Sama. Jos jotain positiivista halutaan hakea, niin näissä(kin) tapauksissa darwinismi näyttää kyntensä poistaen vaihtoehtouskovaiset luonnollista kautta. Vielä kun saataisiin puoskarilaki voimaan syyntakeettomien sekä holhottavien suojelemiseksi.
Luontaishoidot ovat terveyden- ei sairaudenhoitoa. Lääkärit toki eivät aina tee helpoksi sitä että "ostaisivat" potilaan puolelleen. Sain (erinomaista) hoitoa akuuttiin leukemiaan 2009-10. Hoitojen aikana immuniteetti on heikko, ja infektioihin liittyy suuria uhkia. Lääkärit korostivat, että kaikki ravintolisät ovat ehdottomasti nounou. Vaimoni kuitenkin, varsin ymmärrettävästi, halusi tehdä kaikkensa ja olisi kernaasti syöttänyt minulle d-vitamiinia. Olimme kuuliaisia lääkärille, joskin ihmettelin ja ihmettelen edelleen, ettei maidon juomiselle asetettu mitään maksimia.
Toinen kummallisuus tuli, kun yhdessä sydänfilmissä havaittiin flimmeriä. Flimmeri (eteisvärinä) aiheutuu usein magnesiumin puutteesta. Pyysin lääkäriltä magnesiumia, mutta sitä ei voitu määrätä ilman labrakoetta, johon en pystynyt koska se olisi vaatinut pitkää paastoa. Siispä määrättiin betasalpaajaa. Tässä vaiheessa jo lääkkeitä oli niin paljon, että piti syödä vatsansuojalääkkeitä lääkekuormituksen haittoja torjumaan.
Magnesiumin ensimmäinen haitta olisi mahan meneminen löysäksi. Muita haittoja ei ylimääräisestä mg:sta ehtisi tulla. Myöhemmin sain yhden lääkärin ylipuhutuksi, ja tarpeeton betasalpaaja jäi pois.
Tätä kokeiluvastenmielisyyttä ihmettelen siksikin, että leukemian hoito on kehitetty kokeilemalla ja sen menestystarina on huima.
Olen täysin koululääketieteen kannalla syöpähoitojen suhteen, mutta uskoakseni lääkäreiden pipo on keskimäärin hiukan liian tiukalla. D-vitamiineista tai muista irvistelyn sijaan voisi tehdä potilaan toipumisfiilikselle hyvää jos nämä 99% varmuudella vähintään haitattomat, asiakkaan hyväksi uskomat valmisteet siunattaisiin ja otettaisiin kontrolliin.