Pahoin pelkään, ettei siitä ole kaikissa tapauksissa hyötyä, ei vaikka koko peruskouluaika taottaisi lasten päähän tieteen ja logiikan perusteiden ymmärrystä, koska niin suuri vaikutus kodilla on, ja toisaalta, aina jonkun onnistuu luiskahtaa läpi "järjestelmästä" hurahtaen näihin uskomushoitoihin.
Aihetta sivuten, on hämmentävää nähdä yllättävän monen hoitoalalla (sairaanhoitajia ja lähihoitajia) hurahtaneen ainakin jollain asteella erilaisiin uskomushoitoihin, jos ei muuta niin niiden kautta hakevat tukea lääketieteelle. He eivät välttämättä ole hylänneet lääketiedettä, mutta siihen rinnalle sitten etsivät tukea milloin mistäkin - alkane vuorisuolasta ja päätyen sekavaan uskomushoitojen soppaan. No, kunhan eivät lapsilleen ja läheisilleen kyseisiä hoitoja ryhdy markkinoimaan - tai asiakkaille/potilaille.
Olen toisinaan miettinyt, että miksi turvaudutaan epämääräisiin hoitoihin, joissa on kyse silkasta uskosta ja uskomisesta - jos ne jotain tarjoavat, niin ehkäpä lohtua ja kuvitelmaa jostain, jota lääketiede ei ole kyennyt tarjoamaan? Niihin taitaa usein liittyä intiimimpi (läheisempi) suhde, enemmän empatiaa ja lohtua, mikä voi olla eräs tekijä, miksi joku niihin haksahtaa. Kyseiset tekijät ovat ehkäpä sellaisia, joihin perinteisessä hoitotyössä olisi syytä kiinnittää huomiota. Etenkin nykyään hoitosuhteen tulisi olla kokonaisvaltainen (ja sopivan empaattinen) kylmän asiallisuuden sijaan, ihmiset vaativat tältä osin enemmän kuin pari vuosikymmentä sitten. Olisiko ratkaisu ongelmaan, paluu perinteisiin kotilääkäreihin? Taitaa vaan olla liian kallista yhteiskunnan varoin hoidettavaksi.