En halua maalailla piruja seinille, mutta mites luulet sen kämpän arvolle käyvän, kun tämä kurimus tästä syvenee?
Varallisuuttahan on kaikilla enemmän kuin velkaa, ainakin pitäisi olla, jos ei ole tupeloinut asioitaan oikein huolella. Vakavaraisuus taasen minun mielestäni tarkoittaa lähinnä sitä, ettei ole tarpeen realisoida sitä asuntoa, vaikka elämä vähän kolhisikin.
Maalaile vaan, vaikka tähän mun töherrykseni viereen, kato, mun pirulla on valkonen tukka, reilusti ylipainoa, tuuheat kulmakarvat ja se sanoo "JYRÄH!"
Alashan se arvo luultavasti tulee, myös pääkaupunkiseudulla jos tarpeeksi jännään kurimukseen päästään. Sitähän tuossa saakin jännittää että kauan aikaa siihen vielä menee, arvioiden mukaan ehkä vuosi-pari vielä jotenkin voisi nähdä nykymenon jatkuvan ja siinä ajassa saisi jo jonkun verran lainaa rypistettyä alemmas. Siinä vaiheessa saisi kämpän arvo tulla vaikka 25% alas ilman että velkaa olisi enemmän kuin pääomaa.
Jos arvo tippuu vielä enemmän, ja tosiaan joudutaan lisäksi tilanteeseen että lyhennyksistä ei korkojen nousun ja/tai työttömyyden takia selvitä, sittenhän toki jäisi vielä kämpän myynninkin jälkeen velkaa, tuskin mitään jättisummia tosin.
Tosin, samat vanhat piruthan tuossa seinällä on jo parinkymmenen vuoden takaakin, toi yks sanoo "ei voi asuntojen hinnat aina vaan nousta, päiväys 1990", toinen sanoo "ei oo korot näin alhaalla enää kauan, päiväys 2010" ja yks sanoo "myy kämppäs nyt, muuta vuokralle ja osta sit rahoillas uus ku hinnat ihan just romahtaa, päiväys 2009". Vitustako näistä tietää. Jos liikaa murehtii ja varoo ni sit ei saa ikinä mitään aikaan ja elämä on aina tylsää harmailua, jos liikaa keulii niin niskakiikku kutsuu mut toisaalta sitä ennen on päässy tekee kaikkee jännää. Siinä välissä ku jotenkin pääsis hiihtelee eteenpäin ni voi olla että elämä pysyis elämisen arvoisena loppuun asti. Mikä voi koittaa vaikka tänään kun tuosta kotiin piipahdan ja ajan epähuomiossa 120 km/h vauhdilla siltarumpuun. Sit ei paljoo lainat ja tulevaisuudet nappaa enää.