Hockey Hall Of Fame

[Ketuttaa]

Näinhän se menee, eli kolme vuotta uran päättymisestä. Pääseeköhän sisään heti kun tuo kolme vuotta tulee täyteen? Kurrihan taisi aikanaan päästä mukaan heti kolme vuotta tuon täyttymisen jälkeen.

Kyllähän Teukalla pitäisi olla kaikki edellytykset kunnossa. 21 kautta NHL:ssä, 1451 runkosarjaottelua yli piste per peli keskiarvolla. Stanley Cup, Calder, Maurice Richard ja Bill Masterton voittaja. Nelinkertainen olympiamitalisti ja olympialaisten kaikkien aikojen eniten pisteitä tehnyt pelaaja. 10 valintaa NHL:n All Stars otteluun, nimissä 3 NHL ennätystä ja 15 seurakohtaista ennätystä. Kaiken lisäksi vielä ameriikoissakin erittäin pidetty persoona ja kotoisin pienemmästä kiekkomaasta.

Ihmettelen suuresti jos Teukkaa ei valita HHOF:iin heti kun on siihen kelpoinen. Aikanaanhan tuo tulee tapahtumaan kuitenkin varmasti.

 

[Espoon Siniset]

Jos katsoo 2000-luvulla valittuja, niin kyllä Selänteen voi helposti kuvitella valittavaksi heti ensi vuonna. Tässä siis vain ne, jotka ovat menneet sisään ensimmäisellä yrittämällä.
2000: Joe Mullen, Denis Savard
2001: Slava Fetisov, Mike Gartner, Jari Kurri
2003: Grant Fuhr
2004: Ray Bourque, Paul Coffey, Larry Murphy
2006: Patrick Roy
2007: Mark Messier, Al MacInnis, Scott Stevens, Ron Francis
2009: Brett Hull, Brian Leetch, Luc Robitaille, Steve Yzerman
2011: Ed Belfour*
2012: Joe Sakic, Mats Sundin
2013: Chris Chelios, Scott Niedermayer
2014: Peter Forsberg, Dominik Hasek*, Mike Modano
2015: Sergei Fedorov, Nicklas Lidström, Chris Pronger

Vuosittainen maksimi on neljä, ja se on täyttynyt kahdesti. Tuohon liittyen vain Igor Larionov on joutunut odottamaan vuoden lisää, sillä hänen uransa päättyi kauteen 2003-04 ja HHOF kutsui vuonna 2008. Ensi vuonna tuo määrällinen rajoitus ei muodosta mitään uhkaa.

Tähdellä merkityt lopettivat uransa jossain muualla kuin NHL:ssä.

 

[Ollakseni]

Jos katsoo 2000-luvulla valittuja, niin kyllä Selänteen voi helposti kuvitella valittavaksi heti ensi vuonna. Tässä siis vain ne, jotka ovat menneet sisään ensimmäisellä yrittämällä.
2000: Joe Mullen, Denis Savard
2001: Slava Fetisov, Mike Gartner, Jari Kurri
2003: Grant Fuhr
2004: Ray Bourque, Paul Coffey, Larry Murphy
2006: Patrick Roy
2007: Mark Messier, Al MacInnis, Scott Stevens, Ron Francis
2009: Brett Hull, Brian Leetch, Luc Robitaille, Steve Yzerman
2011: Ed Belfour*
2012: Joe Sakic, Mats Sundin
2013: Chris Chelios, Scott Niedermayer
2014: Peter Forsberg, Dominik Hasek*, Mike Modano
2015: Sergei Fedorov, Nicklas Lidström, Chris Pronger

Vuosittainen maksimi on neljä, ja se on täyttynyt kahdesti. Tuohon liittyen vain Igor Larionov on joutunut odottamaan vuoden lisää, sillä hänen uransa päättyi kauteen 2003-04 ja HHOF kutsui vuonna 2008. Ensi vuonna tuo määrällinen rajoitus ei muodosta mitään uhkaa.

Tähdellä merkityt lopettivat uransa jossain muualla kuin NHL:ssä.

Fedorov taisi lopettaa uransa KHL:ssa. Eli siihenkin kuuluisi tähti /pilkunnussinta.

 

[Espoon Siniset]

Fedorov taisi lopettaa uransa KHL:ssa. Eli siihenkin kuuluisi tähti /pilkunnussinta.

Olet oikeassa.

 

[Barcelona]

TSN-sivuilla on listaus noista todennäköisimmistä nimistä jotka ensi kesänä valitaan:

D. Alfredsson
D. Andreychuk
T. Fleury
J-S. Giguere
C. Joseph
E. Jovanoski
T.Kaberle
P.Karya
N.Khabibulin
S.Koivu
A.Mogilny
C.Osgood
M.Recchi
J.Roenick
T.Selänne
R.Smyth
T.Thomas
R. Withney

Jos noista pitäisi neljä veikata niin oma lottorivi menisi: Selänne, Recchi, Alfredsson ja Fleury/Roenick ois melkeen mun veikkaukset. Tosin toi Andreychukin kohtalo taitaa tuolla rapakon takana enemmän ihmetyttää kuin täällä Jatkiksessa. Mutta siellä Kanadassakin taidetaan pitää Selänteen valintaa varmana ja pohditaan vaan ketkä ne muut on.

 

[Bosco]

Selänne on ensi vuonna itsestäänselvä valinta HHOF:ään. Näytöt ovat kiistattomat ja Selänteen meriiteillä tuonne mennään sisään heti ensimmäisenä vuonna.

Kariya voisi sopivasti päästä kaverinsa kanssa samaan aikaan sisään, Teukka voisi sitten pitää samalla ujon Kariyan puolesta sen kiitospuheen. Kariyan ura jäi lyhyeksi mutta on sinne valittu sellaisia pelaajia kuin Lindros, Bure ja Neely uran lyhyydestä huolimatta. Kariya oli kuitenkin oman lyhyen aikansa yksi liigan parhaista pelaajista ja vaikkei Lindrosin tasolle yltänyt dominoinnissa, niin kuitenkin ainakin Neelyyn nähden verrannollinen ura. Roenickin ja Mogilnyn kanssa kuitenkin aika tasaista ja saa nähdä missä järjestyksessä tämä kolmikko valitaan tuonne.

Alfredssonilla taasen ei riitä meriitit ainakaan ensimmäisenä kelpoisuusvuotena, kun kerran Mark Recchi ei ole myöskään vielä päässyt sisään. Recchi teki paremman uran kuitenkin. Recchi muutenkin odottanut tarpeeksi ja ensi vuonna pitäisi päästä sisälle. Tim Thomas on hieman siinä ja siinä meneekö ensimmäisenä vuotena heti sisään vai odottaako jonkin aikaa.

Eli valitsisin tuosta Selänteen, Recchin ja Kariyan ensi vuonna sisään. Sitten neljäntenä joku noista valmentajista, managereista, naisjääkiekkoiljoista tms. ketä sinne myös joka vuosi valitaan.

Tuosta TSN:n listauksesta Jovanovski ja Kaberle eivät tule koskaan pääsemään sisään. Ei riitä näytöt sitten millään. Ray Whitneya ja Khabibulinia en myöskään millään näe koskaan HHOF:ssa, ja on siinä monta muutakin jotka eivät pääse sisään.

 

[Bosco]

Kesäkuun 26. päivä julkistetaan vuoden 2017 Hall of Fame luokka. Selänne tulee aika varmasti olemaan yksi valituista ja tuossa yllä olenkin oman mielipiteeni muista ehtinyt jo antamaan.

 

[aessi]

Thomas olisi kyllä mukava valinta tuonne, vaikka ura jäi sinällään lyhyeksi myöhäisen kukoistuksen takia niin meriitit ovat kuitenkin todella kovat. Päälle vielä nuo huikeat playoffit myös Liigassa joille myös jotain arvoa antaisin ja tietty se mestaruus tuli Suomessakin voitettua.

 

[Viipastu]

Laitetaan oma HOF-ranking perusteluineen. Omat valinnat olisivat Selänne, Kariya ja Thomas.

Maalivahdit:
0. Martin Brodeur (4xVezina, valitaan 2018)
1. Tim Thomas 426G/214W (2xVezina, Conn, 2x FTAS)
---valintaraja---
2. Miikka Kiprusoff 623G/319W (Vezina, FTAS, 7/12 Vezina TOP10)
3. Curtis Joseph 943G/454W (8/20 VTOP10)
4. Chris Osgood 744G/216W (4/19 VTOP10)
5. Nikolai Khabibulin 800G/333W (2/19 VTOP10)
6. JS Giguere 597G/262W (4/17)
7. Jose Theodore 648G/286W (Vezina, Hart, VTOP10 1/18)

Maalivahtien kohdalla valinta pitäisi osua Tim Thomasiin uran lyhykäisyydestä huolimatta, sillä näytöt ovat erittäin merkittävät. Kiprusoff on selkeä kysymysmerkki Vezinasta huolimatta, sillä tämä palkinto ei tuo automaattisesti paikkaa auringossa (Theodore, Carey ja Kölzig).

Josephin ja Khabibulinin kohdalla määrä korvaa laadun. Aikakausi alkaa olla täynnä eliittimaalivahteja, joten valintaa HOFiin tuskin tulee.

Roy (1984-2003)
Brodeur (1991-2015)
Hasek (1991-2008)
Fuhr (1981-2000)
Belfour (1988-2007)

Puolustajat:

---valintaraja---
1. Sergei Gonchar
2. Sergei Zubov
3. Ed Jovanovski
4. Tomas Kaberle

Kukaan näistä ei ole ansainnut paikkaa tältä aikakaudelta, koska valintojen taso on ollut korkea. 80/90/00-vuosikymmenen puolustajista edelle menivät Bourque, Housley, Coffey, Robinson, Lidström, Larionov, Chelios, Stevens, Niedermayer, Blake, Pronger, MacInnis ja Leetch.

Hyökkääjät:
1. Teemu Selänne
2. Paul Kariya
---valintaraja---
3. Jere Lehtinen
4. Mark Recchi
5. Jeremy Roenick
6. Dave Andreychuk
7. Daniel Alfredsson
8. Alexander Mogilny
9. Theo Fleury


Selänteestä ei pitäisi olla epäselvyyttä. Vaikka ura olisi katkennut 2004, niin Selänne olisi valittu Hall of Fameen.

Rikkinäisen uran pelannut Kariya menee kategoriaan yhden ajan paras vasen laitahyökkääjä. Vertailukohtana voidaan käyttää Neelyä, joka oli oikeassa laidassa yhtä arvostettu ja loukkaantuminen päätti uran. 50/50

Lehtinen on ainoa kolminkertainen henkilökohtaisen palkinnon voittaja (3xSelke), jota ei ole valittu Hall of Fameen. Tämä virhe korjataan jonain päivänä.

Sarjassa hyvät pelaajat Recchi, Roenick ja Andreychuk eivät koskaan lukeutunut aivan parhaisiin, vaikka uran tilastot ovat parhaat ei-valitulla.

 

[Ollakseni]

@Viipastu Osgoodilla on urallaan 401 voittoa.

 

[teppana]

Lehtisen mahdollisuudet Hall of Fameen ovat luokkaa "if he buys a ticket". Yksi henkilökohtaisia lempipelaajia (enkä siis fanita pelkästään suomalaisia) mutta Lehtinen ei ole Hall of Fame pelaaja. Tikkanen valittaisiin paljon ennen Lehtistä ja voinemme kaikki olla samaa mieltä siitä, että Tikkanen ei tule pääsemään sisään. Lehtinen on arvostettu pelaaja ja voitti Selke palkinnot syystä. Mutta hän ei koskaan ollut yksi (tai ainakaan häntä ei yleisesti pidetty yhtenä) parhaista pelaajista pelipaikallaan. Käytännössä hänellä on yksi vuosi (02-03) jolloin hän raapaisi sitä pintaa mikä vaaditaan minimissään vuosien ajan Hall of Fame tason pelaajalta. Jos verrataan esim. Recchiin jota tässä ketjussa kuvailtiin hyväksi pelaajaksi mutta ei ilmeisesti yhtä hyväksi kuin Lehtinen. Recchillä on kuitenkin 2nd team All-Star valinta (joka merkitsee paljon Hall of Fame valinnassa) sekä seitsemän kautta jolloin hän sai ääniä. Lehtisellä on yksi viides sija sekä yksi kuudes sija joka tuli yhden äänen voimin. Recchi oli myös 4 kertaa top-10 pisteissä parhaimmillaan kolmas ja tuona vuonna tuli aika paljon ääniä myös Hart Trophyn osalta (kuudes kokonais äänissä). Recchi tullaan 100% varmuudella valitsemaan Hall of Fameen ja lupaan syödä hatullisen sitä itseään jos Lehtinen tullaan joskus valitsemaan.

Kipper on kaukana enkä näe realistisena hänen valintaansa myöskään. CuJo on paljon parempi veikkaus tähän paikkaan.

Omat veikkaukseni tälle vuodelle:

Selänne
Recchi
Kariya (jos hänet valitaan niin mikäs sen parempi vuosi kun Selänteen kanssa sama)
Firsov (myönnän että tämä on oma mielipide enkä täysin realistisesti odota Firsovin tulevan valituksi mutta hänen pitäisi jo olla sisällä) tai mahdollisesti Alfredsson (en ole henkilökohtaisesti tämän valinnan puolella mutta se on tulossa ennemmin tai myöhemmin, todennäköisesti myöhemmin)

Thomas on mielenkiintoinen case. Hänen mahdollisuudet on aika pienet mutta ei täysin olemattomat. Peak on aivan huippuluokkaa mutta loppujen lopuksi miehen ura on repaleinen ja käytännössä kaksi kautta ja yhdet pleijarit Hall of Fame tasolla. Tämä voisi riittää jos kyseessä olisi koko NHL kansan rakastama mies. Mutta ikävä kyllä Thomas hankki itselleen paljon vihamiehiä/epäilijöitä ultra-konservatiivisilla kannanotoillaan. Ei reilua, koska urheilu edellä pitäisi mennä. Mutta nämä asiat tuppaavat vaikuttamaan. Vaikka me kaikki suomalaiset halutaan ajatella että Liigalla (tai SM-liiga se sillon oli) olisi edes hivenen merkitystä, ei sillä ole. Thomas tulee pääsemään sisään NHL meriiteillä tai ei ollenkaan.

 

[teppana]

Mutta ihan aidosti hienoa ajatusta ja paljon vaivaa nähty Viipastun analyysissä. En aivan samoilla linjoilla kanssasi ole mutta näkökulmaerot voi johtua siitä että pääosin keskustelen Hall of Fame valinnoista Kanadassa ja Jenkeissä asuvien ihmisten kanssa ja heidän näkökulmansa on tietenkin erilainen kuin mitä me täällä Suomesta käsin ajatellaan. En siis sano että toinen näkökulma on välttämättä toista parempi, mutta kosketuspinta Hall of Fame valintoihin voi olla ehkä "tarkempi" heillä jotka ovat sitä lähempää seuranneet. Toki välillä tulee valintoja puskista, kuten Housley. Eli ei nuo sinun valinnat välttämättä niin kaukana ole kuin itse näen.

Lehtisestä olen muutamia kertoja jutellut ja yleinen mielipide rapakon takana on se, että Lehtinen ei ole varteenotettava nimi Hall of Fame spekulaatioissa. Saku Koivu ja Teppo Numminen saavat paljon enemmän kannatusta ja kumpaakaan heistä ei pidetä todellisina haastajina.

 

[Denverin Munasyndi]

Lehtinen on ainoa kolminkertainen henkilökohtaisen palkinnon voittaja (3xSelke), jota ei ole valittu Hall of Fameen. Tämä virhe korjataan jonain päivänä.

Guy Carbonneau lienee tyytyväinen kuullessaan tämän.

Selke on kuitenkin palkintona sen verran "outo" ja vaikeasti arvotettava, ettei sille voi pistää konkreettista painoarvoa näissä valinnoissa. Kiva lisä CV:hen, mutta ei riitä yksinään.

 

[teude]

#HHOF Class of 2017: Teemu Selanne, Paul Kariya, Dave Andreychuk, Mark Recchi, Danielle Goyette, builders Clare Drake and Jeremy Jacobs.

Eli Kariya pääsi Teukan kanssa.

 

[Bosco]

Sehän meni hyvin, vuosi sitten sanoin että valitsisin Selänteen, Kariyan ja Recchin ja kaikki kolme pääsivät nyt sisään. Recchin oli jo aikakin päästä sinne, ja Kariya myös ansaitusti ja sopivasti Selänteen kanssa samaan aikaan sisälle.

 

[Barnes]

Teukka ja Paul yhdessä taas. Näinhän sen pitikin mennä.

Selänteelle tämä on jo toinen HOF-valinta tänä vuonna, koska hänet valittiin jo tammikuussa IIHF:n kunniagalleriaan. Nyt sitten ovi aukeni siihen kaikkein tärkeimpään. Katsotaan tekisikö Suomen urheilun Hall of Famen valintatoimikunta hattutempun ja valitsisi Selänteen tulevassa Urheilugaalassa vielä sinnekin.

Andreychuk valittiin pitkän jahkailun jälkeen, minusta se oli väärä päätös. Menee kastiin Housley/Gartner, eli uran pituus painoi liikaa vaakakupissa.

 

[Cloaca Maxima]

Hieno homma että ovet aukenivat Recchille, yksi hlökohtaisista suosikeistani John LeClairin kanssa. Eikä edes oranssien Philly-lasien läpi katsottuna vaan olen herrojen tekemisestä muutenkin tykännyt.

 

[hannes_ko]

Olen erinomaisen tyytyväinen Paul Kariyan valinnasta. Olen vahvasti peak-pohjaisen kriteeristön kannalla ja siten pidän Kariyaa ehdottomasti HHOF-pelaajana.

Mark Recchi on loppujen lopuksi HHOF-tasoa, vaikka jotenkin henkilökohtaisesti tihkaisee.

Andreychuckin ura oli poikkeuksellinen. Jonkun arvostuksen se ansaitsee, mutta milloin kukaan piti Andreychuckia yhtenä liigan parhaista pelaajista? Numerot ovat vakuuttavia ja uran kunnioitettava, mutta kyllä nämä Andreychuckit ja Housleyt laskevat rimaa.

 

[Bosco]

Mielenkiinnosta tarkastelin ketkä pelaajat ovat päässeet ensimmäisellä yrittämällä HHOF:ään. Tuo odotusaikahan on kolme vuotta minimissään, mutta siitä on poikettu eräiden ' poikkeuksellisen erinomaisten' (exceptionally notable) pelaajien kohdalla. Listataan ensin alkuun kyseiset pelaajat:

1999: Wayne Gretzky
1997: Mario Lemieux*
1979: Bobby Orr
1972: Jean Beliveau & Gordie Howe*
1971: Terry Sawchuk*
1969: Red Kelly*
1966: Ted Lindsay*
1961: Maurice Richard*
1947: Dit Clapper

* Mario Lemieux lopetti uransa vuonna 1997, mutta teki kolme vuotta myöhemmin paluun takaisin kaukaloon.
* Gordie Howe lopetti uransa vuonna 1972, mutta teki vuotta myöhemmin paluun takaisin kaukaloon.
* Terry Sawchuk oli menehtynyt vuotta aiemmin keväällä 1970.
* Red Kelly lopetti uransa vuonna 1967.
* Ted Lindsay lopetti uransa vuonna 1965.
* Maurice Richard lopetti uransa syksyllä 1960 harjoitusleirin aikana.

Eli tuolta listalta siten Clapper, Richard, Beliveau, Howe, Orr, Lemieux ja Gretzky valittiin sisälle HHOF:ään välittömästi peliuran päättymisen jälkeen. Lindsayn, Kellyn ja Sawchukin kohdalla odotusaikaa lyhennettiin vuodella tai kahdella.

Gretzkyn päästyä välittömästi lopettamisen jälkeen sisälle vuonna 1999 Hockey Hall of Fame poisti käytöstä tämän nopeutetun sisäänpääsymenettelyn muilla kuin humanitäärisillä perusteilla. Eli siis pelaajaa ei voida valita erinomaisuuden perusteella enää heti välittömästi uran päätyttyä sisälle HHOF:ään, mutta Sawchukin kaltaisissa tilanteissa ilmeisesti nopeutettu menettely voisi jatkossakin tulla kysymykseen.

Joka tapauksessa se odotusaika on tosiaan vähintään kolme vuotta. Alla listattu pelaajat jotka vuodesta 1967 eteenpäin ovat tulleet valituksi sisälle HHOF:ään heti kolmen vuoden vähimmäisodotusajan päätyttyä:

2018: Martin Brodeur & Martin St.Louis
2017: Teemu Selänne
2016: -
2015: Sergei Fedorov, Nicklas Lidström & Chris Pronger
2014: Peter Forsberg, Dominik Hasek & Mike Modano
2013: Chris Chelios & Scott Niedermayer
2012: Joe Sakic & Mats Sundin
2011: Ed Belfour
2010: -
2009: Brett Hull, Brian Leetch, Luc Robitaille & Steve Yzerman
2008: -
2007: Ron Francis, Al MacInnis, Mark Messier & Scott Stevens
2006: Patrick Roy
2005: -
2004: Ray Bourque, Paul Coffey & Larry Murphy
2003: Grant Fuhr
2002: -
2001: Slava Fetisov, Mike Gartner & Jari Kurri
2000: Joe Mullen & Denis Savard
1999: -
1998: Peter Stastny
1997: Bryan Trottier
1996: Börje Salming
1995: Larry Robinson
1994: -
1993: -
1992: Marcel Dionne, Bob Gainey & Lanny McDonald
1991: Mike Bossy* & Denis Potvin
1990: Gilbert Perreault
1989: -
1988: Guy Lafleur* & Brad Park
1987: Bobby Clarke
1986: Serge Savard
1985: -
1984: Phil Esposito & Jacques Lemaire
1983: Bobby Hull & Stan Mikita
1982: Yvan Cournoyer
1981: John Bucyk & Frank Mahovlich
1980: -
1979: Harry Howell
1978: Jacques Plante
1977: Alex Delvecchio & Tim Horton
1976: -
1975: -
1974: -
1973: -
1972: -
1971: -
1970: -
1969: -
1968: -
1967: -

* Mike Bossy pelasi viimeiset pelinsä 1986-87 kaudella, mutta lopetti virallisesti vasta syksyllä 1988 kun ei loukkaantumisten vuoksi pystynyt enää pelaamaan. Joten pääsi siten ensimmäisenä kelpoisuusvuonna sisään HHOF:ään. En mene sanomaan varmaksi etteikö Bossyn kaltaisia tilanteita ole enempää, joten paremmin tietävät korjatkoon listaa siltä osin sitten.
* Guy Lafleur lopetti uransa vuonna 1985, mutta teki myöhemmin sitten paluun takaisin kaukaloon vuonna 1988.

Yllättäviä nimiä jotka ovat ensimmäisenä kelpoisuusvuonna valittu sisälle: Harry Howell, Lanny McDonald, Joe Mullen ja Mike Gartner.

Yllättäviä nimiä jotka eivät ensimmäisenä kelpoisuusvuonna päässeet sisälle (mutta ovat sittemmin tulleet valituksi): Bernie Geoffrion, Doug Harvey, Dickie Moore, Pierre Pilote, Glenn Hall, Henri Richard, Ken Dryden, Vladislav Tretjak.

Etenkin Harveyn vuoden kestänyt ylimääräinen odotusaika tuli yllätyksenä. Luulisi olleen takuuvarma nimi ensimmäisenä kelpoisuusvuonnaan. Edellisenä vuonna sisälle valittiin pari vuosikymmeniä valintaa odottanutta pelaajaa (Hap Holmes ja Hooley Smith), joten edes vuosittain sisäänvalittujen pelaajien määrän vähyys ei selitä tätä, sillä kyllä noiden kahden valinta olisi hyvin voinut odottaa vielä yhden vuoden Harveyn sijasta.

 

[teppana]

Noissa yllättävissä odotusajoissa on käytännössä aina kyse henkilöstä eikä urheilullisista saavutuksista. Pahaa verta induction committeen jäsenien kanssa tms.

Harvey on ehdottomasti ollut ensimmäisen vuoden tason pelaaja mutta jotain kränää siellä on täytynyt olla jotta homma on noin sekaisin menny.

 

[Merovingi]

Andreychuk valittiin pitkän jahkailun jälkeen, minusta se oli väärä päätös. Menee kastiin Housley/Gartner, eli uran pituus painoi liikaa vaakakupissa.

Eräällä jenkkifoorumilla tosin hyvin huomautti eräs kirjoittaja, miten Andreychukia on tavallaan rangaistu uran pituudesta. Jos ei olisi pelannut niin pitkään, näyttäisi piste per peli -tilastot paremmilta, sillä pistemäärät toki laskivat iän kertyessä. Jos olisi lopettanut 1000 ottelun kohdalla, olisi Andreychuk ollut selvä HHOF-jäsen.

Voisivat sen sijaan joskus päästää tuonne puolustavia hyökkääjiä. Tuntuu ettei Selkellä ole mitään arvoa.

 

[Van Taimeri]

Etenkin Harveyn vuoden kestänyt ylimääräinen odotusaika tuli yllätyksenä. Luulisi olleen takuuvarma nimi ensimmäisenä kelpoisuusvuonnaan. Edellisenä vuonna sisälle valittiin pari vuosikymmeniä valintaa odottanutta pelaajaa (Hap Holmes ja Hooley Smith), joten edes vuosittain sisäänvalittujen pelaajien määrän vähyys ei selitä tätä, sillä kyllä noiden kahden valinta olisi hyvin voinut odottaa vielä yhden vuoden Harveyn sijasta.

Noissa yllättävissä odotusajoissa on käytännössä aina kyse henkilöstä eikä urheilullisista saavutuksista. Pahaa verta induction committeen jäsenien kanssa tms.

Harvey on ehdottomasti ollut ensimmäisen vuoden tason pelaaja mutta jotain kränää siellä on täytynyt olla jotta homma on noin sekaisin menny.

Näin on, Harvey oli aktiivisesti NHLPA:n alkuvuosien touhuissa mukana ja oli usein vastakkain NHL:n / seuraomistajien kanssa. Kun Harvey valittiin Hockey Hall of Fameen, hän ei edes saapunut seremoniaan paikalle. Sukset oli olleet jo vuosia pahasti ristissä pomojen kanssa.

Kuten Boscon listasta näkee, HHOF:iin pääseminen ensimmäisenä mahdollisena valintavuotena ei suoraan korreloi pelaajan hyvyyden kanssa. 2000-luvulla tämä on tapahtunut useammin kuin aikaisempina vuosikymmeninä yhteensä, eli trendi on yleistymään päin.

 

[CuJo#31]

Jos olisi lopettanut 1000 ottelun kohdalla, olisi Andreychuk ollut selvä HHOF-jäsen.

En näkisi tätä asiaa aivan näin selvänä. Andreychuk teki uransa ensimmäisten 1001 ottelun aikana 1003 pistettä (476+527). Muutamia esimerkkejä löytyy n. 1000 ottelun uran pelanneista, jotka ovat pelanneet suunnilleen PPG-tahtiin, mutta eivät ole ainakaan toistaiseksi päässeet Hockey Hall of Fameen. Toki nyt Kariyakin pääsi alle tuhannella ottelulla/pisteellä, joten siinä yksi toisenlainenkin esimerkki.

Steve Larmer (1980-1995)
1006 GP | 441+571=1012 P
1 Stanley Cup

Brian Propp (1979-1994)
1016 GP | 425+579=1004 P

Alexander Mogilny (1989-2006)
990 GP | 473+559=1032 P
1 Stanley Cup
1 olympiakulta
1 MM-kulta

 

[Van Taimeri]

Eräällä jenkkifoorumilla tosin hyvin huomautti eräs kirjoittaja, miten Andreychukia on tavallaan rangaistu uran pituudesta. Jos ei olisi pelannut niin pitkään, näyttäisi piste per peli -tilastot paremmilta, sillä pistemäärät toki laskivat iän kertyessä. Jos olisi lopettanut 1000 ottelun kohdalla, olisi Andreychuk ollut selvä HHOF-jäsen..

Eikös tilanne ole päinvastoin, Andreychuk pääsi sisälle 640 maalin takia, joilla on kaikkien aikojen listalla sijalla 14. Pisteissä hän on sijalla 26.

Mikäli Andreychuk olisi lopettanut 1000 ottelun jälkeen (esim. kauden 1995-96 jälkeen) hänen tilastonsa olisivat: 1001 peliä, 476+527=1003.

1000 pelin jälkeen Andreychuk olisi nykyisin maalitilastoissa sijalla 52 ja pistepörssin sijalla 87. Pistekeskiarvoissa hän olisi Pierre Larouchen takana.

Rick Middletonin lukemat uran ajalta ovat 1005 peliä, 448+540=988. Hyvin lähellä samaa kuin Andreychukilla, ja kun Middleton oli parempi sekä pudotuspeleissä että kahden suunnan pelissä niin hänkin olisi selvä HHOF-pelaaja.

Andreychukin parhaat sijoitukset NHL:n pistepörssissä: 9, 16, 21, 22, 33, 39, 39, 43, 46, 50
Andreychukin parhaat sijoitukset NHL:n maalipörssissä: 4, 9, 12, 17, 18, 22, 30, 31, 42, 44, 50
Andreychukin parhaat sijoitukset NHL:n syöttöpörssissä: 25, 28, 29, 34, 39

Kaksi kertaa pistepörssin TOP-20:ssä. Viisi kertaa maalipörssin TOP-20:ssä. Vähäisiä lukemia HHOF-pelaajalle. Ei ainuttakaan All-Stars-nimitystä, vaikka pelipaikkana vasen laita on selvästi helpompi kerätä All-Stars-nimityksiä kuin oikea laita saatika sentteri.

Olisikohan Andreychuk ollut TOP 5-vasen laituri ehkä 3-4 kauden ajan. Andreychuk sai nauttia uransa aikana hyvistä senttereistä, joskaan tämä ei ole HHOF-valinnan esteenä. Uransa alussa hän pelasi Gil Perreaultin laidalla, sitten nuoren Pierre Turgeonin laiturina jonka jälkeen Daven sentterinä olivat uransa huipulla olleet Pat LaFontaine ja Doug Gilmour. Gilmourin laidalla tulivat ainoat 50 maalin kaudet.

Kunnioitettava ja pitkä ura, mutta ei ainakaan itselleni tullut mieleen Andreychukia katsellessa että tässä olisi HHOF-pelaaja. Toisaalta nyt kun sisälle pääsee näköjään moni 80-luvun tai 90-luvun alun suurien maalimäärien aikakaudella pelannut (Dino Ciccarelli, Mike Gartner) niin Andreychukia on vaikea pitää ulkopuolella. Itse en olisi valinnut ketään noista kolmesta, tai jos joku pitäisi valita niin sitten Gartner.

 

[dana77]

Paul Kariyan uran saavutuksiksi jäi kaksi Lady Byngiä ja kolme voitettua pudotuspelisarjaa. Hän oli hyvä niinä muutamina terveinä vuosinaan, mutta ei riittävän hyvä (esim Peter Forsberg -hyvä) että olisi ansainnut valinnan. Riittävän hyvä olisi tarkoittanut että palkintokaapissa oli joko Hart, Art, Lester B tai Rocket Richard -pytty. Paulin kohdalla näistä mitään ei ollut edes ihan hilkulla.

Andreychuk pääsi myös helpolla.