Luongo oli yksi aikakautensa parhaita veskareita ja pitkä ura huipulla, mutta... tekisi mieli sanoa että jos olisi eurooppalainen niin ei olisi valittu. Onhan siellä maajoukkuetasolla menestystä (ykkösveskarina yksi MM-kulta ja Olympiakulta), mutta kun ei edes Vezinaa löydy hyllyltä. Noh ehkä tämä viestii sitä että Tuukka ja Peksi kävelevät sisään heti kun mahdollisuus on ;)
Pitää näissä aina muistaa sekin, että vaikka Luongolla ei Vezinoita ole, kahdesti hänet minun mielestä voinut Vezinalla palkita. Pitkälle nämä henkilökohtaisten palkintojen voitot menevät pitkälle myös koko joukkueen piikkiin (ihan kuin Stanley Cupitkin) ja jälkeenpäin riittää pohdittavaa missä hän olisi ollut jos olisi päässyt pelaamaan paremmassa joukkueessa. Etenkin Floridassa joukkue ei aina pystynyt tuolloin auttamaan riittävästi.
Kaudella 2003-04 Luongo pelasi käsittämättömän kauden surkean Floridan takana. Olli Jokinen voitti tuolla kaudella Floridan pistepörssin 58 pisteellä, joukkueen pistepörssin kakkonen Valeri Bure teki 45 pistettä ja Mike Van Ryn oli joukkueen pistepörssin kolmas 37 pisteellä. Andreas Lilja oli joukkueen kolmospakki.
Tuon joukkueen takana Luongo torjui yli 93% lukemat. Se oli kyllä ihan odotettuakin, että tappiollisessa joukkueen saldossa tuo kausi ei riittänyt lopulta kuin kolmossijaan Vezinassa ja kutossijaan Hartissa (lisäksi hän oli kakkostähdistössä), mutta minun papereissa Luongo oli tuolloin NHL:n paras maalivahti. Tosin ei tuo väärään osoitteeseen mennyt Martin Brodeurin voiton jälkeenkään.
Kaudella 2006-07 Vancouverissa pelatessaan Luongolta vietiin kunnia Vezinasta ja jälleen Brodeur kiilasi edelle - tällä kertaa äärimmäisen tiukasti. Brodeur ja Luongo keräsivät kaikki Vezinan ykkösäänet tuolla kaudella ja Brodeurilla oli noita kaksi enemmän. Devils oli tuolloin luokkaa Canucksia parempi joukkue kokonaisuutena, Brodeur otti Luongoon nähden yhden voiton enemmän ja oli .01 edellä torjuntaprosentissa. Uskon, että Devilsissa pelatessaan Luongo olisi Vezinan voittanut.
Hart-kisassa Luongo jäi Crosbyn jälkeen kakkoseksi. Tuon ymmärsin, sillä Crosby voitti NHL:n pistepörssin 120 pisteellä (seuraavana oli Pittsburghissa Malkin 85 pisteessä, joten joukkueen sisällä oli 35 pisteen ero). Ilman Crosbyn todellista huippukautta ja uransa korkeinta yhden kauden pistemäärää Luongo olisi vienyt tuolloin Hartin.
Eli vaikka noita henkilökohtaisia palkintoja ei löydykään, niin ihan hyvin niitä voisi pari olla. Viisi kertaa Luongo oli Vezina-äänestyksessä viiden joukossa ja häneltä löytyy NHL:n historian neljänneksi eniten voittoja ja toiseksi eniten pelejä. Siihen päälle vielä nuo kansainväliset pelit ja voitot siellä. Kyllä tuollaisella uralla ainakin minun papereissa mennään tuonne kunniagelleriaan oman pelipaikkansa yhtenä parhaista.
Saa muuten nähdä tuleeko enää noita päälle päälle 1000 pelin maalivahteja. Voitoissakaan Luongoa on vaikea ohittaa. Esimerkiksi tämän kauden Vezina voittaja Shesterkin otti 36 voittoa. Jos hän pelaisi 11 tuollaista kautta, tuokaan ei vielä riittäisi ohittamaan voittojen määrässä Luongoa. Tuo kertoo omaa kieltään tuosta Luongon uran kokonaisuudesta huipulla.