Tiivistäisin ongelman yksinkertaiseen kysymykseen niin valmennuspenkille kuin ihan kentällekin legenda Pasi Rautiaisen termein eli "Riiittääkö taso?". Vastaus on, että ei riitä.
Lääke on se, että nykyistä pelaajamateriaalia ja ikäpolvea on edelleen kypsyteltävä kansainvälisiin peleihin ja ehkä valmentajankin on hyvä vaihtua tässä välissä. En usko mihinkään seuraavaan Rivelution - ihmeeseen tällä pelaajamateriaalilla seuraavaan 5-6 vuoteen eli nyt kysytään kärsivällisyyttä aivan kaikkialta. On palattu melko todennäköisesti siihen Mixun ajan futikseen, jossa Gijonin ihme tai vastaava tasapeli riittää nostamaan Huuhkajat listalle, kun pohditaan sykähdyttävintä urheiluhetkeä.
Pelaajakehitys on asia, jota voidaan tarkastella vaikkapa kymmenen viime vuoden aikana ja katsella niiden pelaajien uraa/mahdollista uraa, jotka ovat futisväen keskuudessa saavuttaneet kunakin vuonna A-maajoukkueessa sen suurlupauksen aseman. Luettelo ei ole täydellinen, vaan kuvaa vain sitä, miten suuria toiveita pelaajiin voidaan asettaa:
2014 Jere Uronen, 2015 Joel Pohjanpalo, 2016 Sauli Väisänen, 2017 Fredrik Jensen, 2018 Glen Kamara, 2019 Leo Väisänen, 2020 Marcus Forss, 2021 Onni Valakari, 2022 Kaan Kairinen, 2023 Anssi Suhonen, 2024 Leo Walta. Joku voisi valita toisen pelaajan edustamaan "tulevaisuutta", mutta pointtina ei ole se.
Vaan se, että kukin kaveri oli 20-22-vuotiaana jo päässyt pelaamaan A-maajoukkueessa ja tulevaisuus näytti valoisalta. Tie tähtiin näytti olevan avoinna, mutta monen kohdalla tämä tie on kääntynyt pystyyn jo ajat sitten. Syyt ovat tietenkin yksilöllisiä, mutta ainakin se voidaan sanoa, ettei ketään ole ollut Euroopan parhaiden seurojen hankintalistalla, vaan pelaajien urapolku on ollut huomattavasti mutkaisempi.
Toisaalta, vaikka urheilijan etiikkaan kuuluisikin aina tavoitella huippua, niin ketäänhän ei voi siihen pakottaa. Jokaisella on omat tavoitteensa ja ajatuksensa, joku voi ajatella asioita todella pitkällä tähtäimellä. Mistäpä tiedämme, vaikka Valakaria kiinnostaisikin tuleva ura yrittäjänä, johon hän sitten kerää sitä tuohta futisuraltaan. Minimoi riskit, pyrkii mahdollisimman korkeaan tuottoon mahdollisimman vähällä vaivalla. Kuulostaa muutenkin ihan normimiehen toimintatavalta.
Tämä luettelo kertoo ainakin sen, että edes pääsy nuorena A-maajoukkueeseen tosipeleihin ei ennusta vielä sitä, että pelaajasta kehittyisi A-maajoukkueen runkopelaaja. Toisaalta, pelaajat ovat aikuisia, joten heitä on aika vaikea paimentaa ruotuun tekemään oikeita asioita urallaan. Kaverit ovat jo maailmalla ja joutuvat pärjäämään kovassa kilpailuympäristössä. Ehkä nuorisomaajoukkueissa voitaisiin vielä yrittää vaikuttaa siihen, että pelaajat osaisivat tehdä parempia ratkaisuja ammattilaisurallaan.
www.mtvuutiset.fi