Ylen otteluraportista lainattua: "JYP ja HPK nuhjasivat ikävystyttävästi ja puuduttavasti 65 minuuttia. Teemu Lassila huhki Kerhon maalilla hienosti." Samassa jutussa mainitaan myös se, että Kerho kahvasi ja ajoittain jopa karvasi onnistuen estämään JYP:in hyökkäyksiä, muttei kuitenkaan onnistunut maalinteossa.
Yllättyneitä olivat ___ ja ___.
En ollut varsinaisesti riemuissani Tukka-Jukan signeerauksesta, ja täytyy todeta, etten ole ollut tyytyväinen näkemääni kentällä koko sinä aikana kun Rautakorpi on HPK:n puikoissa häärännyt. Joku viisaampi osaa pilkkoa pelin palasiksi paremmin kuin minä, mutta kyllähän nyt kuka tahansa näkee, että joukkue pelaa vääränlaista lätkää ajatellen niin käytössä olevia palikoita kuin sitä, että joku parka saattaa sitä eksyä katsomaankin.
Jalkapallon puolella puhutaan paljon siitä, kuinka lajin suosion kehittämisen kannalta olisi tärkeää, että seurat etsisivät oman pelillisen identiteetin, johon profiloitua. Eli siis pelitavan tai -tyylin, jota johdonmukaisesti noudatetaan. HIFK:n piireissä tällaisesta on puhuttu ällöttävästi ja harhaanjohtavastikin brändinä, mutta tosiasiassa sellainen pitkäjänteinen toiminta on avainasemassa kun yritetään niin sanotusti sitouttaa ihmisiä kannattamaan seuraa ja käymään sen peleissä vuodesta toiseen - yhteistyökumppanien löytämisestä nyt puhumattakaan.
HPK on oman tiensä löytänyt jo tulkinnasta riippuen 20 vuotta sitten, joten herää kysymys, että miksi Kerhon puikkoihin alun alkaenkaan palkattiin tämä möreä-ääninen mörökölli, jota myös antijääkiekon perikuvaksi kutsutaan? Tottahan Rautakorpi palkkauksensa vanavedessä vakuutteli, että vuoden 2003 pelillä ei nykysäännöillä pärjää ja muuta liirumlaarumia, mutta hölmömpi voisi kuvitella, että tällaisia neuvotteluja käytäessä suunnilleen ensimmäisenä tulisi esiin tiettyjä pelillisiä vaatimuksia ja realiteetteja noin niin kun puolin ja toisin. Toisaalta taas viimeistään huippujäyhästi mestaroimissaan lehdistötilaisuuksissa Jukka on osoittanut, että hänen puheillaan ja todellisuudella ei ole välttämättä minkäänlaista yhteyttä. Ja olisihan nyt viimeistään siitä pitänyt hälytyskellojen soida, että nimenomaan Tapparan kannattajat herrasta hyvää puhuivat.
Joka tapauksessa erästä kirjailijaa mukaillen sitä ei voi kun toivoa, että herrat suuressa viisaudessaan eivät enää toista kertaa löisi päätään Kauhajoen mäntyyn.