Kyllähän tilanne on niin, että tuollaisella pelitavalla, millä Suomi pelasi Kreikkaa vastaan, voidaan kisoihin joskus päästä jos päästään, ainakin nykyisen tyylisellä miehistöllä. Arajuuri oli sellainen toppari mitä Suomi tarvitsee. Pääpelissä helvetin hyvä ja riittävän kova. Ei siellä tarvitse hieroa sitä palloa, vaan kylmästi pallo pois. Omille kernaasti jos voi mutta muuten kovaa ja kauas. Suomi saa tällä pelitavalla pelissä 1-5 paikkaa, ja näistä tulee pistää pallo pussiin. Fäärsaaria vastaan nyt tuskin ihan joudutaan noin puolustuskannalle, mutta ei paljoa muutakaan.
Kunhan Pukki ei nyt hetkeen avauksessa ole, asiat on ihan ok. Nostakoon itseluottamusta tovin seurapeleissä. Sadikin loukkaantuminen oli valtava takaisku, koska isona kaverina on oikeastaan ainoa Suomen kärjistä, jotka pystyvät voittamaan pitkiä palloja ja pitämään sitä hetken itsellään, että saadaan apuja hyökkäykseen. Romanin paluu helpottaa toki sitten paljon, koska hän pystyy omilla ratkaisuillaan pelaamaan pitkiä palloja Pohjanpalolle, Hämäläiselle tai vaikka Riskille linjan taakse.
Nyt puolustetaan sitten saatana. Koitetaan hankkia kulmia ja erikoistilanteita ja näistä sitten Arajuuri puskee maalin. Halleluja, Arajuuri johdattaa meidät kisoihin. Olisiko mahdollisuuksia koittaa Suomen pelata 3 topparin alakerralla? Vai meneekö liian hankalaksi? Uronen oli aika kovissa vaikeuksissa, mutta kohtuu nopeana kaverina voi olla mahdollinen laitapakki, joka voisi maltillisesti jopa nousta. Ehkä jotain tällaista ihan ajatusleikkinä?
---------------------Hradecky
Arkivuo-Toivio-Arajuuri-Moisander-Uronen
---------------Sparv-------Hetemaj
-------------------Eremenko
------------Pohjanpalo-Sadik