Mainos

Hockey Hall Of Fame

  • 109 356
  • 434

Mr. Smith

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ilves, Canucks
Sedinit ja Luongo on jotenkin perusteltavissa, mutta en löydä kyllä mitään perusteita Alffille. Pelaaja joka kerran urallaan oli oman pelipaikkansa (RW) toiseksi paras pelaaja. Pitkä ura on toki arvostettava, mutta sekin vaan korostaa sitä ettet kuitenkaan ollut silloin edes mikään TOP10-pelaaja millään kaudella.

Alffilta jäi kaikki henkilön tai joukkueen menestykseen liittyvät palkinnot saamatta, joten tuoltakaan ei perusteita löydy.

Jos miettii, että tuolta puuttuu vielä Pierre Turgeon (yli pinna per peli, reilusti isommat pinnat kaudella/uralla), Alex Mogilny (Maurice Richard, yli pinna per peli), Theo Fleury (Cuppi, yli pinna per peli), John Vanbiesbrouck (Vezina, pelipaikkansa paras), Curtis Joseph (3x Vezina finalist)... Jopa Roenick ja Tkachuk haastavat täysin tuon Alfredsson valinnan.
 
Suosikkijoukkue
Colorado, Toronto, sympatiat Krakenille
Jos miettii, että tuolta puuttuu vielä Pierre Turgeon (yli pinna per peli, reilusti isommat pinnat kaudella/uralla), Alex Mogilny (Maurice Richard, yli pinna per peli), Theo Fleury (Cuppi, yli pinna per peli), John Vanbiesbrouck (Vezina, pelipaikkansa paras), Curtis Joseph (3x Vezina finalist)... Jopa Roenick ja Tkachuk haastavat täysin tuon Alfredsson valinnan.
Tässä NHL menee taas metsään Alfredssonin kohdalla. Onneksi laitettiin sentään odottamaan vuoroaan edes tämä viisi vuotta. Mutta joo. Samalla tavalla Mogilny ja Joseph olisivat mielestäni jo ansainneet sisäänpääsyn. Muita listattuja en sisään päästäisi ylimääräisiksi dinociccarelleiksi ja joemulleneiksi. 80-luvun lopun ja 90-luvun alussa pelanneilla on vielä tilastoissaan tietynlaista "ilmaa", joka nostaa heitä ylöspäin yleisissä keskusteluissa. Onneksi vielä toistaiseksi ovet on pidetty kiinni niin, ettei entisiä virheitä ole toistettu (samassa mittakaavassa).

Tavallaan HHOF on jakautunut sisäisesti kolmeen eri kategoriaan:

1. Absoluuttisesti parhaat, jotka pääsevät sisään heti ensimmäisenä kelpoisuusvuotenaan. ( = markmessierit )

2. Tätä alemman tason kaverit, jotka joutuvat odottamaan vuoroaan useita vuosia / vuosikymmeniä. ( = adamoatesit/daveandreychukit)

3. Vielä luokkaa alemman tason kaverit, joilla yksi selkeä ansio painaa niin paljon, että ovat onnistuneet möyrimään sisään asti (pitkä ura, paljon cup-voittoja, hyvät suhteet, yhdysvaltalaisuus jne.) ( = berniefederkot)

------------------

4. Kaverit, jotka eivät pääse sisään.

Ero tason 1 ja 2 välillä on suurempi kuin tason 2 ja 4 välillä.
 

NakkiFakiiri

Jäsen
Suosikkijoukkue
New York Rangers, Charlestown Chiefs
Sallisesta iso plussa, tuskin on edes hirveän yliampuvaa puhua Suomen kaikkien aikojen ylivoimaisimmasta jääkiekkoilijasta. Muistan kun joskus kakarana 90-luvun alussa tuli aina luettua Jääkiekkolehteä, ja ihmeteltyä että mikä ihme tämä Riikka Nieminen on kun takoo tuolle naisten sarjoissa aivan mielipuolisia tehoja. Vertaistaan hakeva ura, vaikka piti jossain välissä maltilliset 10 välivuottakin.

Mututuntumalla sanoisin että Alfredssonin valinnassa painaa aika paljon että toimi yli 10 vuotta kapteenina Kanadan pääkaupunkia edustavan joukkueen riveissä. Maallikon silmin ei nouse mitenkään erikoisemmin noiden monien muiden rannalla jääneiden ehdokkaiden yli, mutta kanukkiperspektiivistä tuo Senators-pesti painaa varmasti ihan eri tavalla.
 

Flou

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ravens
Ruotsalaisiako se koko 18 hengen ryhmä on täynnä? Mogilnyn syrjäyttäminen on kyllä melko hassua, kun edelle ajaa kolme länsinaapuria joiden ura ei ainakaan omissa kirjoissani niin selvästi mene edelle.

Luongon ei missään nimessä olisi pitänyt päästä sisään myöskään ennen Vanbiesbruckia ja omissa kirjoissani muutama muukin maalivahti olisi kyllä ansainnut paikkansa ennen Robertoa.
 

Toby Dammit

Jäsen
Suosikkijoukkue
New Jersey Devils
Olen ihmetellyt aiemmin itsekin sitä, miksi Mogilnya ei ole valittu HHOF:iin. Mutta Ukrainan tilanteen takia en odottanut yhdenkään venäläisen päätyvän tänä vuonna sinne.
 

laamis

Jäsen
Suosikkijoukkue
Nashville Predators
Olen ihmetellyt aiemmin itsekin sitä, miksi Mogilnya ei ole valittu HHOF:iin. Mutta Ukrainan tilanteen takia en odottanut yhdenkään venäläisen päätyvän tänä vuonna sinne.
Itellä on vähän sellainen fiilis että Mogilny oli pääsemässä ja kun sota alkoi, niin ”paniikkiratkaisuna” Alfie tilalle.
Pistetääs vielä edittiä, ei perustu muuhun kuin mutuun
 

Ollakseni

Jäsen
Suosikkijoukkue
Detroit Red Wings
Siis mitkä ihmeen valinnat nää nyt oli :D Ihan hyvät urat ei siinä mitään, mutta että Hall of Fameen?
Luongo oli lopettaessaan 3. eniten voittoja kerännyt maalivahti, nelinkertainen Vezina finalisti ja sitten oli MM- ja Olympiakultaa. Ei siis ihan perusura. Henrin ja Daniel Sedin nappasivat molemmat pistepörssin voiton urallaan ja Henrikillä on myös Hart Trophy. Vähän enemmän kuin "ihan hyvä" ura tässäkin kyseessä.

Alfredssonia en toki sinällään tajua, vaikka oli pitkään ihan hyvä pelaaja.
 

nuck

Jäsen
Suosikkijoukkue
Vancouver Canucks, Abbotsford Canucks, Ilves
Luongo oli yksi aikakautensa parhaita veskareita ja pitkä ura huipulla, mutta... tekisi mieli sanoa että jos olisi eurooppalainen niin ei olisi valittu. Onhan siellä maajoukkuetasolla menestystä (ykkösveskarina yksi MM-kulta ja Olympiakulta), mutta kun ei edes Vezinaa löydy hyllyltä. Noh ehkä tämä viestii sitä että Tuukka ja Peksi kävelevät sisään heti kun mahdollisuus on ;)
Pitää näissä aina muistaa sekin, että vaikka Luongolla ei Vezinoita ole, kahdesti hänet minun mielestä voinut Vezinalla palkita. Pitkälle nämä henkilökohtaisten palkintojen voitot menevät pitkälle myös koko joukkueen piikkiin (ihan kuin Stanley Cupitkin) ja jälkeenpäin riittää pohdittavaa missä hän olisi ollut jos olisi päässyt pelaamaan paremmassa joukkueessa. Etenkin Floridassa joukkue ei aina pystynyt tuolloin auttamaan riittävästi.

Kaudella 2003-04 Luongo pelasi käsittämättömän kauden surkean Floridan takana. Olli Jokinen voitti tuolla kaudella Floridan pistepörssin 58 pisteellä, joukkueen pistepörssin kakkonen Valeri Bure teki 45 pistettä ja Mike Van Ryn oli joukkueen pistepörssin kolmas 37 pisteellä. Andreas Lilja oli joukkueen kolmospakki.

Tuon joukkueen takana Luongo torjui yli 93% lukemat. Se oli kyllä ihan odotettuakin, että tappiollisessa joukkueen saldossa tuo kausi ei riittänyt lopulta kuin kolmossijaan Vezinassa ja kutossijaan Hartissa (lisäksi hän oli kakkostähdistössä), mutta minun papereissa Luongo oli tuolloin NHL:n paras maalivahti. Tosin ei tuo väärään osoitteeseen mennyt Martin Brodeurin voiton jälkeenkään.

Kaudella 2006-07 Vancouverissa pelatessaan Luongolta vietiin kunnia Vezinasta ja jälleen Brodeur kiilasi edelle - tällä kertaa äärimmäisen tiukasti. Brodeur ja Luongo keräsivät kaikki Vezinan ykkösäänet tuolla kaudella ja Brodeurilla oli noita kaksi enemmän. Devils oli tuolloin luokkaa Canucksia parempi joukkue kokonaisuutena, Brodeur otti Luongoon nähden yhden voiton enemmän ja oli .01 edellä torjuntaprosentissa. Uskon, että Devilsissa pelatessaan Luongo olisi Vezinan voittanut.

Hart-kisassa Luongo jäi Crosbyn jälkeen kakkoseksi. Tuon ymmärsin, sillä Crosby voitti NHL:n pistepörssin 120 pisteellä (seuraavana oli Pittsburghissa Malkin 85 pisteessä, joten joukkueen sisällä oli 35 pisteen ero). Ilman Crosbyn todellista huippukautta ja uransa korkeinta yhden kauden pistemäärää Luongo olisi vienyt tuolloin Hartin.

Eli vaikka noita henkilökohtaisia palkintoja ei löydykään, niin ihan hyvin niitä voisi pari olla. Viisi kertaa Luongo oli Vezina-äänestyksessä viiden joukossa ja häneltä löytyy NHL:n historian neljänneksi eniten voittoja ja toiseksi eniten pelejä. Siihen päälle vielä nuo kansainväliset pelit ja voitot siellä. Kyllä tuollaisella uralla ainakin minun papereissa mennään tuonne kunniagelleriaan oman pelipaikkansa yhtenä parhaista.

Saa muuten nähdä tuleeko enää noita päälle päälle 1000 pelin maalivahteja. Voitoissakaan Luongoa on vaikea ohittaa. Esimerkiksi tämän kauden Vezina voittaja Shesterkin otti 36 voittoa. Jos hän pelaisi 11 tuollaista kautta, tuokaan ei vielä riittäisi ohittamaan voittojen määrässä Luongoa. Tuo kertoo omaa kieltään tuosta Luongon uran kokonaisuudesta huipulla.
 

Wowee Zowee

Jäsen
Suosikkijoukkue
Bolts, Krakhouse-projekti
Luongo erinomainen valinta, mukava nähdä ettei komitea turhaan kitsastellut hänen kanssaan kuten yleensä maalivahtien kanssa. En mä kyllä näe Sedineissä tai Alfredssonissa vikaa, kun miettii joitain aiempia valintoja. Fleuryn jatkuva sivuuttaminen harmittaa. Zetterberg tulee olemaan yksi mielenkiintoisimpia tapauksia tulevina vuosina, mutta eiköhän sinne lopulta päästä.
 
(1)
  • Tykkää
Reactions: nuck

Kuuukko

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomi
Pitää näissä aina muistaa sekin, että vaikka Luongolla ei Vezinoita ole, kahdesti hänet minun mielestä voinut Vezinalla palkita. Pitkälle nämä henkilökohtaisten palkintojen voitot menevät pitkälle myös koko joukkueen piikkiin (ihan kuin Stanley Cupitkin) ja jälkeenpäin riittää pohdittavaa missä hän olisi ollut jos olisi päässyt pelaamaan paremmassa joukkueessa. Etenkin Floridassa joukkue ei aina pystynyt tuolloin auttamaan riittävästi.

Kaudella 2003-04 Luongo pelasi käsittämättömän kauden surkean Floridan takana. Olli Jokinen voitti tuolla kaudella Floridan pistepörssin 58 pisteellä, joukkueen pistepörssin kakkonen Valeri Bure teki 45 pistettä ja Mike Van Ryn oli joukkueen pistepörssin kolmas 37 pisteellä. Andreas Lilja oli joukkueen kolmospakki.

Tuon joukkueen takana Luongo torjui yli 93% lukemat. Se oli kyllä ihan odotettuakin, että tappiollisessa joukkueen saldossa tuo kausi ei riittänyt lopulta kuin kolmossijaan Vezinassa ja kutossijaan Hartissa (lisäksi hän oli kakkostähdistössä), mutta minun papereissa Luongo oli tuolloin NHL:n paras maalivahti. Tosin ei tuo väärään osoitteeseen mennyt Martin Brodeurin voiton jälkeenkään.

Kaudella 2006-07 Vancouverissa pelatessaan Luongolta vietiin kunnia Vezinasta ja jälleen Brodeur kiilasi edelle - tällä kertaa äärimmäisen tiukasti. Brodeur ja Luongo keräsivät kaikki Vezinan ykkösäänet tuolla kaudella ja Brodeurilla oli noita kaksi enemmän. Devils oli tuolloin luokkaa Canucksia parempi joukkue kokonaisuutena, Brodeur otti Luongoon nähden yhden voiton enemmän ja oli .01 edellä torjuntaprosentissa. Uskon, että Devilsissa pelatessaan Luongo olisi Vezinan voittanut.

Hart-kisassa Luongo jäi Crosbyn jälkeen kakkoseksi. Tuon ymmärsin, sillä Crosby voitti NHL:n pistepörssin 120 pisteellä (seuraavana oli Pittsburghissa Malkin 85 pisteessä, joten joukkueen sisällä oli 35 pisteen ero). Ilman Crosbyn todellista huippukautta ja uransa korkeinta yhden kauden pistemäärää Luongo olisi vienyt tuolloin Hartin.

Eli vaikka noita henkilökohtaisia palkintoja ei löydykään, niin ihan hyvin niitä voisi pari olla. Viisi kertaa Luongo oli Vezina-äänestyksessä viiden joukossa ja häneltä löytyy NHL:n historian neljänneksi eniten voittoja ja toiseksi eniten pelejä. Siihen päälle vielä nuo kansainväliset pelit ja voitot siellä. Kyllä tuollaisella uralla ainakin minun papereissa mennään tuonne kunniagelleriaan oman pelipaikkansa yhtenä parhaista.

Saa muuten nähdä tuleeko enää noita päälle päälle 1000 pelin maalivahteja. Voitoissakaan Luongoa on vaikea ohittaa. Esimerkiksi tämän kauden Vezina voittaja Shesterkin otti 36 voittoa. Jos hän pelaisi 11 tuollaista kautta, tuokaan ei vielä riittäisi ohittamaan voittojen määrässä Luongoa. Tuo kertoo omaa kieltään tuosta Luongon uran kokonaisuudesta huipulla.
Kiitos tarkennuksista, turhan mustavalkoisesti tuli siis tuijoteltua pystiriviä Luongon kohdalta. Itselle vuosituhannen alun Florida ja ylipäätään Vancouver olleet hieman hmv osastoa eli Luongo ei niin tarkan tutkan alla ole ollut.

Otan takkini jne
 
(1)
  • Tykkää
Reactions: nuck

alwahla

Jäsen
Suosikkijoukkue
Flames, Canadiens, Kraken, HIFK
Alfie oli muistaakseni "kakkoskorin" (ellei peräti "kolmoskorin") pelaajia, mitä tuli hänen aikakautensa ruotsalaisiin NHL-kiekkoilijoihin. Ei superstara tyyliin Forsberg tai Lidström, vaan hyvää tasoa edustava hyökkääjä. Hänkin pääsi nauttimaan menestyksestä, mutta mestaruuksia hän sai nostella ainoastaan maajoukkueessa.

Fleuryn kauniisti sanottuna värikäs kentän ulkopuolinen elämä vaikuttaa edelleen näissä valinnoissa. Harmin paikka, sillä hän olisi todellakin paikkansa ansainnut HHOF:ssa. Käsittääkseni tuossa kunniagalleriassa on muitakin pelaajia, joiden elämä ei ollut ruusuilla tanssimista (Grant Fuhr tulee ainakin heti mieleen), joten siksi tämä Fleuryn ohittaminen näissä valinnoissa vuodesta toiseen tuntuu vähintään erikoiselta.
 
Suosikkijoukkue
Colorado, Toronto, sympatiat Krakenille
Fleuryn kauniisti sanottuna värikäs kentän ulkopuolinen elämä vaikuttaa edelleen näissä valinnoissa. Harmin paikka, sillä hän olisi todellakin paikkansa ansainnut HHOF:ssa. Käsittääkseni tuossa kunniagalleriassa on muitakin pelaajia, joiden elämä ei ollut ruusuilla tanssimista (Grant Fuhr tulee ainakin heti mieleen), joten siksi tämä Fleuryn ohittaminen näissä valinnoissa vuodesta toiseen tuntuu vähintään erikoiselta.
Fleuryn tapaus on vähän siitä kiinni, miten suuren merkityksen antaa hänen pituudelleen. Kaverin loi hienon uran, mutta useimmat (en sano että sinä) laittavat helvetin paljon ylimääräistä arvoa sille, että kyseessä oli alle 170-senttinen pelaaja. Fleuryn pistetilastoissa auttaa erityisesti uran alkupuolen sijoittuminen 80- luvun loppuun ja 90-luvun alkuun, vaikka mies teki hyvää jälkeä myös dead puckin aikakaudella. Kerran kakkostähdistössä ja lisäksi kolme muuta kertaa TOP-4 sijoitus omalla pelipaikalla. Hart-ääniä vain kahtena kautena, mikä taas sitten kirpaisee kovasti.

Laitetaan listaksi:

Cup: On
1000 ottelua: On
1000 pistettä: On
500 maalia: Ei ihan
Henkilökohtaisia palkintoja: Ei
Oman pelipaikkansa parhaimmistoa: parilla kaudella
Koko liigan parhaimmistoa: yhdellä kaudella
Kansainvälinen menestys: merkittävä (KC, Olympiakulta, U20-kulta)

Puoltava maine:

- Lyhyt, uhmannut tiettyjä todennäköisyyksiä
- Hyväksikäytön uhri
- Usein näyttävä pelaaja kentällä

Ei-puoltava maine:

- Päihteet

Ollaanko tällä sitten HHOF-kelpoisia. Omasta mielestäni ei ihan olla, mutta en näkisi Fleuryn sisäänpääsyä myöskään vääryytenä.

E: ja vielä hyvää synttäriä Theorenille! 54 vuotta mittariin juuri tänään.
 
Viimeksi muokattu:

FASlapsi

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa
Laitetaas Daniel Alfredssonista sama lista mikä Fleurystä tehtiin, ja vähän tilastoja lisää:

Cup: Ei
1000 ottelua: On
1000 pistettä: On
500 maalia: Ei ihan (Alfredssonilla 11 maalia vähemmän kuin Fleuryllä
Yli 100 pisteen kausia: 1kpl (Fleuryllä 2kpl)
Yli 40 maalin kausia: 2kpl (Fleuryllä 3kpl)
Yli 50 maalin kausia: 0kpl (Fleuryllä 1kpl)
Yli 100 pleijaripeliä: On (Fleuryllä 77)
Yli 100 pleijaripistettä: On (Fleuryllä 79)
Yli 50 pleijarimaalia: On (Fleuryllä 34)
Henkilökohtaisia palkintoja: Calder, 1kpl Mark Messier, 1kpl King Clancy
Oman pelipaikkansa parhaimmistoa: Hiinä ja hiinä, 2005-2007 oli aika lähellä ainakin
Koko liigan parhaimmistoa: ei
Kansainvälinen menestys: Yks olympiakulta, ei muita voittoja, muutama himmeämpi mitali

Puoltava maine:

- Moitteeton, tylsän kunnollinen ukko, ei päihdeongelmia
- Kapteenina Ottawassa 13 kautta (Fleury Calgaryssä 2 kautta)

Ei-puoltava maine:

- Ei ole lyhyt
- Ei ole hyväksikäytön uhri
- Ei ollut usein kovinkaan näyttävä pelaaja kentällä
- Ruotsalaisuus
- Moitteetton, tylsän kunnollinen ukko

Kyllä mä vähän ihmettelen että Alfredsson pääsi sisälle, ja Fleury ei.

Laitetaans vielä vittuillakseen yhdestä ei-HHOF pelaajasta sama lista:

Cup: 5 kpl
1000 ottelua: Ei (877)
1000 pistettä: Ei (630)
500 maalia: Ei (244)
Yli 100 pisteen kausia: 0kpl
Yli 40 maalin kausia: 0kpl
Yli 50 maalin kausia: 0kpl
Yli 100 pleijaripeliä: On (yli 60 enemmän kuin Alfredssonilla)
Yli 100 pleijaripistettä: On (32 enemmän kuin Alfredssonilla)
Yli 50 pleijarimaalia: On (20 enemmän kuin Alfredssonilla)
Henkilökohtaisia palkintoja: Ei
Oman pelipaikkansa parhaimmistoa: Omassa roolissaan aivan eliittipelaaja
Koko liigan parhaimmistoa: Omassa roolissaan aivan eliittipelaaja
Kansainvälinen menestys: Ei voittoja, pelkkää hopeaa ja pronssia

Puoltava maine:

- Osasi kommunikoida millä tahansa kielellä kenen tahansa kanssa
- Paita nostettu kattoon jengissä, jonka riveissä pelasi uran lopussa kehäraakkina 43 peliä
- Gretzky toivoi eniten tekevänsä joskus Stanley Cupin 7. pelin jatkoajalla maalin tämän vastapuolen pelaajan perseen kautta

Ei-puoltava maine:

- Päihteet maistuneet
- Suomalaisuus
 

mikko600

Jäsen
Suosikkijoukkue
NUFC
Eniten mä ihmettelen että noista valinnoista jokainen meni jotenkin Rob Brind’amourin ohi tänä vuonna. Idioottimaista.
 

Kuuukko

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomi
Fleury varmastikin menee kategoriaan, josta päästään "hiljaisempana" vuotena sisään, mutta mikäli edes pari kovaa kandidaattia on olemassa, niin jäänee jälleen rannalle.

TSN listasi potentiaalisia ehdokkaita ensi vuodelle. Uusina tyrkyllä mainittiin Henrik Lundqvist, Corey Crawford ja Justin Williams. Crawfordia en itse näe HHOF-veskarina, omissa papereissa hyötynyt enemmän Chicagon dynastiasta, kuin Chicagon dynastia hänestä. Ylipäätään kahta veskaria ei varmaankaan tule kerralla nostettua ja Lunkka nyt lähempänä henkilökohtaisella tasolla. Mr. Game Seveniltä ei yhden Conn smythen lisäksi löydy henkilökohtaisia pystejä eikä myöskään suuria tykkikausia, mutta toisaalta 3 Cupia ja maine voittajana ja clutch-pelaajan saattaisi kunnian jopa tuoda. Muina mainintoina nimetty Jimmy Howard, Ben Bishop ja Dustin Byfuglien, mutta ovat nimenomaan sivulauseen kamaa.

Olisikohan se siis vihdoin Mogilnyn aika? Ja koska ruotsalaiset niin siihen Lundqvist ja Zetterberg kylkeen.
 
Suosikkijoukkue
Colorado, Toronto, sympatiat Krakenille
Eniten mä ihmettelen että noista valinnoista jokainen meni jotenkin Rob Brind’amourin ohi tänä vuonna. Idioottimaista.
Rodilla on ongelmana se, että noiden kahden Selke-voiton lisäksi mahtui palkinnon äänestyksessä top kymppiin vain yhdellä kaudella. Hart-ääniä sai yhdellä kaudella ja pelipaikkansa tähdistöääniä kahdella kaudella. Vastaavasti esimerkiksi Jere Lehtinen oli yhdeksällä kaudella Selke-äänestyksessä top kympissä ja sai noita pelipaikkakohtaisia tähdistöääniä Rodin tavoin kahdella eri kaudella. Voi Jere, olisit painanut neljä kautta enemmän, niin HHOF kutsuisi kyllä jossakin vaiheessa. Selken finaalisijoja on Lehtisellä nimittäin samat kuusi kuin äskettäin sisään päässeellä Guy Carbonneaulla.

Toki jos Marleau menee heittämällä sisään, niin Brind'amourin snubbaaminen menee kyllä jatkossa aika heikosti enää läpi.
 
Suosikkijoukkue
Colorado, Toronto, sympatiat Krakenille
Mr. Game Seveniltä ei yhden Conn smythen lisäksi löydy henkilökohtaisia pystejä eikä myöskään suuria tykkikausia, mutta toisaalta 3 Cupia ja maine voittajana ja clutch-pelaajan saattaisi kunnian jopa tuoda.
Butch Goring ei luojan kiitos ole sisällä, joten tuskin joudutaan Williamsiakaan siellä katselemaan. Kavereiden CV on aika identtinen.
 

Siivu

Jäsen
Suosikkijoukkue
Habs, Ilves
Voisiko tuossa Fleuryn tapauksessa olla myös ripaus ulkojääkiekollisia asioita? Enkä viittaa nyt päihderiippuvuuteen, vaan Fleuryn tapaan kommentoida erinäisiä asioita varsin kärkkäästi mm. Twitterissä. Ei ole ihan helpointa seurattavaa...
 

Ollakseni

Jäsen
Suosikkijoukkue
Detroit Red Wings
Voisiko tuossa Fleuryn tapauksessa olla myös ripaus ulkojääkiekollisia asioita? Enkä viittaa nyt päihderiippuvuuteen, vaan Fleuryn tapaan kommentoida erinäisiä asioita varsin kärkkäästi mm. Twitterissä. Ei ole ihan helpointa seurattavaa...
Eipä tainnut jättää päihdeongelmien ja muun takia hirveästi kavereita peräänsä. Hankala luonne.
 

Ann Arbor

Jäsen
Suosikkijoukkue
Україна
Jos kerta Dustin Byfuglien ja Ben Bishop ovat sivulauseessakaan kaavailtuna Hall of Fameen, niin kai sitten suomalaisista myös Kimmo Timonen, Saku Koivu, Jere Lehtinen, Teppo Numminen ja maalivahdeista Miikka Kiprusoff (+Pekka Rinne ja Tuukka Rask)? Vähintään Teppo "Winnipeg" Nummisen saavutusten luulisi riittävän vähintään "siinä ja siinä"-osastolle, vaikka Stanley Cupia hän ei voittanutkaan. Myös kaikki kolme mainitsemani suomalaisvahdit ottaisin Hall of Fameen ennen Bishopia.

Kaikki kunnia siis Byfuglienille ja Bishopille, jotka pelasivat komeat urat, mutta elleivät tee huippu-uria koutsina tai pukuosastolla, ovat he vain "Hall of Very Good"-tasoa.
 

agent082

Jäsen
Fleury varmastikin menee kategoriaan, josta päästään "hiljaisempana" vuotena sisään, mutta mikäli edes pari kovaa kandidaattia on olemassa, niin jäänee jälleen rannalle.

TSN listasi potentiaalisia ehdokkaita ensi vuodelle. Uusina tyrkyllä mainittiin Henrik Lundqvist, Corey Crawford ja Justin Williams. Crawfordia en itse näe HHOF-veskarina, omissa papereissa hyötynyt enemmän Chicagon dynastiasta, kuin Chicagon dynastia hänestä. Ylipäätään kahta veskaria ei varmaankaan tule kerralla nostettua ja Lunkka nyt lähempänä henkilökohtaisella tasolla. Mr. Game Seveniltä ei yhden Conn smythen lisäksi löydy henkilökohtaisia pystejä eikä myöskään suuria tykkikausia, mutta toisaalta 3 Cupia ja maine voittajana ja clutch-pelaajan saattaisi kunnian jopa tuoda. Muina mainintoina nimetty Jimmy Howard, Ben Bishop ja Dustin Byfuglien, mutta ovat nimenomaan sivulauseen kamaa.

Olisikohan se siis vihdoin Mogilnyn aika? Ja koska ruotsalaiset niin siihen Lundqvist ja Zetterberg kylkeen.
Juu. Noissa kai on vähän ollut sitä, ettei rajatapauksia sisään ensimmäisenä sallittuna vuonna, niin noista korkeintaan Lundqvist ja sitten kaksi muuta aiemminkin vapaana ollutta.
 

Ralph

Jäsen
Muina mainintoina nimetty Jimmy Howard, Ben Bishop ja Dustin Byfuglien, mutta ovat nimenomaan sivulauseen kamaa.
Kuinka Bishop olisi jo ensi kesänä valmis HHOF:iin, kun pelasi tällä kaudella vielä? Mielummin Ryan Getzlaf, jos tähän kauteen lopettaneista puhutaan.
 

Ollakseni

Jäsen
Suosikkijoukkue
Detroit Red Wings
TSN listasi potentiaalisia ehdokkaita ensi vuodelle. Uusina tyrkyllä mainittiin Henrik Lundqvist, Corey Crawford ja Justin Williams. Crawfordia en itse näe HHOF-veskarina, omissa papereissa hyötynyt enemmän Chicagon dynastiasta, kuin Chicagon dynastia hänestä. Ylipäätään kahta veskaria ei varmaankaan tule kerralla nostettua ja Lunkka nyt lähempänä henkilökohtaisella tasolla. Mr. Game Seveniltä ei yhden Conn smythen lisäksi löydy henkilökohtaisia pystejä eikä myöskään suuria tykkikausia, mutta toisaalta 3 Cupia ja maine voittajana ja clutch-pelaajan saattaisi kunnian jopa tuoda. Muina mainintoina nimetty Jimmy Howard, Ben Bishop ja Dustin Byfuglien, mutta ovat nimenomaan sivulauseen kamaa.
En kyllä ihan ymmärrä miksi monet ovat pistämässä Crawfordia Hall of Fameen. Ura on ensinnäkin lyhyt (Luongolla on enemmän voittoja kuin Crawfordilla pelejä), eikä yhtään henkilökohtaista palkintoa. Tim Thomas olisi lähin verrokki mutta hänellä on kaksi Vezinaa sekä Conn Smythe. Eihän Chris Osgoodiakaan olla viemässä HHOF:ään ja hän sentään oli kertaalleen Vezina finalisti ja pelasi kauan.

Justin Williams? Ei.
 

Flou

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ravens
Jos kerta Dustin Byfuglien ja Ben Bishop ovat sivulauseessakaan kaavailtuna Hall of Fameen, niin kai sitten suomalaisista myös Kimmo Timonen, Saku Koivu, Jere Lehtinen, Teppo Numminen ja maalivahdeista Miikka Kiprusoff (+Pekka Rinne ja Tuukka Rask)? Vähintään Teppo "Winnipeg" Nummisen saavutusten luulisi riittävän vähintään "siinä ja siinä"-osastolle, vaikka Stanley Cupia hän ei voittanutkaan. Myös kaikki kolme mainitsemani suomalaisvahdit ottaisin Hall of Fameen ennen Bishopia.

Kaikki kunnia siis Byfuglienille ja Bishopille, jotka pelasivat komeat urat, mutta elleivät tee huippu-uria koutsina tai pukuosastolla, ovat he vain "Hall of Very Good"-tasoa.

Tuolla oli myös Rick "Saravon Pekka" Nash mainittuna sivulauseissa. Tokihan Nash voitti Rocketin kertaalleen alle 50 maalin saldolla, mutta aika monta kovempaa kaveria pitäisi kyllä nostaa tuonne ennen Nashia.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös