Sinällään hieman hassua, että ylempänä on muutamat kommentit junnufutiksesta ja niissä kiitellään sääntöuudistuksia, joiden takia junnuissa "munaravaajia" suosivat pelimuodot jäävät pois. Huuhkajissa juoksuvoimaisia pelaajia ei sitten toisaalta tällä hetkellä montaa ole. Onhan se selvää, että pelkällä juoksemisella ei pärjää futiksessa, kun muita ominaisuuksia tarvitaan pystyäkseen ylipäätään pelaamaan/potkimaan/syöttämään/kuljettamaan. Juoksuvoimaa etenkin sen pallon kanssa mielestäni Suomi-futiksessa kaivattaisiin, muttas en pallon pysymiseen vauhdissa koukussa tarvitaan tekua ja se usein nähdäkseni loppuu suomalaisilta. Kyllä niitä tukijuoksujakin kaivataan, vaikkei palloa sille kaverille lopulta pelattaisikaan, mutta usein tuossa Huuhkajien pelissä pallottomien pelaajien liike on vajaata, nähdäkseni.
Tässä nyt pitää ottaa muutama asia esiin. Ensinnäkin itse koen että nykyinen 7vs7 liian isolla kentällä on tukenut liikaa seuraavia asioita:
- Pelaajilla liikaa aikaa&tilaa
- Pelkällä juoksemisella voit pärjätä
- Valmentajat jotka pelaavat voitosta(näitähän valitettavasti riittää turhan paljon) muodostavat pelitavan sen yhden nopean(ja ehkä muuten fyysisesti kehittyneen) pelaajan mukaan
- Koska liikaa aikaa ja tilaa, niin sitten kun pelataankin vähän kovemmassa prässissä, niin aletaan miettiä miten välttää menetyksiä
Miten tämä vaikuttaa yksilötasolla:
- Se nopea ja ehkä kehityksessä edellä oleva kaveri ei opi mitään muuta kuin juoksemaan pystyyn linjan taakse pitkää palloa. Eli muut osat pelistä eiväh kehity. Sitten maksimi taso on Kappe Hämäläismäinen ura Puolassa melko mukavassa roolissa ja maajoukkueessakin jopa kentällä. Mutta ei mitään asiaa koskaan huipulle. Ja suurimmalle osalle käy niin, että siinä vaiheessa kun sitten ei enää se yksi ominaisuus riitä dominoimaan(tämä useimmiten viimeistään nuorisomaajoukkueessa, joskus jo piirijoukkueessa), niin siihen se ura jäikin.
- Koska on liikaa aikaa ja tilaa niin riittää se, että vaikka se ensimmäinen kosketus ei olisi ihan paras, riittää että peliasentokaan ole ihan paras, jne. Näin mennään sitten kunnes taas törmätään esim. 14-15vuotiaana siihen että ei pärjätäkkään, varsinkaan ulkomaalaisia vastaan
- Yksipuolinen peli karsii pelistä pelin eri vaiheet pois. Tästä voi mennä katsomaan vaikka jotain perus E10-D13 joukkueiden peliä kentän laidalle ja tämä suorastaan hyppää silmille. Pelin käynnistyksen jälkeen usein esim. avaamisvaiheesta hypätään suoraan murtautumiseen kun vedetään pitkää palloa ylös, jne.
- Sitten kun siellä isolla kentällä ei uskalleta hakea niitä pienempiä välejä ja tiloja, niin pelataan safetya ja kierrätetään vaan palloa alhaalla tai pelataan "barcaa". Ei osata tehdä terävää tilanteenvaihtoa, eikä edes pelata vähän tiukempiin väleihin.
Se ettei meillä ole niitä nopeita/juoksuvoimaisia pelaajia juurikaan johtuu juuri siitä, että liian nuorena on niiden pelaajien annettu pelata vain sen juoksun kautta tai muutenkin sen yhden erityisominaisuuden. Se että sen hyödyntämistä pitäisi ruokkia, ei tarkoita etteikö samaan aikaan voisi opettaa miten pelaajasta tulisi monipuolisempi pelaaja ja voisi hyödyntää tuota ominaisuuttaan entistä paremmin. Esim. opeta pelaaja tulemaan välillä vastaan, tiputtamaan seinä/seinä kolmannelle, tämän jälkeen heti uusi liike(taas uusi työkalu miten hyödyntää tekemistään). Opeta pelaaja tunnistamaan milloin juokset ja mihin suuntaan sekä miksi. Taas opetat pelaajan ymmärtämään peliä paremmin ja sisäistämään pelin eri ominaisuuksia paremmin.
Niin ja lisättäköön että fyysisesti nopea ei välttämättä ole jalkapallonopea. Joku Xavi on erittäin nopea lähtemään liikkeelle, jonka lisäksi on "jalkapallonopea", vaikka 30metrillä varmaan jo suht. hidas pelaaja. Puhumattakaan pidemmästä matkasta.
Tuntuu että Islannin taso on maksimikatto
En yhtään ihmettele jos ovat tuollaisia puhelleet kuin kirjoitit. En jaksa koko tekstiä lainata, koska noissa asioissa olen pitkälti samaa mieltä. Ehkä eniten juuri siinä, että nuorimmissa ikäluokissa ei onnistuta tarpeeksi tukemaan niitä innokkaimpia. Suomessa harva seura toimii edes ammattimaisuuteen viittaavalla tavalla, puhumatta oikeasti ammattimaisesta otteesta. Valtava määrä tätä kautta hukataan potentiaalia.
Tähän liittyen otinkin tuon lainauksen. Jos Suomessa päästäisiin Islannin tasolle edes kahdessa asiassa eli hallien määrä suhteessa alueiden kokoon. Islannissa siis 7 täysikokoista hallia. Väkiluku luokkaa Pirkanmaa. Vertailun vuoksi Pirkanmaalla 2 täysikokoista hallia, joista toinen vain vajaa puolivuotta pystyssä. Tämän lisäksi yksi YU-halli välillä käytössä ja muutama pikkuhalli. Ei ihme siis että PIrkanmaa on suhteessa Futsalissa erinomainen alue. Täällä paljon olosuhteita siihen. Tässä hyvä osoitus olosuhteet->tukevat tuloksen tekemistä.
Toinen merkittävä tekijä sitten valmennus. Islannissa UEFA B on vaatimus että saat valmentaa junnuja. Suomessa nuorimpia ikäluokkia valmentaa yleensä isä-valmentajat, jotka vetävät ensimmäistä ikäluokkaansa ja osa täysin ilman kokemusta edes kunnolla jalkapallosta. Usein vielä motivaationa vain tuloksen tekeminen. Kun taas Islannissa nuo ovat ammattivalmentajia joiden tavoite kehittää yksilöä.
Tätä kautta näen, että jos edes nuo kaksi asiaa saataisiin edes lähelle Islannin tasoa, niin uskon että Suomen taso kyllä jalkapallossa voisi helpostikkin olla Islantia edellä. En siis väitä että työ on helppoa, vaan että jos nuo asiat olisivat vaaditulla/vastaavalla tasolla, niin voitaisiin kyllä mennä selvästi eteen. Hyvä verrata tilannetta Islannissa 15-vuotta sitten ja Suomessa 15-vuotta sitten. Tällöin Islannissa ei oltu tehty totaalista remonttia, se oli selvästi Suomea jäljessä. Sitten kun tehtiin se on mennyt jopa ohi. Miksi siis Suomi ei remontilla voisi mennä taas ohitse.