Mainos

Huuhkaja lentää itään – karsinnat Venäjän MM-kisoihin 2018

  • 158 139
  • 910

Hereworth

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kerho, Joni Puurula, Ikaalisten Nouseva-Voima
Vaikka kyseessä oli harjoituspeli ja mittarikin kova, niin kyllä 5-0 turpaan on silti katastrofaalinen tulos. Kun huomioidaan sekin, että Suomella oli yksi maalipaikka koko ottelussa, niin ei kauhean hyvä kutina kyllä ole enää Hassen pöllöparvesta.
 
Viimeksi muokattu:

attendo

Jäsen
Suosikkijoukkue
Hyvinkään Ahmat
Ei materiaali vaan riitä. Suomen etsikkoaika oli tossa 2000-luvun vaihteessa ja alussa, mutta nyt ei enää ole toivoakaan pääsystä kisoihin. Ei, vaikka nykyään olisi helpompi päästä kuin 16-vuotta sitten. Ei. Ei ei ei. Suomi futis kyntää syvällä juuri nyt. Ikävä kyllä.
 

ernestipotsi

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Ajatuksissa oli mennä paikan päälle katsomaan ottelua, kun kerran tuossa "naapurikylässä" olisivat pelanneet. Onneksi en mennyt.
 

BaronFIN

Jäsen
Markku Kanerva tunsi pelaajansa ja osasi sovittaa Suomen materiaalille toimivan pelitavan. Tulee vielä ikävä miestä muutamaan kertaan.

Backella ei vielä hajuakaan suomalaisten pelaajien rajoitteista ja yrittää tavoitella kuuta taivaalta. Tai mikä on valitettavasti todennäköisempää: on valmentajana täysin kelkasta pudonnut ja on valintana vielä huonompi Baxter/Paatelainen.
 

Byvajet

Jäsen
Suomen peli oli surkeaa Kanervan alaisuudessakin. Sattui vain pomppimaan. En ymmärrä, miksi Kanervaa nostetaan ihmeentekijäksi muutaman tilastosattuman vuoksi.
 

BaronFIN

Jäsen
No älä ymmärrä. Minä ymmärrän sen ettei tämän päivän suomalaisella jalkapalloilijalla voi peluuttaa pallonhallinta/lyhytsyöttö/tikitaka/totaalinen jalkapallo -peliä. On ihan turha haaveilla mistään hienosta ja täsmällisestä taktiikasta joka perustuu oikeaoppiseen painostamiseen ja prässiin, koska taitotaso ei yksinkertaisesti riitä. Tähän on olemassa suomalainen sanontakin: on turha vaatia kauhalla kun on lusikalla annettu.

Markku Kanerva ymmärsi sen ja peluutti sitä ainoaa potkupalloa jolla alle keskitason maa voi epätoivoisesti yrittää hilata itseään yhtä arvontakoria ylemmäksi ja luottaa arpaonneensa seuraavissa arvonnoissa. Olihan se helvetin rumaa ja surkeaa ja vastustajan saamattomuutta/meidän tuuria. Mutta silti. Olisin mielelläni nähnyt Kanervan projektin pidemmälle aikavälille kun jonkun nevahöörd ruotsalaisen, joka on Alajan korvat kussut täyteen hunajaa. Siinä on mies (Alaja), joka on täydellisen irtaantunut reaalimaailmasta ja kärsii FIFA-syndroomasta ("en näe mitään mitä ympärilläni oikeasti tapahtuu, mutta tiedän kaiken aina paremmin kuin muut").

Mitä ihmettä jengi oikein odottaa Suomen jalkapallomaajoukkueelta? Ilmeisesti sitä juuri.
 
Olisin mielelläni nähnyt Kanervan projektin pidemmälle aikavälille kun jonkun nevahöörd ruotsalaisen,

Ei nevahöörd vaan häsbeen. Onhan Backella näyttöjä valmentamisesta ihan kovallakin tasolla, mutta näytöt ovat tuolta vuosituhannen vaihteesta. Kuten sanoin jo Backen nimen tultua julki, niin minusta tämä valinta on väärä. Aika näyttää miten käy.
 

BlackWolf

Jäsen
Suosikkijoukkue
In memory of Hiihtofani. abianos, oranssi, jellona
Backessa pelottaa se, miten hyvin mies saa kaivettua kyvyt esiin, nyt pelattu jalkapallo ei toimi ollenkaan tuolle miehistölle, jonka "meriitit" on lähinnä istua penkillä kovemmissa sarjoissa, tai pelata jotain isomman maan divaria. Sellaiset pelaajat kuin pelitapa, tai pelitapa pelaajien mukaan, nyt ei kohtaa pelitapa, eikä pelaajat ja vastustajat pääsee jopa ylimiehittämään boksia, jonka lisäksi taas omat topparit on tasoa paska tuohon pelitapaan, missä pitäisi vain kylmästi olla ilmatilan herroja ja muuten rapata kintuille ja potkia pallot *ttun. Löytyykö sellaisia pelaajia kuin Hyypiä oli, on sitten toinen tarina, mutta pakko niitä on jossain päin tätä maata olla ja sellaisia, mitkä voi tuota toimea myös onnistuneesti suorittaa. Pelitapa kun ei tuota enempää oikeasti vaadi.

Ensin vain pitäisi olla se tietämys pelaajista, mitä ei tunnu olevan. Tai sitten päättää se pelitapa ja seuraavaksi etsiä siitä materiaalista mitä on käytettävissä ne parhaat pelaajat sitä pelitapaa toteuttamaan. Se, että otetaan majuun, koska ollut aiemminkin, ei luo sitä haluttua lopputulosta. Nyt siellä on sellaisia pelaajia, joiden ominaisuudet voi olla määrätyillä osa-aluiella keskimäärin muita edellä ja sen takia he ovatkin siellä Euroopassa pelaamassa, mutta esim. pääpelivoima, keskityspallot jne. on näillä aivan onneton. Seurajoukkueissa, niiden heikkoudet on kompensoitu muilla, maajoukkueessa voi koko alakerta olla näitä pelaajia, ilman mitään kompensaatiota ja sitten ollaankin syvällä siellä kusessa, kuten nyt näkyi Puolaa vastaan kentällä.
 

MustatKortit

Jäsen
Suosikkijoukkue
Joel Pohjanpalo ja Aleksi Mustonen
Yksityiskohdista voi aina vääntää, mutta yleisesti ottaen ainoa keino Suomelle pärjätä on vahvan puolustuksen kautta. Backe on ilmeisesti profiloitunut valmentajana suht hyökkäävänä koutsina, Suomella ei edes ole sellaista hänen tyyliinsä sopivaa materiaalia.

Jotenkin enteilee taas entistä katastrofaalisempaa tasoa ensi karsinnoissa.
 

Pekkis

Jäsen
Minä ymmärrän sen ettei tämän päivän suomalaisella jalkapalloilijalla voi peluuttaa pallonhallinta/lyhytsyöttö/tikitaka/totaalinen jalkapallo -peliä. On ihan turha haaveilla mistään hienosta ja täsmällisestä taktiikasta joka perustuu oikeaoppiseen painostamiseen ja prässiin, koska taitotaso ei yksinkertaisesti riitä. Tähän on olemassa suomalainen sanontakin: on turha vaatia kauhalla kun on lusikalla annettu.....

.....Mitä ihmettä jengi oikein odottaa Suomen jalkapallomaajoukkueelta? Ilmeisesti sitä juuri.

Juuri näinhän se menee. Taitotaso vaan ei riitä, koska sitä taitoa ei ole riittävästi kehitetty. Prässiin ei taas riitä rahkeet, koska sitä fysiikkaa ei ole riittävästi kehitetty.
Jalkapallo on pohjimmiltaan ihan helvetin yksinkertainen peli. Perusasioiden perusteellinen harjoittaminen tulisi hoitaa jo lapsena siihen kuosiin, että voitaisiin sitten myöhemmässä vaiheessa keskittyä vaativimpiin asioihin. Syöttö, syötön haltuunotto ja pallottoman liike. Pienpelissä sitten nähdään onko toistoja takana, pysyykö pallo pelissä vai sitten ei. Pelissä taas nähdään onko fysiikkaa treenattu, kestääkö se prässi täydet 90 minuuttia.

Omalla ajalle tehtävä harjoittelu on ihan kaiken a ja o. Seurattiin viime kesänä kaverin kanssa (futiskoutsi) erästä junioripeliä, alueella oli noin puolentusinaa kenttää, mutta otteluun osallistujien lisäksi ainoastaan kaksi motivoitunutta tyttöjunioria oli treenaamassa. Treenasivat ainakin koko sen ajan mitä ottelu kesti. Aurinko paistoi täydeltä taivaalta, mutta muita ei näkynyt. Alueelta löytyy monen kokoisia palloseiniä ja maaleja, eli kaveriakaan ei välttämättä tarvita.
Tämän futiskoutsin kanssa on käyty lukemattomia keskusteluja jalkapalloilijoiden harjoittelumotivaatiosta. Kun omalla ajalla ei kerta kaikkiaan tehdä yhtään mitään, niin sitten näitä perusasioita joudutaan joukkuetreeneissä käymään läpi. Esimerkiksi fysiikka on ylivoimaisesti helpoin osa-alue kehittää (jalkapallon vaatimalle tasolle), mutta kun sitä halua ei ole.

Suomelta löytyy tällä hetkellä tasan yksi hyvän kansainvälisen tason pelaaja. Olisi kyllä toinenkin, mutta jos "juoksemisesta en ole koskaan tykännyt, ja olen mieluummin sen aikaa pallon kanssa, kun muut juoksevat" ajatuksia ilmoille heittelevä kaveri mahtuu maajoukkueeseen, niin eihän tämä tulevaisuus kovin ruusuiselta näytä.

Eli ihmeitä odotellessa...
 

DAF

Jäsen
Suosikkijoukkue
se kolmikirjaiminen. PISTI PALLON MAALIIN
Suomelta löytyy tällä hetkellä tasan yksi hyvän kansainvälisen tason pelaaja.

Pelitavan osalta voisi olla jopa samaakin mieltä viestistäsi, mutta pitäisin nyt kuitenkin Venäjän liigan parhaaksi valittua pelaajaa ja toisaalta esim. Bayernin syksyllä nollannutta maalivahtia kumpaakin tuon määritelmän täyttävänä. Sillä ei ehkä ole merkitystäkään, onko näitä "hyvän kansainvälisen tason pelaajia" yksi, kaksi vai seitsemän, mutta ei pitäisi suotta dissatakaan sentään.
 

erku

Jäsen
Suosikkijoukkue
Leijonat
Suomelta löytyy tällä hetkellä tasan yksi hyvän kansainvälisen tason pelaaja.

Miten määrittelet tuon hyvän kansainvälisen tason pelaajan? Kuitenkin Suomella tällä hetkellä on sentään kolme jätkää, jotka ovat Euroopan top4-sarjoissa avauskokoonpanon pelaajia ja päälle vielä Venäjän sarjan superstara. Ei tuo nyt toki mikään huikean hyvä tilanne ole, mutta toisaalta Ranskan EM-kisoihin taitaa matkata joukkueita, joilla ei ole edes tuota kolmea avauksen jätkää Euroopan neljässä kovimmassa pääsarjassa.
 

Pekkis

Jäsen
Miten määrittelet tuon hyvän kansainvälisen tason pelaajan? Kuitenkin Suomella tällä hetkellä on sentään kolme jätkää, jotka ovat Euroopan top4-sarjoissa avauskokoonpanon pelaajia ja päälle vielä Venäjän sarjan superstara. Ei tuo nyt toki mikään huikean hyvä tilanne ole, mutta toisaalta Ranskan EM-kisoihin taitaa matkata joukkueita, joilla ei ole edes tuota kolmea avauksen jätkää Euroopan neljässä kovimmassa pääsarjassa.

Ihan vaan peliä katsomalla. Yksi kaveri erottuu.

Jos Suomella olisi vaikka tuo mainitsemasi kolme avauskentällisen pelaajaa Euroopan top 4 -joukkueissa Venäjän superstaran lisäksi, niin sittenhän tilanne olisi jo toinen. Ei välttämättä erinomainen, mutta toinen.
 

Mazaa

Jäsen
Suosikkijoukkue
Karsinnat
Ihan vaan peliä katsomalla. Yksi kaveri erottuu.

Jos Suomella olisi vaikka tuo mainitsemasi kolme avauskentällisen pelaajaa Euroopan top 4 -joukkueissa Venäjän superstaran lisäksi, niin sittenhän tilanne olisi jo toinen. Ei välttämättä erinomainen, mutta toinen.
Tuli mieleen, että millonkas tällainen tilanne on ollut vai onko ollut koskaan?

Kaksi pelaaja muistan, mutta kolmea en saa päähäni millään olleen Euroopan TOP-4 joukkueissa samaan aikaan.
 

Mazaa

Jäsen
Suosikkijoukkue
Karsinnat
Sarja vaihtui ihan tarkoituksella joukkueeseen. Toki tämän huomasit?
Huomasin kyllä vaihtumisen.

Ajattelin, että periaatteessa kolme suomalaista olisi voinut olla Euroopan TOP-4 joukkueissa. Litmasen Ajax ja Barca, Hyypiän Liverpool ja ehkä Forssellin Chelsea olisi ainakin voitu laskea tuohon kategoriaan. Muitakin voi olla, mutta nyt ei tule lonkalta mieleen. Samaan aikaan kolmen pelaajan löytäminen vaatisi jo todella vankkaa futistietämystä.
 
Kuinkakohan monella maalla on vähintään kolme pelaajaa Euroopan TOP4-joukkueiden avauskokoonpanoissa? Saksa, Espanja, Brasilia, Ranska? Jos Suomi tuohon porukkaan nousisi mukaan, kyllä silloin voisi jo sanoa, että asiat ovat erinomaisesti.

Kaksi pelaaja muistan, mutta kolmea en saa päähäni millään olleen Euroopan TOP-4 joukkueissa samaan aikaan.

Tuskinpa on edes kaksi suomalaispelaajaa ollut koskaan samana vuonna avauskokoonpanon miehiä Euroopan TOP4-seuroissa. Litmanen kuului tuohon kategoriaan 1990-luvun puolivälissä ja Hyypiä viime vuosikymmenen puolivälissä.
 
Viimeksi muokattu:
Vaikka loput joukkueesta olisivat totaalisen eri tasolla kuin Saksan, Espanjan, Brasilian ja Ranskan vastaavat?

Ei tuonne 44 eliittifutarin joukkoon voi yksi maa saada kolmea pelaajaa ilman laajaa laatupelaajien poolia. Jos Suomella olisi tuollainen tilanne, olisi meillä Euroopan tasolla laadukas maajoukkue, vaikka se Saksan ja Espanjan rinnalla kalpenisikin. Kasasta paskaa voi tuurilla löytyä yksi timantti mutta todennäköisyys sille, että sieltä paskakasasta löytyisi kerralla kolme timanttia, on häviävän pieni.
 
Viimeksi muokattu:

MustatKortit

Jäsen
Suosikkijoukkue
Joel Pohjanpalo ja Aleksi Mustonen
Jotenkin alkaa käydyn keskustelun perusteella tuntua siltä, että pian tulee ehdotus futikseen käytettyjen varojen siirtämisestä maastohiihtoon.

Siinä välissä ehditään toki muistuttaa jääkiekon doping-ongelmasta ja jääkiekkoilijoiden huonosta kunnosta.
 

H.Incandenza

Jäsen
Suosikkijoukkue
KalPa, KuPS, SiiPe, Chelsea FC
Perpa, Laiha Eremenko ja Hradecky ainakin pelaavat ihan hyvissä sarjoissa avauksen pelaajina. Sitten onkin liuta kakkostasolla pelaavia/penkillä istuvia pelimiehiä ja liuta heikommissa sarjoissa palloa potkivia. Ei tuo nyt ole mikään tikitaka-avaus kun vielä noista kolmesta tasokkaammasta yksi on rikkova keskikenttäpelaaja ja toinen maalivahti. Puolustuksen kautta. Nolla-nollaa ja jos maali tehdään niin plussaa. Siinä olisi ne lähtökohdat nykyisellä porukalla.
 

IceWalker

Jäsen
Suosikkijoukkue
HJK, K-Kissat, PiTa
Suomen peli oli surkeaa Kanervan alaisuudessakin. Sattui vain pomppimaan. En ymmärrä, miksi Kanervaa nostetaan ihmeentekijäksi muutaman tilastosattuman vuoksi.

Kummaa kun futiksessa kumminkin pelataan karsinnoissa pisteistä ja maaleista ja vain ne ovat tärkeitä. On aivan sama, miltä peli näyttää. Joku järki siinä kumminkin oli, koska isolla panoksella pelannut Romaniakin pelastui vain vaivoin Suomea vastaan tasapeliin. Täyttä peetä on puhe tilastosattumasta: tuolla logiikalla Suomi ei koskaan ansaitse mitään, koska menestykset ovat aina "tilastosattumaa".

Todellisuudessa valmentaja luo pelitavan ja kertoo, miten pelaajien pitää pelata. Jos valmentaja ei sitä itsekään tiedä, joukkue on hukassa, kuten esim. Brasilia kotikisoissaan Saksaa vastaan. Suomen heikot esitykset saattavat johtua vielä osittain siitä, että pelitapaa ei ole sisäistetty ja osittain siitä, että nämä pelit eivät sytytä tippaakaan joukkuetta. Kannattaa muistaa, että Puolan pelaajat taistelivat kisapaikoistaan, Suomen pelaajat ei-oikeastaan-mistään: kunniaahan ei juuri ole jäljelle jäänyt viime vuosista.

Vasta myöhemmin nähdään, oliko Taka-Backen valinta taas yksi naula lisää futiksemme ruumisarkkuun. Joka tapauksessa hänellä on realistinen kuva suomalaisest futiksesta, mikä sekin on sentään parannusta aiempaan.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös