus auta. Jokainen ikäluokka tuottaa jonkin määrän lupaavia pelaajia, jotka hyvin nopeasti ylennetään huippu- tai jopa superlupauksiksi. Silti vain ani harva kymmenessä vuodessa breikkaa edes huippuliigaan. Ensinnäkin, meidän tapamme nostaa pelaaja suurlupaukseksi on jo itsessään harhainen, maailmalta löytyy samantasoisia pilvin pimein. Toiseksi, ehkä vielä tärkeämpää on se, että huipulle pääseminen vaatii poikkeuksellisia henkisiä kykyjä.
Pelaajan on siedettävä matkalaukkuelämää, valmentajan joskus jopa epäoikeudenmukaista käytöstä, vaihtuvia pelikavereita, tyttöystävän puuttumista, äidin helmoista irtautumista, loukkaantumisia. Ihan kaikkea sitä elämää, jota me muut koitamme välttää, siis epämukavuuksia, pettymyksiä. Loukkaantumisten sieto on jo yksinään todella kovan luonteen osoitus.
Ja sitten on vielä se ihan inhimillinen piirre eli halu saada helpolla rahaa eli kun agentti soittaa, että Kyproksella olisi mukava pelipaikka ja kohtuullisesti hilloa, tai että jenkeissä kaivattaisiin just sun tyyppistä pelaajaa, niin nuori saattaa hyvinkin uida onkeen. Kuka jaksaa tahkota lainapelaajana jotain Ö-liigan pelejä vuodesta toiseen odottaessaan suurta tilaisuutta ykköseen pääsyyn. Henkinen kovuus on täysin ylivertainen ominaisuus, ellei pelaaja ole oikeasti superlahjakas tyyliin Mikael Forssell aikoinaan. Eikä hänkään välttämättä saavuttanut sitä mitä piti.
Henkisestä kovuudesta nostaisi esimerkiksi Kaan Kairisen. Hän on kovista koettelemuksista huolimatta vähitellen nousemassa yhä kovempiin rooleihin. Vastaesimerkkejä onkin sitten tolkuttoman paljon. Nykyisessä U21-joukkueessa on eittämättä pelaajia, joita voitaisiin vaikkapa bulissa nähdä. Ja jos huonosti käy, klubissa sitten.
Toki tämä sama juttu pätee kaikkien maiden pelaajiin, kuinkahan monen Afrikasta tulleen nuoren pelaajanalun matka huipulle päättyy hyvin nopeasti erinäisiin vaikeuksiin, joista agenttien toiminta ei ole se pienin.
Itsekin ihastelin U21-v pelejä, siellä todella on lahjakkuuksia. Mutta huippumailla on tuossa iässä pelaajia vielä isoimmissa rooleissa. Noista pelaajista voisi tulla Suomen futiksen pelastajia, jos he ovat henkisesti kovia ja epäonni nyt ei kohtuuttomasti pilaa uraa. Mutta voi heistä tulla muutenkin kova maajoukkue, vaikka yksikään ei ihan valjutähti olisikaan. Perustaitotaso on korkeampi kuin kymmenen vuotta sitten. Jos löydetään maajoukkueeseen todella osaava koutsi, niin Suomikin voi päästä seuraavaan tavoitteeseen eli MM-kisoihin.
/img-s3.ilcdn.fi/adab0790fb54649b5d0ec7521abeeb445f5e7fedb641ce88945f9a0f54d4654c.jpg)
www.iltalehti.fi
