Homoseksuaalien adoptio-oikeutta vastaan

[Sistis]

Liitynpä minäkin tähän ketjuun.

Mainitaan nyt alkuun, että olen täysin hetero (tai no, sen tälläkin palstalla esiintyneen homo-testin mukaan vain 67-% hetero, mutta anyway...). Itselläni ei ole mitään homoja vastaan, kunhan he eivät ryhdy minua iskemään. (Tuttu vastaus kaiketi...). Muutenkin suhtaudun näihin seksuaalisuuskysymyksiin varsin liberaalisti. Hyväksyin tuon parisuhdelainkin ilman mitään hampaankiristystä - eihän se minun elämääni tuo mitään negatiivista.

Kuitenkin olen ehdottomasti homojen adoptio-oikeutta vastaan. Perusteluni ovat käytännössä samat, kuin CMX.nkin. Miellän lapsen tässä ikään kuin yhdeksi osapuoleksi, adoptiovanhemmat toiseksi ja yhteiskunnan kolmanneksi. Jos ajatellaan sitä, että homopari adoptoi lapsen, niin ei ole kysymys siitä, kiusataanko lasta koulussa vaan kuinka paljon lasta kiusataan. Ja sanoisin, että se on paljon. Tämä on valitettavaa, mutta en haluaisi yhdenkään lapsen kokevan sellaista. Vika tässä ei siis ole lasten vanhempien, vaan yhteiskunnan.

Joku oli sitä mieltä, ettei meidän ole pakko elää kiusaajien mukaan. Yhteiskunnallisesti ajateltuna ehkä ei, mutta jos nyt asetutaan tämän lapsen asemaan, niin hänelle tuollainen kommentti ei ehkä suurempaa lohtua tuo. Siis "OK, sinua kiusataan, mutta ei se mitään, ei anneta sen haitata" - tyylinen asenne ei varmastikaan tuo lohtua kenellekään koulukiusaamisen uhriksi joutuneelle. Itse sain ala-asteella kokea - jopa suhteellisen lievää - koulukiusaamista pari ensimmäistä vuotta lievän r-vikani takia. Vaikka tuo ei ollut mitään vakavaa, niin edes soisi sellaista kenellekään. Minua ei ainakaan tuolloin lohduttanut ollenkaan tuo 'hälläväliä'-asenne, mitä minulle opettajat ja muut sanoivat: "Ole vaan niin kuin et huomaisi mitään - kyllä se siitä". Ja r-vika on sentään varsinkin tuossa iässä sangen yleinen ongelma. Siltikin sitä vittuilua sai kokea.

Joku tässä väitti, että homo-parien lasten kiusaaminen koulussa johtuisi yleisesti meistä vastustajista. Mielestäni tuo oli erittäin törkeä yleistäminen, vaikkei kohdistunutkaan minuun. Meitä on moneen junaan, mutta veikkaisin, että tässä asiassa suurimpina syyllisinä olisivat ne vanhemmat, jotka teilaavat täysin koko homoseksuaalisuuden. Ja heistäkin vain ne, jotka eivät ole osanneet kasvattaa lapsiaan kunnioittamaan toisia. Valitettavasti juuri heidänlaistensa takia joudun vastustamaan homojen adoptio-oikeutta - juuri lapsen näkökulman takia.

 

[mjr]

Viestin lähetti Sistis
Kuitenkin olen ehdottomasti homojen adoptio-oikeutta vastaan. Perusteluni ovat käytännössä samat, kuin CMX.nkin. Miellän lapsen tässä ikään kuin yhdeksi osapuoleksi, adoptiovanhemmat toiseksi ja yhteiskunnan kolmanneksi. Jos ajatellaan sitä, että homopari adoptoi lapsen, niin ei ole kysymys siitä, kiusataanko lasta koulussa vaan kuinka paljon lasta kiusataan. Ja sanoisin, että se on paljon. Tämä on valitettavaa, mutta en haluaisi yhdenkään lapsen kokevan sellaista. Vika tässä ei siis ole lasten vanhempien, vaan yhteiskunnan.

Joku oli sitä mieltä, ettei meidän ole pakko elää kiusaajien mukaan. Yhteiskunnallisesti ajateltuna ehkä ei, mutta jos nyt asetutaan tämän lapsen asemaan, niin hänelle tuollainen kommentti ei ehkä suurempaa lohtua tuo. Siis "OK, sinua kiusataan, mutta ei se mitään, ei anneta sen haitata" - tyylinen asenne ei varmastikaan tuo lohtua kenellekään koulukiusaamisen uhriksi joutuneelle. Itse sain ala-asteella kokea - jopa suhteellisen lievää - koulukiusaamista pari ensimmäistä vuotta lievän r-vikani takia. Vaikka tuo ei ollut mitään vakavaa, niin edes soisi sellaista kenellekään. Minua ei ainakaan tuolloin lohduttanut ollenkaan tuo 'hälläväliä'-asenne, mitä minulle opettajat ja muut sanoivat: "Ole vaan niin kuin et huomaisi mitään - kyllä se siitä". Ja r-vika on sentään varsinkin tuossa iässä sangen yleinen ongelma. Siltikin sitä vittuilua sai kokea.

Joopa joo, tämä on tosiaan vanha virsi, josta on JA:ssakin pitkään ja hartaasti väitelty. Oma analogiani on juutalaiset biologiset vanhemmat 30-luvun Saksassa, eipä ainoastaan kiusattaisi lasta. Saavatko vallitsevat asenteet, vaikka miten tuhoisat ja epäoikeudenmukaiset hyvänsä, automaattisesti sanella kaikki yhteiskunnalliset ratkaisut? Eli ei adoptioita 1700-luvun luonnontieteilijöille tai 1600-luvun kansanparantajille, koska noitien ja ateistien lapsia kiusataan ja raskaasti. Asenteita voi kuitenkin muuttaa ja asenteet ovat muuttuneetkin. Hyväksymällä väärät asenteet ja mukautumalla niihin, niitä ei tosin voi muuttaa. Eli ratkaisevaa on se mitä kukin katsoo voivansa hyväksyä. Hyvä että ainakin aiemmin on ollut vallitsevien ennakkoluulojen haastajia, muuten tässä lämmiteltäisiin edelleen noitarovioiden roihussa.

Rakastava ja lasta tukeva kasvatus luo hyvän itseluottamuksen. Se on paljon tärkeämpi asia elämän kannalta kuin kiusaamatta jääminen huonojen kasvattajien ja huonojen elämänarvojen keskellä. Rakastettuja lapsia ei ehkä siinä määrin kiusatakaan tai kiusaaminen ei ehkä jätä siinä määrin syviä haavoja, kuin sellaisiin lapsiin jotka ovat jo valmiiksi haavoitettuja. Myös kiusaavat ovat tässä vahingoittuneita ja kärsineitä: monet näistä asenteista ja aggressioista on vielä vanhemmilta perittyjäkin. Mutta biologiahan oikeuttaa kaiken. Itse olen sellainen radikaali, että minusta ainoa kriteeri vanhemmuuden suhteen on rakastava kasvatus, enkä usko että homous tekee sen yhtään heteroutta vaikeammaksi, tai helpommaksi.

Edit: lisäyksiä, typoja

 

[Sistis]

Viestin lähetti mjr
Saavatko vallitsevat asenteet, vaikka miten tuhoisat ja epäoikeudenmukaiset hyvänsä, automaattisesti sanella kaikki yhteiskunnalliset ratkaisut?

Eivät missään nimessä. Sitä en tietenkään tarkoittanut. Pointissani toin ainoastaan esiin sen, että yhteiskunnan on mielestäni tässä tapauksessa ajateltava lapsen etua. Mielestäni nyt hieman yleistät mielipiteeni pohjalta asioita.

Viestin lähetti mjr
Eli ei adoptioita 1700-luvun luonnontieteilijöille tai 1600-luvun kansanparantajille, koska noitien ja ateistien lapsia kiusataan ja raskaasti.

Tässä ei keskustella nyt mistään luonnontieteilijöistä tai vastaavista, vaan homopareista. Toisekseen, käsittääkseni nuo mainitsemasi ryhmittymät saavat adoptoida lapsen, mikäli heidät adoptioviranomaisten puolesta todetaan siihen sopiviksi. En ole siltä osin halukas kumoamaankaan vallitsevaa lainsäädäntöä. Itse voisin mainita tässä, että jos joutuisin tekemään valinnan, niin paljon mielummin olisin ottanut kasvatukseni 1700-luvun luonnontieteilijältä, kuin homoparilta.

Viestin lähetti mjr
Asenteita voi kuitenkin muuttaa ja asenteet ovat muuttuneetkin. Hyväksymällä väärät asenteet ja mukautumalla niihin, niitä ei tosin voi muuttaa. Eli ratkaisevaa on se mitä kukin katsoo voivansa hyväksyä. Hyvä että ainakin aiemmin on ollut vallitsevien ennakkoluulojen haastajia, muuten lämmiteltäisiin edelleen noitarovioiden roihussa.

Aivan. Olet samalla linjalla osittain meikäläisen kanssa. Vallitsevia asenteita voi muuttaa, jos niitä vastustaa. Kuten itse sanoin, hyväksyn homoparit, mutta adoptiota en antaisi heille, koska yhteiskunta ei ole siihen valmis. Yllättävän moni ei edes olisi hyväksynyt tätä uutta parisuhdelakia. Itse hyväksyin sen täysin, kuten sanoin.

Edelleen: En vastusta homojen adoptio-oikeutta siksi, että olisin rasisti homoja kohtaan, vaan siksi, että koen, ettei yhteiskunta ole siihen valmis ja että lapsi saa tästä syystä kärsiä elämässään kiusaamisen ja syrjinnän vuoksi.

Viestin lähetti mjr
Rakastava ja lasta tukeva kasvatus luo hyvän itseluottamuksen. Se on paljon tärkeämpi asia elämän kannalta kuin kiusaamatta jääminen huonojen kasvattajien ja huonojen elämänarvojen keskellä. Rakastettuja lapsia ei ehkä siinä määrin kiusatakaan tai kiusaaminen ei ehkä jätä siinä määrin syviä haavoja, kuin sellaisiin lapsiin jotka ovat jo valmiiksi haavoitettuja. Myös kiusaavat ovat vahingoittuneita ja kärsineitä: monet näistä asenteista ja aggressioista on vanhemmilta peritty. Mutta biologiahan oikeuttaa kaiken. Itse olen sellainen radikaali, että minusta ainoa kriteeri vanhemmuuden suhteen on rakastava kasvatus, enkä usko että homous tekee sen yhtään heteroutta vaikeammaksi, tai helpommaksi.

Tuosta vielä pari pointtia:
-Yleisesti väitetään, että kiusaaja on vahingoittunut ja kärsinyt. Oma kokemukseni kuitenkin osoittaa, että näin ei välttämättä ole. Moni 'hyvän talon' poika tai tyttö, joka on hyvin kasvatettu, saattaa ihan hyvin olla kiusaaja.
-Rakastettujen lapsien kiusaamatta jääminen tai kiusaamisen arpien jättäminen on aika lailla kaukaa haettua. Eivät ala-asteelaiset pysty vielä näkemään ihmisestä, rakastavatko tämän vanhemmat tätä vaiko eivät. Toisekseen, esimerkiksi puhevika tai silmälasit - jotka ovat erittäin yleisiä kiusaamisen syitä - eivät riipu siitä, onko lapsi rakastavasti kasvatettu vaiko ei.
-Rakastava kasvatus ei riipu siitä, onko kyseessä homopari tai heteropari. En käsittääkseni edes ole väittänytkään vastaan. Yhteiskunta ei vaan osaa suhtautua asiaan oikealla tavalla.

 

[mjr]

re: Sistis

Sain vain sen käsityksen että pidät kiusaamista hyvinkin ratkaisevana tekijänä tässä suhteessa, jolloin en ymmärrä miksi sitten on ok 1700-luvun materialistiselle luonnontieteilijälle adoptoida, jos ei nyt homoparille - nyky-yhteiskunta on sentään äärimmäisen suvaitsevaisempi homouden suhteen kuin 1700-luvun Eurooppa oli ateismin. (Toki sekä ateismi että homous olivat kuolemantuomion arvoisia rikoksia silloin.) Eli ellei kiusaaminen ja yhteiskuntaan sopeutuminen olekaan tässä asiassa ratkaiseva erottava kriteeri niin mikä sitten on?

Mielestäni tosiaankin rakastava, lapselle aikaa ja rajoja antava, ja lapsen itseluottamusta tukeva kasvatus on ainoa kriteeri vanhemmuutta luokitellessa. Jos sellaisen lähtökohdan antaa lapselleen, biologiselle tai adoptoidulle, antaa asian, jonka arvokkuutta ei voi rahassa mitata. Kaikki muu (ja etenkin epäoikeudenmukainen yhteiskunnallinen ahdasmielisyys) on tässä asiassa toisarvoista. Väittäisin kyllä myös että kiusaaminen ei ole mikään satunnainen valinta, vaan että joku tekijä tässä taustalla yleensä on, joku käännetty epävarmuuden tai pelon tunne, joka purkautuu destruktiivisena käytöksenä. Luulisin tosiaan että lapsi jolle on annettu rakkautta, arvoja ja rajoja ei niin taipuvainen kiusaamiseen ole, kuin lapsi joka on näitä ilman jäänyt. Kuinkahan olisi?

EDIT: typoja

 

[Taito-Ojanen]

QUOTE]Viestin lähetti CMX
Joo, mutta kun mainitsemasi lihavuus, rumuus, tummaihoisuus jne.. ovat nyky-yhteiskunnassa suht. yleistä ja siihen ollaan totuttu läpi historian. Homojen mahd. adoptointi olisi ns. uusi juttu ja tottakai se herättäisi poikkeuksellisen paljon huomiota lasten keskuudessa, koska sitä ei ole ennen tapahtunut. On väärin, että joidenkin viattomien lasten pitää olla tienraivaajana sille, että jotkut kukkahattutädit saavat tahtonsa läpi.
Meidän piti ala-asteella muinoin ensimmäisenä päivänä sanoa ääneen luokassa vanhempien nimet. Ajattelepa niitä lasten naurunpurskahduksia, kun vastaus kuuluu: Seppo ja Jorma.
[/QUOTE]

Mielenkiintoinen sisäinen ristiriita tuossa viestissä. Lihavuus, rumuus, tummaihoisuus, yms. ovat NYKY-YHTEISKUNNASSA kohtuu yleisiä.

Tätä ennenhän oli siis aika, jolloin Suomessa ei käytännössä ollut tummaihoisia lapsia. Olisko siis aikoinaan pitänyt pätttää, että tummaihoisia lapsia ei tässä maassa saa adoptoida, koska silloin ennen asenteet olivat heitä heitä vastaan? Oliko se päätös väärä, sillä monia tummiaihoisia lapsia kiusattiin silloin (ja kiusataan edelleen)? Tämähän oli todellakin uusi asia silloin.

Muutama suora kysymys sinulle, tai oikeastaan kaikille muillekin. Tämä oikeastaan mukailee mjr:n viestiä.

1) Onko lasten kiusatuksitulemisen uhka ainoa syy, miksi ette hyväksy homoadoptiota?

2) Jos on, haluatteko, että tilanne olisi sellainen, että lasta ei kiusattaisi homovanhempiensa takia?

3) Jos vastaus kysymykseen 2 on kyllä, miten luulette, että tilanne muuttuisi?

Tästä asiasta on todellakin keskusteltu aiemmin. Yritin tuota ketjua etsiäkin, mutta en löytänyt. Harmi, koska samoja asioita käsiteltiin silloinkin.

 

[heki]

Miksi aina verrataan homojen adoptio-oikeutusta siihen, että myös alkoholistiperhe on huono kasvuympäristö. Kysymys on sinänsä järjetön,vai tekeekö se asian "oikeaksi", että on olemassa kenties vielä huonompi asia (jota ei voida estää). Ei huonoa juttua saa hyväksi sillä, että on olemassa vieläkin huonompi.

Minä kannatan homojen parisuhdeoikeutta, sillä kyseessä on kaksi ihmistä, joilla on oikeus valita puolisonsa, miten haluavat. Mutta se, että viaton lapsi, joka ei tajua ja voi asiaan vaikuttaa, otetaan mukaan kuvioon, on minusta lähes sairasta.

 

[Habby]

Viestin lähetti heki
Miksi aina verrataan homojen adoptio-oikeutusta siihen, että myös alkoholistiperhe on huono kasvuympäristö. Kysymys on sinänsä järjetön,vai tekeekö se asian "oikeaksi", että on olemassa kenties vielä huonompi asia (jota ei voida estää). Ei huonoa juttua saa hyväksi sillä, että on olemassa vieläkin huonompi.

Minä kannatan homojen parisuhdeoikeutta, sillä kyseessä on kaksi ihmistä, joilla on oikeus valita puolisonsa, miten haluavat. Mutta se, että viaton lapsi, joka ei tajua ja voi asiaan vaikuttaa, otetaan mukaan kuvioon, on minusta lähes sairasta.

Minä kannatan alkoholistien parisuhdeoikeutta, sillä kyseessä on kaksi ihmistä, joilla on oikeus valita puolisonsa, miten haluavat. Mutta se, että viaton lapsi, joka ei tajua ja voi asiaan vaikuttaa, otetaan mukaan kuvioon, on minusta lähes sairasta.

 

[mjr]

Viestin lähetti heki
Minä kannatan homojen parisuhdeoikeutta, sillä kyseessä on kaksi ihmistä, joilla on oikeus valita puolisonsa, miten haluavat. Mutta se, että viaton lapsi, joka ei tajua ja voi asiaan vaikuttaa, otetaan mukaan kuvioon, on minusta lähes sairasta.

Hetkinen. Adoptiossa viaton lapsi ei voi vaikuttaa asiaan, mutta adoptio sinänsä ei varmaankaan mielestäsi ole lähes sairasta? Eli lähes sairasta on käsityksesi mukaan vain se että esim. todella hyvän ja rakastavan ja lapsen ominaisuuksia tukevan kasvatuksen antava homo- tai lesbopariskunta adoptoi lapsen. Miksi? Miksi se on lähes sairasta? Senkö takia kun yhteiskunta on tällä hetkellä seksuaalisia vähemmistöjä syrjivä? Vai sen takia että homosuhde on itsessään, vapaaehtoisenakin, jollakin tavoin lähes sairas? Tämä on outoa ajattelua, ja olisi kiinnostava tietää ne perimmäiset käsitykset, joille mielipiteet pohjautuvat. Eli miksi tälläinen teko olisi lähes sairas?

 

[Luiro]

Myönnänpä vielä, että alkoholisteille ei anneta lapsia adoptoitavaksi, se on hyvä. Tässä homoseksuaalien adoptio-oikeudessa ja heidän oikeudessaan kasvattaa lapsia, syrjitään ainoastaan miehiä. Naisten on helppo pyytää joku avustamaan itseään raskauden aikaansaamiseksi, mutta harvemmin naiset suostuvat synnyttämään lapsen ja antamaan huoltajuuden miehelle. Harvemmin mies lapsen huoltajuutta saakaan.

Runsas alkoholin käyttö ei välttämättä ole tae siitä, että lapsen kasvatus hoituu huonosti, mutta riski on suuri ja lapsen saama esimerkki ei ole kovin hyvä. Lapsen saama esimerkki homopariskunnalta ei välttämättä ole edes huono. Minulle on aivan sama, että mihin rööriin sitä lastinsa tuikkaa.

Kolmekymmentä vuotta sitten homoseksuaalisuus oli lailla kiellettyä, joten asenteet muuttuvat melko nopeasti. Kyseessähän on ainoastaan tasa-arvoasia. Ei mikään muu.

 

[varjo]

tentin takia keskustelu on hieman mennyt ohi mutta ihan kuriositeettina...kuinkas moni meistä "viattomista" lapsista sai valita vanhempansa?

Nyt kun DNA-testit ovat arkipäivää niin eikö ole täysin oikeutettua vedota huonoon DNA:han lapsienhankintaoikeutta päätettäessä. mm. ylipainoon taipuvat vanhemmat->ei lasta
mielenterveysongelmia suvussa ->lasta

jne.

heikoilla kantimilla ovat vastustajien perusteet, nojaavat pääasiassa mielipiteisiin ja sitten taas toisaalta yhteiskunnallisiin ongelmiin jotka johtuvat siitä että ihmiset ajattelevat asioista tavalla X. Mjr asian jo esittikin varsin pätevästi joten eipä siitä muuta.

 

[CMX]

Re: Aiheesta lopetellen

Viestin lähetti ranger


Myöntänet sentään, että kysymyksesi on hyvin pitkälti aikas idioottimainen. Yhtä hyvin joku voisi kysyä, eikö heteroille riitä toistensa seura.

Ranger

Tähän vastaan vielä, mutta en enää mihinkään muuhun, koska nyt liikutaan mielipiteiden rajoilla. Heterot sentään tekevät lapsensa itse, eivät homot, joten sikäli tuo pointtisi oli tyhmä.
Nyt on enää turha lainata mitään tekstiäni tästä, koska tarkoitukseni oli alunperin vain mainita oma kantani, mutta ainahan se johtaa tähän, että joutuu henkeen ja vereen puolustautumaan kukkahattutätien kritiikiltä.

 

[CMX]

Viestin lähetti Andrej




Kanta on selvä, se vaan perustuu paskapuheelle. Ja ikävä kyllä ympärilläsi on ihmisiä, sekä täällä Jatkoajassa että reaalimaailmassa, joihin ihan mikä tahansa sonta ei uppoa.

Perkele, tähän on vielä kirjoitettava.
Ensinnäkin, minä voin aivan yhtä vakavasti olla sitä mieltä, että mielipiteesi on paskapuhetta, koska kyse on mielipiteistä. Sikäli omaat aika ylimielisen asenteen keskustelujen yhteydessä.
Ainiin, humanismi tietää kaiken, humanismia vastaan ei sovi esittää kritiikkiä.

 

[eagle]

Tuskinpa kovin moni kukkahattutäti kannattaa homojen adoptiota, vaan aikalailla päinvastoin...

 

[CMX]

Viestin lähetti mjr
Asenteita voi kuitenkin muuttaa ja asenteet ovat muuttuneetkin.

Tähänkin on pakko vielä puuttua. Onko oikein, että jotkut lapset joutuvat uhraamaan nuoruutensa siihen, että he ovat vain humanismin lakien mukaisia tienraivaajia, jotta homoja koskeva oikeudenmukaisuus tapahtuisi? Mielestäni tämä on paljon suvaitsemattomampaa. Jotkut tästä kuitenkin joutuisi kärsimään se on selvä, homot eivät joudu kärsimään siitä sen enempää (ainakaan fyysisesti), että he eivät saa adoptoida lasta. Yksikin kiusattu on liikaa.
Koska adoptoitavan lapsen on tehnyt mies ja nainen, niin adoptoitavalla lapsella on myös oikeus saada miehen ja naisen antama kasvatus. Sitten kun homot osaavat tehdä lapsia, niin hyväksyn sen, että he kasvattavat niitä.

Ja edelleenkin muuten korostan, että en ole homojen avioitumista vastaan.

 

[mjr]

Kyllä näissä emansipaatio-väittelyissä konservatiivit useimmiten joutuvat aika pahaan siltaan. Ymmärrettävistä syistä: suurimmalle osalle Raamattu ei kuitenkaan enää ole se suurin auktoriteetti (vaikka asenteet sieltä tässäkin asiassa pitkälti juontuvat), ja ellei voi nojata Jumalaan niin mihin sitten nojata? Tässäkin keskustelussa suurin osa sitten siihen empiiriseen huomioon, että "kun yhteiskunnassa kerran näin ajatellaan" - tämä käsitys vain loogisesti äärimmilleen vietynä johtaisi siihen, että mikään ei koskaan muuttuisi. Huono juttu tieteen, demokratian, naisten tasa-arvon, uskonnonvapauden ym. ym. suhteen. Niinpä sitten ainoaksi ulospääsyksi tulee suht. primitiiviset, erittelemättömät ja emotionaaliset purkautumiset, joita ei oikein järjelliseksi yhteiskunnalliseksi debatiksi voi luonnehtia. Lopputuloksena on ilmeisesti tässäkin (kuten on ollut aiemmissa) suurissa emansipatorisissa väittelyissä muutoksen kannattajien voitto - sokeaan ennakkoluuloon vetoaminen ei pitkän päälle riitä, täytyisi voittaa myös älyllisesti tai sitten voimaan vedoten (kuten inkvisitio), ja ellei kumpikaan ole käytössä, älyllisyys tai voima, niin yhteiskunnallinen dynamiikka vie emansipatiota eteenpäin. Maailma on tosiaan karu ja keskiaika ohi.

 

[mjr]

Viestin lähetti CMX
Tähänkin on pakko vielä puuttua. Onko oikein, että jotkut lapset joutuvat uhraamaan nuoruutensa siihen, että he ovat vain humanismin lakien mukaisia tienraivaajia, jotta homoja koskeva oikeudenmukaisuus tapahtuisi? Mielestäni tämä on paljon suvaitsemattomampaa. Jotkut tästä kuitenkin joutuisi kärsimään se on selvä, homot eivät joudu kärsimään siitä sen enempää (ainakaan fyysisesti), että he eivät saa adoptoida lasta. Yksikin kiusattu on liikaa.
Koska adoptoitavan lapsen on tehnyt mies ja nainen, niin adoptoitavalla lapsella on myös oikeus saada miehen ja naisen antama kasvatus. Sitten kun homot osaavat tehdä lapsia, niin hyväksyn sen, että he kasvattavat niitä.

Ja edelleenkin muuten korostan, että en ole homojen avioitumista vastaan.

Yksikin kiusattu on liikaa: ei adoptiolapsia luonnontieteilijöille 1600-luvulla, ei juutalaisille 1930-luvun Saksassa, ei vapaa-ajattelijoille 1700-luvulla. Yksikin kiusattu on liikaa. Ellei näitä vääryksiä olisi kaikilla tasoilla haastettu, olisiko maailma lapsille parempi paikka?

Eri kulttuureissa on vallinnut täysin erilaisia perhejärjestelmiä, tilanne on jatkuvasti ja voimakkaasti vaihdellut historian aikana. Jossain kulttuurissa ydinperheeseen ahtamista voidaan pitää täydellisenä lapsirääkkäyksenä. Ehkä hyvästäkin syystä. Joka tapauksessa ihminen on kulttuurinen eläin: lapsi syntyy aina keskelle yhteisöä - hänen fundamentaalinen oikeutensa on että tämä yhteisö olisi mahdollisimman suvaitseva, rakastava ja hänen kasvuaan ja kehittymistään tukeva ja itsenäiseen ja vastuulliseen ajatteluun opettava. Ellei tämä ole luonnosta kopioitu kanta, niiin sen pahempi luonnolle. Mutta tervemenoa jonnekin luolaan ja ainahan voit raahata jonkun mielitietyn hiuksista sinne seuraksi.

 

[CMX]

Viestin lähetti Taito-Ojanen
QUOTE]Viestin lähetti CMX
ja siihen ollaan totuttu läpi historian.

Mielenkiintoinen sisäinen ristiriita tuossa viestissä. Lihavuus, rumuus, tummaihoisuus, yms. ovat NYKY-YHTEISKUNNASSA kohtuu yleisiä.

[/QUOTE]


Opettele lukemaan. Voit katsoa viestiäni tarkemmin tuosta ylhäältä, jos vaikka nyt osaisit hahmottaa erään tärkeän kohdan siinä jota et ilmeisesti huomioinut.

Tummaihoisuuteen ollaan totuttu (sen verran mitä ollaan) lähinnä sen yleistymisen, ei adoptio-oikeuksien kautta.
Jokainen saa myös olla maahanmuuttajista mitä mieltä haluaa (omaa kantaani en ilmaise), joten turha niistä on käydä tässä enempää jeesustelemaan.

 

[ranger]

CMX

Äläpähän viitsi heittäytyä, puhutaan asiasta.


"Heterot sentään tekevät lapsensa itse, eivät homot, joten sikäli tuo pointtisi oli tyhmä."

Itse asian kannalta täysin epäolennainen seikka, niin kuin hyvin tiedät. Tuolla logiikalla hedelmättömiltä heteropariskunnilta pitäisi kieltää adoptio-oikeus myös.


Äläkä herpaannu. Omasta puolestani voi todeta, että eihän tässä hampaat irvessä riidellä, kunhan läppää heitetään. Asiat riitelevät, emme me, joten luovuhan henkilökohtaisuuksista. Sitäpaitsi en henk-koht ole edes julistautunut kummankaan puolen kannattajaksi, olen vain takertunut esittämiisi perusteisiin.




Ranger

 

[CMX]

Viestin lähetti mjr
Yksikin kiusattu on liikaa: ei adoptiolapsia luonnontieteilijöille 1600-luvulla, ei juutalaisille 1930-luvun Saksassa, ei vapaa-ajattelijoille 1700-luvulla. Yksikin kiusattu on liikaa. Ellei näitä vääryksiä olisi kaikilla tasoilla haastettu, olisiko maailma lapsille parempi paikka?

Niin, mikäli tilanne siltä olisi näyttänyt, niin adoptoitavat lapset olisi voinut antaa johonkin muuhun kohteeseen silloin. Ei adoptoiminen kuitenkaan ole se tekijä, joka on lakkauttanut esim. juutalaisiin kohdistuvan vihan toisen maailmansodan jälkeen vaan lähinnä media.
Sitten kun homoihin suhtaudutaan yleisesti suopeammin, niin voidaan alkaa keskustella adoptio-oikeuksista.

Se joka ei pidä humanismia ainoana oikeana ratkaisua jonkin asian suhteen on aina väärässä? Hyvä. Myönnän, että asenteeni vaikuttajana ei ole Raamattu, vaan lähinnä se, että minua oksettaa kaikki maailmanparantajat ja muut jeesustelijat.
Mielestäni yksilöllä on jo nyt liikaa vapauksia nyky-yhteiskunnassa ja se on mielipiteeni. Turha sitä on käydä kritisoimaan.

 

[CMX]

Re: CMX

Viestin lähetti ranger
Äläpähän viitsi heittäytyä, puhutaan asiasta.


"Heterot sentään tekevät lapsensa itse, eivät homot, joten sikäli tuo pointtisi oli tyhmä."

Itse asian kannalta täysin epäolennainen seikka, niin kuin hyvin tiedät. Tuolla logiikalla hedelmättömiltä heteropariskunnilta pitäisi kieltää adoptio-oikeus myös.


Äläkä herpaannu. Omasta puolestani voi todeta, että eihän tässä hampaat irvessä riidellä, kunhan läppää heitetään. Asiat riitelevät, emme me, joten luovuhan henkilökohtaisuuksista. Sitäpaitsi en henk-koht ole edes julistautunut kummankaan puolen kannattajaksi, olen vain takertunut esittämiisi perusteisiin.




Ranger

Okei, minua vain ottaa joskus päähän tuollainen asenne. Ei mitenkään henkilökohtaisesti, mutta joillakin on kyllä aika jeesusteleva linja.

 

[Taito-Ojanen]

CMX

Viestin lähetti Taito-Ojanen

Muutama suora kysymys sinulle, tai oikeastaan kaikille muillekin. Tämä oikeastaan mukailee mjr:n viestiä.

1) Onko lasten kiusatuksitulemisen uhka ainoa syy, miksi ette hyväksy homoadoptiota?

2) Jos on, haluatteko, että tilanne olisi sellainen, että lasta ei kiusattaisi homovanhempiensa takia?

3) Jos vastaus kysymykseen 2 on kyllä, miten luulette, että tilanne muuttuisi?
[/B]

Laitoin tuon kysymyslistan tuohon esille uudestaan, joten jos ei ole liikaa vaadittu, niin voisitko vastata noihin kysymyksiin, CMX. Silloin jopa minun ymmärrykselläni varustettu voisi ehkä ymmärtää.

Samaa pyydän muiltakin homoadoption vastustajilta. Minulle ei nimittäin ole edelleenkään selvinnyt se, minkä takia monet tätä asiaa tarkkaanottaen vastustavat.

Ja CMX, jätä nuo jeeustelu- ja kukkahattutätijutut jo. Ymmärrän, että hermostuit muutamista nimittelyviesteistä, mutta älä meuhkaa muille, jotka siihen eivät sortuneet.

 

[CMX]

Viestin lähetti Taito-Ojanen




1) Onko lasten kiusatuksitulemisen uhka ainoa syy, miksi ette hyväksy homoadoptiota?

2) Jos on, haluatteko, että tilanne olisi sellainen, että lasta ei kiusattaisi homovanhempiensa takia?

3) Jos vastaus kysymykseen 2 on kyllä, miten luulette, että tilanne muuttuisi?

Tästä asiasta on todellakin keskusteltu aiemmin. Yritin tuota ketjua etsiäkin, mutta en löytänyt. Harmi, koska samoja asioita käsiteltiin silloinkin.

Oho, tämä jäi huomaamatta.

1. Ei.

2. Vastaan silti. Haluaisin, mutta en halua kenenkään joutua kärsimään siitä, jotta tämä tilanne toteutuisi. Eli hyväksyn adoptio-oikeudet vasta, kun homoihin suhtautuminen on suvaitsevampaa. Edelleenkin korostan, että adoptointi ei ole välttämätöntä ja mielestäni siinä ei ole mitään väärää, että adoptoinnin suorittavat vain sellaiset, joiden varjolla lapsi joutuisi kärsimään mahd. vähän.

3. Tilanne voisi muuttua median kautta esimerkiksi. Jos monien huumoriohjelmien yms.. yhteydessä ilmenevä "homoläppä" vähentyisi ja heistä puhuttaisiin suopeammin, niin yleinen suhtautuminenkin muuttuisi. Tämä on taas sitten sitä asiaa, jota tulisi kontrolloida hieman, eli siis median tarjontaa. Myös lasten kasvatus koulussa ja kotona vaikuttaa asiaan, mutta ainoa tie ei siis todellakaan ole ensisijainen adoptointi.
Tietenkin hyvä ehkäisytapa olisi rankaista kiusaajia fyysisesti tai laittaa heidät vaikka häpeäpuuhun koulun pihalle, mutta ei. Eihän humanismi nyt sellaista sallisi! Valitettavasti pienet jälki-istunnot eivät kiusausta kuitenkaan paljoa ehkäise. Niin kauan kun kiusaajan fyysinen rankaisu tuntuu utopistisemmalta vaihtoehdolta, niin en hyväksy homojen adoptointia, eli en siis hyväksi lainkaan homojen adoptointioikeutta. Omastakin mielestäni kuitenkin on väärin rankaista oikein tuntuvasti lasta ainoastaan huonon kasvatuksensa takia.

 

[mjr]

Viestin lähetti CMX
Se joka ei pidä humanismia ainoana oikeana ratkaisua jonkin asian suhteen on aina väärässä? Hyvä. Myönnän, että asenteeni vaikuttajana ei ole Raamattu, vaan lähinnä se, että minua oksettaa kaikki maailmanparantajat ja muut jeesustelijat.
Mielestäni yksilöllä on jo nyt liikaa vapauksia nyky-yhteiskunnassa ja se on mielipiteeni. Turha sitä on käydä kritisoimaan.

Voi toki olla legitiimisti anti-liberaali. En usko että mikään eettinen kanta voi sinällään olla "objektiivisesti", universaalisti "oikea". Mutta nämä väittelyt käydään nyky-Suomessa yleensä liberaalin oikeusvaltion periaatteiden sisällä, jolloin on aika hankala haaste perustella konservatiivisia kantoja rationaalisesti ja analyyttisesti. Sen sijaan voi aivan ymmärrettävästi torjua liberaalin oikeusvaltion periaatteen itsessään (niinkuin näytät tekevänkin). Mutta minusta nämä siis ovat irrationaalisia ennakkoluuloja (eikä argumentointisi luonne ole omiaan muuttamaan tätä käsitystä). En ole mikään hedonismin tai vapaan kasvatuksen ystävä. En kannata rikollisten muka ongelmatonta integroimista yhteiskuntaan, minulla ei ole kukkahattua. Olen muissa ketjuissa suominut esim. suoran toiminnan eläinaktivisteja todella kovin sanoin. En kuitenkaan pidä luontoa minään hyvänä esimerkkinä inhimilliselle yhteiskunnalle ja kulttuurille, enkä myöskään näe että rakastava ja rajoja antava kasvatuskyky olisi sidoksissa sukupuoliseen suuntaukseen. Ja, kyllä, minusta tämä rakastaminen, rohkaiseminen ja rajojen antaminen on ainoa asia, joka on ratkaisevaa lapsen kasvatuksessa. Ei uskonto, ei jäsenkirja, ei sukupuolinen suuntautuminen. En myöskään pysty arvostamaan sukupuolista syrjintää kannattavaa yhteiskuntaa ja ilmapiiriä.

 

[heki]

Viestin lähetti mjr
Hetkinen. Adoptiossa viaton lapsi ei voi vaikuttaa asiaan, mutta adoptio sinänsä ei varmaankaan mielestäsi ole lähes sairasta? Eli lähes sairasta on käsityksesi mukaan vain se että esim. todella hyvän ja rakastavan ja lapsen ominaisuuksia tukevan kasvatuksen antava homo- tai lesbopariskunta adoptoi lapsen. Miksi? Miksi se on lähes sairasta? Senkö takia kun yhteiskunta on tällä hetkellä seksuaalisia vähemmistöjä syrjivä? Vai sen takia että homosuhde on itsessään, vapaaehtoisenakin, jollakin tavoin lähes sairas? Tämä on outoa ajattelua, ja olisi kiinnostava tietää ne perimmäiset käsitykset, joille mielipiteet pohjautuvat. Eli miksi tälläinen teko olisi lähes sairas?

Myönnetään, että käytin väärää sanaa, eli sairasta. Vastenmielinen olisi ehkä ollut lähempänä sitä, mitä ajattelin. En minä voi sille mitään, mutta minusta kahden isän (äidin) perhe ei ole paras mahdollinen kasvuympäristö.


Habby: En ole edes yrittänyt sanoa, ettei rappioalkoholistien lapsenhankkiminen olisi todella huono lähtökohta lapselle. Sanoin vain, ettei sitä voi mitenkään oikein ehkäistä. Vai onko sinulla siihen keinoa. Mielestäni ei vain ole järkevää vertailla homo-adoption tilannetta siihen, että on olemassa huonompikin tilanne, jossa lapsi kasvaa. Ei huono asia muutu hyväksyttäväksi sen takia, että on olemassa vieläkin huonompi asia, joka on sallittua.

 

[Chip]

Olen homojen (ja lesbojen, tästä lähtien homot=homot ja lesbot, tämä selvennykseksi joillekin teistä) adoptio-oikeutta vastaan. Jos mietitään tilannetta, jossa adoptoitava lapsi on esim. 1-5-vuotias (tai vanhempikin) ja hän on tähän saakka elänyt heteroperheessä ja vanhemmat ovat kuolleet tms, niin eikö homovanhemmat olisi lapselle itselleen henkisesti rankka kokemus? Hänen mielikuvansa perheestä täytyisi muuttua aivan erilaiseksi kun nyt ei olisikaan äitiä ja isää vaan kaksi äitiä tai isää. Ja muissakin tapauksissa vastustan homojen adoptio-oikeutta (no, kenties tuo jommankumman oma lapsi voitaisiin adoptoida, ellei sitten hänen biologinen isänsä ole tiedossa ja elossa...).

Ja huostaanotoista yms sen verran, että minä tiedän lapsia, jotka asuvat sijaisperheissä vanhempiensa alkoholismin vuoksi. Kaipa heidätkin on aluksi otettu huostaan, kun tilanne on sitä vaatinut. Ja näitä alkoholistien lapsia ei, kuten ei muitakaan lapsia, joiden vanhemmat ovat elossa, voi adoptoida ilman biologisten vanhempien lupaa. Näin minä ainakin ymmärrän.