Santtu Silvennoisen tasoa toimittajana ja merkittäviltä osin myös ihmisenä (kun katsoo miehen - todella pienellä m-kirjaimella - tapaa ja tyyliä kirjoittaa) on vaikea kuvailla ilman, että sortuisi alatyyliseen nimittelyyn tai jopa suoranaiseen herjaamiseen. Houkutus on kiusallisen suuri. Mutta joka tapauksessa, harvoin kukaan julkisuudessa joko suoraan tai välillisesti toimiva ihminen herättää niin suuria antipatioita.
Santtu liikkuu "journalisminsa" kanssa niin alhaisella tasolla, että herää väkisinkin kysymys, että onko herran päässä jotain sinne kuulumatonta tai vaihtoehtoisesti puuttuuko sieltä jotain. No, meitä on moneen lähtöön. Valitettavasti geenialtaan matalan pään porukka elää myös keskuudessamme, tämä noin yleisenä huomiona. Ja edelleen yleisenä huomiona todettakoon, että tällaiset ihmisethän ovat pitkälti syyntakeettomia, koska eihän ihmiseltä voi kauhalla vaatia, jos on lusikalla annettu. Esimiesten vastuulla pitäisi olla se, että työntekijän tekemän työn laatu täyttää vaaditut laatukriteerit. Iltalehdessä on rima on valitettavan alhaalla muutenkin, edes etäistä yritystä rakentavaan ja hyvin argumentein varustettuun sisältöön ei ole. Sen huomaa toki myös muusta toimittajakunnasta. Mutta Santun kohdalla luulisi Iltalehdenkin reagoivan. Tämän johdosta kritiikki onkin syytä kohdistaa myös Vesa Parviaiseen.
Santun tapauksessa on hämmentävää myös se, että hänellä ei ole minkäänlaista itsekriittisyyttä. Tämä vahvistaa sitä mielikuvaa, että Santtu kokee itse olevansa oikein hyvä toimittaja ja samalla viivalla kollegojensa kanssa. Hyvänä anekdoottina (näitä tosin löytyis vaikka miten paljon) kaverin MM-kisoista tekemä 20 sekunnin pituinen videoanalyysi, jossa hän - kuin ilman etuhampaita puhuen - kertoo kahden pelin jälkeen, miten tappion tullessa Marjamäki on erotettava. Tämä oli aikamoinen kierrepallo lukijan suuntaan, koska nyt piti pelkän lukemisen sijaan katsella ja kuunnella. Missä oli teksti "videon sisältö ei sovi herkille"?
Ja vielä; jos Santtua ei kiinnosta, mitä hänen juttuihinsa usein tahtomattaankin törmäävät ihmiset hänestä ajattelevat, niin usein kollegojen arvostus ja ajatukset kuitenkin merkitsevät. Silvennoista ei valitettavasti arvosta edes hänen omat työkaverinsa, saati sitten muiden työnantajien palveluksessa toimivat oikeat journalistit, jotka pitävät Santun kaltaisia "ammattilaisia" toimittajan irvikuvina.