Sillä minä siitä lähdin inttämään, kun en omiin kysymyksiini vastausta saanut. Eikä kyse ole siitä, ettenkö myöntäisi, että pelaamalla kehittyy, kyse on siitä, että mielestäni pelaaminen ei ole ainoa asia joka kehittää. Ja pidemmälle jatkettuna olen sitä mieltä, että jossain tapauksissa, tarkemmin sanottuna näissä tekniikan muutosprosesseissa, on parempi, että maalivahtia ei heitetä maaliin siinä vaiheessa kun pakka on sekaisin ja muutos kesken. Maalivahdin paikka on mitä suurimmissa määrin itseluottamuspelipaikka, johon mielestäni mainitsemasi nollaus-aspektikin liittyy. Jos keskellä muutosprosessia oleva yksilö "heitetään susille" kahden tekniikan sekamelskassa, on oletettavissa maaleja omiin ja turhaa itseluottamuksen laskua. Toki pelaamalla kehittyy ja sen takia tuolla kaikki ovat - jotta pääsisivät pelaamaan. Reijolan tapauksessa kuitenkin pelkästään treenaamalla on kehitytty erittäin paljon, ja nyt kun vaikuttaa siltä, että uusi tekniikka on saatu selkäytimeen, on maalilla hyvällä itseluottamuksella kehityksetään nauttiva yksilö. Tätä tuskin olisi tapahtunut mikäli jossain välissä kaveria olisi peluutettu huvikseen. Nyt (tai Voutilaisen palatessa) ollaankin siinä tilanteessa, että selvän ykkösmaalivahdin kirittäjänä on hyvällä itseluottamuksella hyvin pelannut kakkosmaalivahti. Kymmenisen peliä aikaa näyttää kummalle viitta kuuluu, nyt on se aika, kun Reijolakin on omalla kehityksellään ja omilla esityksillään ansainnut tilaisuuden haastaa. Tähän täginä
@clayman koska olen samoilla linjoilla kirjoittamasi kanssa.
Tällä aasin sillalla päästään siihen, että Kerhon maalivahtiagenda oli ja on riskialtis, kevät näyttää onnistumisen joukkueen tuloksen kannalta. Yksilökehityksen kannalta on kuitenkin molemmat "pelatut hevoset" menneet omissa kehityskohteissaan selkeästi eteenpäin. Siksi haluaisin näkemyksen siitä miten olisi pitänyt toimia ja mitkä olisivat olleet mahdolliset tulokset.
Näillä näytöillä en usko kenenkään pään olevan vadilla, sikäli mikäli Kerhon strategiana on kehittää peliä ja pelaajia. Vaikka onkin surullista, ettei Karjalaiselle uutta työnantajaa löytynytkään, yrityksistä huolimatta. Tästäkin on vielä rehellisyyden nimissä mainittava, etten seuran löytymättömyyttä ihan pelkästään Kerhon viaksi osaa laskea.