Oikeastaan siis jo viides albumilta julkaistu biisi...
Mainos
Verkkolehden uusimmat jutut
-
SHL-viikkokatsaus: Ruotsissa pelattiin yksi kierros sarjataukojen välissä, Oskari Laaksonen palasi tehokkaanaLue lisää »
-
Oliver Tuhkanen hääri tehokkaana TUTOn kaataessa KeuPanLue lisää »
-
Ilari Melartille kahden ottelun pelikielto − Henri Nikkanen palaa kehiin heti joulun jälkeenLue lisää »
-
Jukurit väänsi voiton TPS:staLue lisää »
-
Porissa harvinainen törkytemppu – HIFK:n Petr Kodýtek potkaisi vastustajaa kättelyissäLue lisää »
-
Martin Jandus sai lähtöpassit KärpistäLue lisää »
HIM
- Viestiketjun aloittaja Juha Salminen
- Alkaa
- 52 431
- 222
Oikeastaan siis jo viides albumilta julkaistu biisi...
M
Maplehill
Melko valjuja ja kädenlämpöisiä ovat nämä biisit tulevalta levyltä olleet. Sinällään ihan meneviä, mutta jotain puuttuu. Lisäksi soundit ovat jotenkin tosi ohuet.
Uudessa Loudwiren haastattelussa VV kertoo mitä HIM biisejä soitetaan seuraavalla kiertueella:
“A lot of solo artists sort of burn their bridges — denounce your past,” Ville says about his upcoming tour. “We can not have a night without ‘The Funeral of Hearts,’ a night without ‘Join Me in Death,’ a night without ‘Buried Alive by Love,’ a night without ‘(Rip Out) the Wings of a Butterfly.’ We’re doing ‘When Love and Death Embrace,’ ‘The Kiss of Dawn,’ ‘Poison Girl,’ ‘Right Here in My Arms’ … the live favorites".
“A lot of solo artists sort of burn their bridges — denounce your past,” Ville says about his upcoming tour. “We can not have a night without ‘The Funeral of Hearts,’ a night without ‘Join Me in Death,’ a night without ‘Buried Alive by Love,’ a night without ‘(Rip Out) the Wings of a Butterfly.’ We’re doing ‘When Love and Death Embrace,’ ‘The Kiss of Dawn,’ ‘Poison Girl,’ ‘Right Here in My Arms’ … the live favorites".
Järkevä päätös ja toivottavasti on tiukempi bändi kuin mitä HIM keskimäärin livenä oli, se oli välillä aika silli-salaattia.
Asiallinen juttu Villestä:
suomenkuvalehti.fi
Ville Valo vaihtoi sekoilun Netflix-iltoihin – ”Olen paljon parempi laulaja kuin kännikala”
Ville Valo on jättänyt alkoholin ja tupakan. Itseään hän kuvailee emotionaaliseksi ukkeliksi, romantikoksi, draamakuninkaaksi ja itkupilliksi.
suomenkuvalehti.fi
Muutaman kerran ehdin työpäivän aikana kuuntelemaan Neon Noirin läpi. Onhan se aika HIM:iä esilletuotuna 2020-luvun soundein. Enemmän kitaraa kaipaisin kaiken kilkutuksen sijaan, mutta eipä se Ville varsinaisesti kitaristi olekaan. Hankalaa "tutustua" levyyn, jonka biiseistä puolet on jo ennestään tuttuja. Tällä hetkellä suosikki on päätöskappale Vertigo Eyes.
No, huomenna livekunto tarkistamaan vuorostaan
No, huomenna livekunto tarkistamaan vuorostaan
Turkoosisalpa
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Pelicans
Ekalla kuuntelulla levy kuulosti aika mitään sanomattomalta (en ollut kuunnellut kuin Loveletterin ennakkoon). Jopa kävi mielessä, että en tajua, kuka tätä jaksaa kuunnella, kun on niin geneerisiä keskitempoisia kappaleita, joissa vähän koukkuja.
Annoin toisen yrityksen paluumatkalla ja aloin inasesti diggailemaan. Pitäisi ottaa pari lasia punaviiniä ja rauhassa kotona takkatulen ääressä kuunnella levy läpi ennen kuin annan lopullisen tuomion.
Annoin toisen yrityksen paluumatkalla ja aloin inasesti diggailemaan. Pitäisi ottaa pari lasia punaviiniä ja rauhassa kotona takkatulen ääressä kuunnella levy läpi ennen kuin annan lopullisen tuomion.
In Trenodia.
Täytyy mertarantamaisesti soveltaa että tätä se on tämä Ville Valon touhu. Tehdään sellainen biisi mistä ei viitsisi ääneen tunnustaa pitävänsä kuin teinityttö, mutta suunnilleen kymmenettä kertaa rullaa jo tämä.
Enpä uskonut tarvitsevani Ville Valo goes 30 second to marsia, mutta näköjään tarvitsin. Todella vahvat City of angels fiilikset, mutta In Trenodia nyt on oikeasti hyvä biisi tuohon verrattuna.
Täytyy mertarantamaisesti soveltaa että tätä se on tämä Ville Valon touhu. Tehdään sellainen biisi mistä ei viitsisi ääneen tunnustaa pitävänsä kuin teinityttö, mutta suunnilleen kymmenettä kertaa rullaa jo tämä.
Enpä uskonut tarvitsevani Ville Valo goes 30 second to marsia, mutta näköjään tarvitsin. Todella vahvat City of angels fiilikset, mutta In Trenodia nyt on oikeasti hyvä biisi tuohon verrattuna.
Gostisbehere
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Philadelphia City of Brotherly Love
Nyt on saatu levy kuunneltua läpi. Mitä nyt tästä voi sanoa. Todella kaunis teos alusta loppuun. Sitä pitää arvostaa todella paljon että Ville on tehnyt alusta loppuun levyn yksin. Jokainen nuotti mikä on kirjoitettu jokainen nuotti mikä on soitettu on Villen käsialaa. Harmittaa kyllä kun ei päässyt nyt Tavastialle katsoo mikä on VV kunto livenä. Jos pitäisi sanoa mitä HIM levyä tämä muistuttaa niin olisiko Venus Doom lähimpänä.
Neon Noir on hyväksi havaittu. Aluksi en kauheasti lämmennyt, tuntui ettei levystä jäänyt oikein mitään kouraan. Hiljalleen huomasin miten melodiat soivat päässä, ja hiljalleen palaset loksahtivat kohdalleen.
Lippujen menekki tuntuu myös olevan kovaa, Euroopan legillä suurin osa loppuunmyyty, joten kyllähän Villen paluuta on selvästi odotettu.
Ja jos on mennyt ohi, niin Valo oli tänään Arto Nybergin haastateltavana.
Lippujen menekki tuntuu myös olevan kovaa, Euroopan legillä suurin osa loppuunmyyty, joten kyllähän Villen paluuta on selvästi odotettu.
Ja jos on mennyt ohi, niin Valo oli tänään Arto Nybergin haastateltavana.
Varmaan jo tuttua huttua kaikille, mutta henk. koht. en ollut aikaisemmin törmännyt Razorblade Romance -levyn demoihin YouTubessa. Alunperinhän työnimi oli Slippery When Dead.
Etenkin Gone with the Sin potkii mielestäni paremmin kuin lopullinen albumiversio. Sitten taas Join Me:tä on petrattu levylle paljonkin. Esim. intro on paljon tehokkaampi, kun siinä on vain koskettimet.
Etenkin Gone with the Sin potkii mielestäni paremmin kuin lopullinen albumiversio. Sitten taas Join Me:tä on petrattu levylle paljonkin. Esim. intro on paljon tehokkaampi, kun siinä on vain koskettimet.
Enpä ole aiemmin tätä kuunnellut. Vaikken rumpuhommista mitään teoriassa oikeastaan tiedäkään, niin tässä levyssä kuulee heti ettei Kaasu ole vielä messissä...
Oikeassa olet, nuo demot on rumpukoneella tehtyjä.
Etkös muuten @heavy käynyt tavastialla tarkistamassa VVn livekunnon? Miltä meno vaikutti?
Gone with the Sin on aina vaan mielestäni ehkä se kovin HIM:in yksittäinen kappale. Pirun hienot laulustemmat (miksattu enemmän pintaan) tossa demoversiossa. En ollut aiemmin kuullut tätä versiota ja pisti kyllä raikkaasti korvaan. Ja juu, rumpuraidat huomaa pienen kuuntelun jälkeen Kaasuttomiksi.
NakkiFakiiri
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- New York Rangers, Charlestown Chiefs
Tästäkin liikkuu vähän kahdenlaista tietoa sen suhteen että milloin noita nauhoituksia on tehty ja millä kokoonpanolla. Ainakin tuossa Too Happy To Be Alivessa on selvästi konerummut kun on haettu tuollaista kasarihenkeä, mutta suoraansanoen aika hirveähän biisihän tuo on enkä ihmettele yhtään miksi jäi pois levyltä. Sitten taas osa kuulostaa kyllä kovastikin oikealta rumpalilta ja kyllähän näitä Pätkänkin aikaan soiteltiin jo keikoilla, ainakin nuo Join Men ja Razorblade Kissin kaltaiset biisit olivat setissä kesällä 1998. Omilta vanhoilta kaseteilta löytyy muistaakseni Ilosaari-live tuolta kesältä joka tuli Mafian kautta, ja jo silloin tuli innostuttua noista biiseistä. Pätkähän taisi pakata kimpsut ja kampsut vasta vuoden 1999 alussa, ja ainakin osa noista äänityksistä on tehty Hiili Hiilesmaan kanssa ennen sitä.
Voin toki olla väärässä, mutta tällainen käsitys itselläni on ollut noista ajoista ja äänityksistä.
Oli kiva kuunnella haastattelu, samoin olen tykännyt lukea noita Ville Valon haastatteluja jota muistaakseni soundi.fi ainakin on julkaissut tässä uuden projektin myötä kiertueen alla.
Niitä kelpaa lukea, nimenomaan Ville Valon habituksen ja äänen vahvasti mielessäni visioiden ja sitten kuunnella sen jälkeen hetki HIMiä ja VV:tä.
Tykkään!
Kyllä kävin, olin siellä keikkojen keskimmäisellä eli lauantailla. Olihan se outoa nähdä muu kokoonpano kuin HIM soittamassa kaikkia niitä kuultuja hittibiisejä bändin uralta. Uudet kappaleet lomittuivat kyllä ihan hyvin niiden vanhojen sekaan. Mutta ei musiikillinen muutos sinänsä suuri entiseen nähden ole, nyt bändissä on jopa kaksi kitaristia, silti hieman kaipaisin Linden tyylistä raskaampaa kitarointia joissain kohti. Kaiken kaikkiaan hieno ilta, menen uudestaankin kun tilaisuus tulee.
nummenkallio
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- KooKoo
Olen tämän varmaan joskus ennenkin täällä sanonut, mutta tässä on se minun HIM:
Voi taivas miten hyvä tämä on. HIM saavutti täydellisyyden aika myöhään, mutta saavutti kuitenkin. Tämä on loistava.
Voi taivas miten hyvä tämä on. HIM saavutti täydellisyyden aika myöhään, mutta saavutti kuitenkin. Tämä on loistava.
Ja tämä tietysti on parasta sitten aidon HIMin :)
Individual
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Post-rock/ Post-punk
HELLDONE 2023: VV, Zetra – 31.12.2023 – Tavastia
Tavastian Helldone-festivaali tekee paluun Ville Valon eli VV:n kansainvälisen Neon Noir -kiertueen viimeiset keikat on nyt julkistettu. VV nähdään useamman vuoden tauon jälkeen perinteikkäällä uudenvuoden keikalla 31.12.2023, kun Valon luotsaama…
tavastiaklubi.fi
Kyllä miun mielestä HIM oli täydellisimmillään 2 ensimmäisellä levyllään.
Join me aivan huikea.
Tämä toki miun suosikki.
Enpä kovin suurena ihmeenä pitäisi, jotta HIM jollain aikavälillä tekisi comebackin. Tuon tapahtuessa pitää itsekin keikalle löytää.
HIM oli skidinä tyhmää tyttöjen musaa ja Ville Valo ällö äijä koska kaikki tytöt palvo sitä. Nykyään palvon itsekin, herranjesta miten joku voi olla karismaattinen ja seksikäs ihminen ja älytön biisintekijä ja esiintyjä.
Projektina kuuntelin vastikään levyt läpi ja kaikilla tuntuu olevan yksi yhdistävä piirre; jokaiselle levylle mahtuu liian selkeitä täytebiisejä. Tuntuu, että niihin hitteihin lyödään kaikki paukut ja sitten muihin niitä ei riitä. Yksikään levy ei mielestäni ollut kokonaisuutena erityisen hyvä, parhaaksi nostaisin ehkä Venus Doomin. Kaikille levyille mahtuu kyllä hyviä biisejä, useitakin, mutta vastaavasti joka levyllä on myös ihan täysiä hohhoijaa-biisejä. Voisin tämän perustella yksityiskohtaisemminkin, mutta nyt en jaksa koska katson tätä:
Aivan mieletön veto.
Kuin myös tämä. Nuo eturivin itkevät mimmit on aika päräyttävä näky, aika huikeita tunteita voi musiikki aiheuttaa.
(Join Me on ihan uskomaton biisi, soi päässä nykyään ihan jatkuvasti.)
Projektina kuuntelin vastikään levyt läpi ja kaikilla tuntuu olevan yksi yhdistävä piirre; jokaiselle levylle mahtuu liian selkeitä täytebiisejä. Tuntuu, että niihin hitteihin lyödään kaikki paukut ja sitten muihin niitä ei riitä. Yksikään levy ei mielestäni ollut kokonaisuutena erityisen hyvä, parhaaksi nostaisin ehkä Venus Doomin. Kaikille levyille mahtuu kyllä hyviä biisejä, useitakin, mutta vastaavasti joka levyllä on myös ihan täysiä hohhoijaa-biisejä. Voisin tämän perustella yksityiskohtaisemminkin, mutta nyt en jaksa koska katson tätä:
Aivan mieletön veto.
Kuin myös tämä. Nuo eturivin itkevät mimmit on aika päräyttävä näky, aika huikeita tunteita voi musiikki aiheuttaa.
(Join Me on ihan uskomaton biisi, soi päässä nykyään ihan jatkuvasti.)
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy