Tyypillinen puolitotuus asiasta: valmentajan vaihto auttaa, jos löydetään tehtävään motivoinut, joukkueeseen sopiva valmentaja. Jos tehdään asiat pöllöliiton tapaan, ei välttämättä autakaan. Veikkausliigassa marinoitunut valmentaja ei nyt välttämättä mikään voittava kortti ole.Ei se valmentajaa vaihtamalla parane. Sopii toivoa, että ei menisi vielä heikommin.
Menestynyt joukkue vanhenee, ja osa on jo väistynytkin. Seuraavaksi Huuhkajat pärjää hiukan paremmin, kun uusi sukupolvi toivon mukaan pääsee Pukin ja kumppanien tasolle. Lupaavia pelaajia on muutama, ehkä 3 vuoden päästä pelataan parempia pelejä. Mutta arvokisoihin pääsy Suomen kokoiselta jalkapallomaalta on hankalaa. Toki lopputurnaukseen pääsevien maiden määrää nostetaan koko ajan, mutta silti tuollaiset Irlannit ja Kreikat on Suomelle saman tason vastuksia, kuin jääkiekossa Suomi Norjalle tai Tanskalle.
Onhan Rive ja pelaajat ylisuorittaneet aiempina vuosina hurjasti. Nyt kansa erheellisesti luulee, että Suomi kuuluisi jalkapallossa Euroopan 30 parhaan joukkoon. Jokainen normaali ja odotettu häviö on katastrofi. Näin ne illuusiot syntyvät. Vähän kuin Leijonien Olympia- ja MM-kullat. Niiden jälkeen kaikki on pielessä, jos ei joka vuosi voiteta. Vaikka oikeasti 6 joukkoon pääsy on aina loistava, täyden kympin suoritus.
Valmentajan vaihto on joukkuelajeissa ihan normaalia kierrätystä, kuuluu täysin lajin kuvaan. 99,99% huippuvalmentajista on saanut joskus fudut. Se ei ole mitenkään häpeällistä, ihmisarvoa loukkaavaa, vaan yleensä valmentaja antaa joukkueelleen vain muutaman vuoden parastaan, sitten alkaa alamäki. Siinä vaiheessa valmentaja pitää vaihtaa, vaikka olisi kansallissankari.
Kanervasta nyt näkee kilometrien päähän, että häneltä on mojo kadonnut aikoja sitten. Hän on enää joku biden, joka ilmestyy höpisemään jotakin palavereihin eikä kukaan häntä enää usko, varmaan itsekin haluaisi piiloutua fläppitaulun taakse. Matsien jälkeen tulee sitten täydellistä hölönpölyä, selitykset heikkenevät matsi matsilta.
Valmentaja on joukkueen kapellimestari. Hänen täytyy kertoa joukkueelle uskottavasti, miten voitetaan. Hän valaa joukkueeseen uskoa, joka saa sen ylittämään itsensä. Varsinkaan hän ei joka matsi edellä kokeile jotakin uutta, vaan hänellä on selkeä sapluuna siitä, miten pelataan.
Eilinen vastustaja oli klassinen esimerkki siitä, mikä merkitys kyvykkäällä valmentajalla on. Irlantihan tässä on alisuorittanut raskaasti viime aikoina eli sen valmennus on kyykännyt. Nyt Suomi tarjosi sille mahdollisuuden nousukiitoon. Suomi on varmaan toivottu vastustaja, koska jokainen joukkue tarvitsee buustia voittamiseen.
Toinen puoli viestistäsi on totta, Suomen materiaalikaan ei häikäise. Mutta tälläkin materiaalilla voitaisiin pelata paremmin. Irlanti olisi pitänyt voittaa nyt, kun se oli helposti voitettava. Marraskuussa se on jo hurjasti vaikeampaa.
Viimeksi muokattu: