Muurisen aikanahan meillä oli vielä lähes parhaassa iskussaan ollut Litti ja huippuvireinen Forssell piikissä. Ai että tuon kaksikon peli oli joskus hienoa katsoa maju-paidassa. Ja sitten Losa Eremenko oli kanssa aikanaan aika hyvä tuossa Muurisen Anan kokoonpanossa.
Parhaimpina aikoina maajoukkueen vaihtopenkiltä sai hyökkäykseen laittaa kesken pelin Shefki Kuqin ja Jonatan Johanssonin tasoisia kavereita.
Niihin aikoihin pelaajisto oli laadukas ja silloin mikä tahansa olisi voinut oikealla valmennuksella ja hiotulla pelijärjestelmällä olla mahdollista. Forssell ja Litti avasi, alempana oli Eremenko Jr. ja Mika Väyrynen, Teemu Tainio varmistamassa alaspäin ja laidoilla Joonas Kolkkaa ja Mika Nurmelaa eli tasaisia avauskokoonpanon miehiä isoista eurooppalaisista sarjoista ja seuroista.
Puolustukseen Hyypiä, Pasanen, Tihinen runkona ja maalilla joko Antti Niemi tai Jussi Jääskeläinen, olisihan vastaavan tasoisella joukkueella hieman erilainen lähtökohta peliin kuin peliin tänäkin päivänä. Nykyään materiaalin kovuuden ja rutiinin ja ylipäätänsä sen myötä tason puute tekee pelistä eilisen näköistä, eli mistään ei oikein tule mitään. Ratkaisut ja niiden ratkaisujen seuraukset ovat heikkoja, keskitykset lentelevät mihin sattuu ja jos keskitykset osuvat kohdalleen, tehdäänkö pallon kanssa oikeita asioita kun pitäisi ottaa palloa haltuun ja jatkaa rakentamista eteenpäin ne seuraavat pari ratkaisevaa liikettä.
Katsellaan, mitä Belgia ja Italia tuo tullessaan, tosiaan tuollaisella edellämainitun kaltaisella kokoonpanolla Belgia oli vastaantulija vajaa 10 vuotta sitten karsinnoissa, nyt on asetelmat maiden ja joukkueiden osalta hieman heilahtaneet ja niitä muutoksia voidaan tulevatkin vuodet vain ihmetellä.