HIM

  • 48 345
  • 221

Krepo

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa, Málaga CF
Ensimmäinen oma kosketus HIM Iin oli muistaakseni 97 ilosaari rockissa. Tuolloin en tiennyt bändistä mitään. Kävelin 3.teltan editse bändin soittaessa. Sen verran hyvältä kuullosti, että oli mentävä tsiigailemaan.

Saman vuoden Lappeenrannan rantajameissa HIM oli ensimmäisenä esiintyjänä ja olin yksi seitsemästä ihmisestä, jotka olivat bändiä viitsineet tulla katsomaan.

Seuraavana keväänä HIM oli soittamassa jo edesmenneessä Lappeenrannan järjestötalossa järjestetyssä schools out tapahtumassa. Tuolla olikin jo reilusti porukkaa ja meno huikea.

Yllä mainitut keikat olivat upeita! Noiden jälkeen yhtyeen olen nähnyt pari kertaa ja ovat olleet pettymyksiä kyllä. Mikäli mahdollisuus aukenee, niin voisihan tuota vielä käydä katsomassa.

Itselleni 666 ja Razorblade ovat ehdotonta huippua. Jossain vaiheessa innostus uuteen materiaaliin hiipui.

Agentsin kanssa tehty matsku toimii kyllä kovin. Sanomattattakaan summer wine duetosta Natalia Avelonin kanssa.
 

heavy

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Ensimmäinen oma kosketus HIM Iin oli muistaakseni 97 ilosaari rockissa.
Toi on jäänyt hieman harmittamaan kun olin tuolloin Ilosaaressa, mutta en osannut tuolle lavalle tuolla hetkellä suunnistaa.

No monia muita hienoja muistoja jäi tuolta reissulta, kuten Wildhearts "kapina"...
 

ZayWest

Jäsen
Suosikkijoukkue
JYP, Käännettävät rotsit, Ensisijainen kontakti
Join Me oli koukuttavuudessaan vielä WLADEa kovempi (en sano, että parempi biisi) ja sai varmasti kovemman soittomäärän.

Venus Doom oli taas askel kohti varhaista materiaalia ja voisikin sanoa, että tällä levyllä on bändin viimeiset kovat kappaleet.

Uskovaisessa sijaisperheessä ei HIMiä saanut kuunnella kun joutui helvettiin. En ole vielä saanut kutsua. Jyrkiä ei myöskään katsottu jos HIM oli mukana. Onneksi noita pätkiä löytyy nykyisin katsottavaksi.

Muistan 2000-luvun taitteen kun yläasteella tuli salaa kuunneltua muiden kannettavilla cd-soittimilla HIMin musiikkia ja se oli juurikin Join Me, Right Here in My Arms, Poison Girl ja Gone With The Sin. Eli RR-lekat suunnilleen mitä jengi kuunteli ja noista GWTS on jäänyt vahvimmin kuunteluun. Join Me kärsi kyllä ylikulutuksesta, mutta ei tuo itselläni kiivennyt muutenkaan ihan kärkeen.

Kukaan ei sitten viitsinyt kertoa että oli jo tehty sellainen häkellyttävä taideteos kuin WLADE. Tuon löydyttyä oli täysin selvää mikä on omissa sfääreissään. Ennen kuin sitten KL kiipesi minun papereissa rinnalle.

HIMin biisejä on muuten coveroitu jonkin verran, mutta WLADE on pysynyt aika koskemattomana. Syyn tajuaa jos tuon on nähnyt edes videona livevetona.

Turun 2002 keikan viimeisenä biisinä tuo on myös kova. Ville heittää "Muistakaa tipata narikkaa, hyvää yötä" ja sitten lähtee. Berliinin 2000 veto on myös hyvältä vaikuttava.

Venus Doom jäi omaksi päätepysäkiksi kun olin kuullut etten ole elänyt sekä tajunnut raskaampaa HIMiä. Venus Doom tuntui aluksi suoraan sanottuna paskalta, mutta aika nopeasti sieltä löytyi ne pari omaa suosikkia(Dead Lovers' Lane&Cyanide Sun) ja levy vaikuttikin kohta vahvalta kokonaisuudelta. Ei itselleni mikään tärkein juttu, mutta tasaisen vahva. Tekstit toki puskivat päälle kun jaksoi lueskella.

On muuten hienoa lukea täältä jengin erilaisia kokemuksia. Kiitos noista!
 
Viimeksi muokattu:

Loorz15

Jäsen
Suosikkijoukkue
Helsingin Jokerit | Huuhkajat | Teuvo Teräväinen
When Love and Death Embrace

Tuo nimikin on jo kauniimpi kuin suurimman osan maailman laulujen sanoituksista.


I'm in love with you
And it's crushing my heart
All i want is you
To take me into your arms

When love and death embrace

I love you
And you're crushing my heart
I need you
Please take me into your arms

When love and death embrace


Niin yksinkertaista, niin kaunista. Eilen pienessä laskuhumalassa kuuntelin tuon taas pitkästä aikaa, ja pala oli kurkussa kokoajan. Mestariteos.
 

Krepo

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa, Málaga CF
Toi on jäänyt hieman harmittamaan kun olin tuolloin Ilosaaressa, mutta en osannut tuolle lavalle tuolla hetkellä suunnistaa.

No monia muita hienoja muistoja jäi tuolta reissulta, kuten Wildhearts "kapina"...
Tuo ilosaari oli itselleni ihan huikea! Cradle of filth 2 teltassa, ai saamari, että tykkäsin.

Muistaakseni The Gathering kera Anniken... Uhh.

Nightwish kera Tarjan 2.teltassa kanssa.
 

teroz

Jäsen
Suosikkijoukkue
KooKoo, KPU, Eno Jets & Jan Lundell
En monesta suomalaisesta bändistä perusta, mutta HIMin debyytti on timanttinen levy, kerrassaan. Its all Tears 10/10
 

Oikea Pakki

Jäsen
Suosikkijoukkue
Oulun Kärpät
Näin HIMin ainoastaan kertaalleen livenä Qstockissa kesällä 2013. Joku taisi edellä muistella, että oli vähän jo väljähtänyttä menoa noina aikoina, mutta itselleni kyllä toimi hämärtyvässä Oulun kesäillassa oikein mainiosti. Villen äänessä oli/on jotain sellaista suomalaista taikaa ja karismaa, mitä ehkä voi tavoittaa myös Agentsien kanssa tehdyistä biiseistä.

Levyistä Razorblade Romance on minulle ehdoton ykkönen. Ihan sellaista täydellistä pitkäsoittoa HIM ei omaan makuuni onnistunut tekemään, mutta tämä on lähimpänä.

Nämä uudet VV-tuotokset eivät ole suuresti odotuksista poikenneet. Sellaista musaa kuin VV:lta voi odottaakin. Tuleva pitkäsoitto (alkuvuodesta 2023) pitää ottaa ehdottomasti kuunteluun.
 

ZayWest

Jäsen
Suosikkijoukkue
JYP, Käännettävät rotsit, Ensisijainen kontakti
Niin yksinkertaista, niin kaunista. Eilen pienessä laskuhumalassa kuuntelin tuon taas pitkästä aikaa, ja pala oli kurkussa kokoajan. Mestariteos.

Ja lopulta tuosta katoaa yksinkertaisuus kun alkaa lukemaan tekstiä kuin piru raamattua(vertaus tarkoituksella). Rakkaudesta on laulettu maailman alusta ja tullaan laulamaan maailmaan ääriin. Hyviä tulkintoja piisaa, aukiselitettyä konsensusta ei.

Kuoleman suhteen on sitten tietyt faktat todettavissa, mutta harva on tullut takaisin kertomaan millainen hahmo on arjessa ja mieleltään.

Kaksi myyttistä ja pelättyä asiaa. Joku vääräleuka sanonut että ihan fiksu liike tehdä biisi rakkauden ja kuoleman parisuhdeongelmista ja keskinäisestä kaipuusta. Vähänkään pidemmälle mietittynä tuon isompaa ja kauniimpaa ei ole.

Tässä on nyt pari päivää soinut Loveletting, KL ja WLADE. Venus Doomin sain pyöritettyä liki kokonaan läpi tuossa välissä.

Kertoo kuitenkin jotain että tuo Provinssin -99 live on ollut pakko tsekata vähän väliä. WLADE tuntuu ajatuksena sopivan hämyisän keikan päätökseksi, mutta tuo kyseinen veto tuollaiseen vuorokauden aikaan ilmentää että ylemmät ja alemmat voimatkin ovat hiljentyneet huolien äärelle. Kristinuskon näkökulmasta olen vakuuttunut että Jumalan sekä Saatanan lankapuhelimet ovat laulaneet. Siellä on syytelty miten teidän poika tuhoaa meidän tytön. Ja päinvastoin. Ja asian puimisen välikappaleena toimii Ville Valo.

Jääköön tämä nyt viimeiseksi viestiksi tuosta biisistä, mutta my fucking god(sanavalinnat tarkoituksella). En edes itse kestä lukea näin teinimäistä tekstiä.

Onneksi voi syyttää Ville Valoa.
 
Viimeksi muokattu:

heavy

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Minuutissa möi Tavastian keikka loppuun, lauantain keikalle sain liput, nyt siellä myydään jo sunnuntaita
 

Fordél

Jäsen
Tästä olla pakko vähän eri mieltä, ei HIM ikinä esiintynyt edukseen silloin kun Valolla oli heikompi ilta menossa. Koska bändi musa oli niin millilleen sovitettua eikä siinä ollut käytännössä mitään varaa improvisoinnille, nuo solistin heikommat illat saivat bändin kuulostamaan puolihuolimattomalta, eikä hommaa auttanut se että noihin aikoihin monet Villen improvisoimat verbaaliakrobatiat - kuvaillaan nyt vaikka noin kohteliaasti - menivät sinnepäin ja usein vielä ohi. Räkäisempään rokkiin solistin oma show ja mylvähtelyt sopivat paremmin, mutta näin steriilissä kamassa sama touhua aiheutti liian usein korttitalon kaatumisen, ja kosteimpina vuosinaan Valo suorastaan sabotoi keikkoja ala-arvoiselle tasolle. Myöhempinä vuosinahan korkki meni kiinni, röökit tumpattiin ja kuin sormia napsauttamalla suoritustaso nousi monta pykälää komeammaksi, ja palveli koko bändiä paremmin.

Parhaimmillaan olen nähnyt VV:n noilla myöhemmillä Agents-keikoilla jossa keskittyi oikeasti tulkitsemiseen, ja olihan se komeaa jälkeä. Noissa kuvioissa tosin rimakin on aika korkealla, ja tokkopa Pulliainen olisi kovin kauaa katsellut mitään puolihuolimatonta hoilaulua pienessä sieveässä. Sitä ehti varmasti näkemään jo tarpeeksi Baddingin aikaan.
Samaa mieltä. HIM ei ole mielestäni livenä niin timanttinen, että sen live-esitys kestäisi yhtyeen keulahahmon heikon esityksen. Jos Valon esitys kusee, HIM:sta karsiutuu paljon pois. Jäljelle jää lähinnä "taustabändi", joka soittaa ihan kivasti HIM:n musiikkia, mutta se ei kyllä kauas kanna.
 

Knox

Jäsen
Suosikkijoukkue
Flyers
Samaa mieltä. HIM ei ole mielestäni livenä niin timanttinen, että sen live-esitys kestäisi yhtyeen keulahahmon heikon esityksen. Jos Valon esitys kusee, HIM:sta karsiutuu paljon pois. Jäljelle jää lähinnä "taustabändi", joka soittaa ihan kivasti HIM:n musiikkia, mutta se ei kyllä kauas kanna.

Totta, joskin bändin esiintyminen ei kaatunut koskaan soittajiin. Soittajat oli aina iskussa, Valo oli se kysymysmerkki. Näin HIMiltä paskoja keikkoja, mutta näin vastapainoksi myös todella timanttisia keikkoja.

Valon kohdalla on toki muistettava se, että kukaan suomalainen muusikko ei ole kantanut samanlaista painetta harteilla mitä hän. Tuomas Holopainen tekee tietysti biisit Nightwishille, mutta hän ei ole bändin keulakuva. Valo taas teki biisit, oli keulakuva ja käytännössä ainoa henkilö, joka bändistä kiinnosti mediaa. Se pyöritys mihin Valo aikanaan joutui, on ihan poikkeuksellista. Jos Cheek oli suomessa iso, niin Valo oli aikanaan Euroopassa samaa tasoa. Noita paineita Valo sitten lääkitsi, mikä näkyi välillä paskoina keikkoina.

Ja en puolustele miestä tässä asiassa sen kummemmin, mutta ymmärrän myös toisen puolen.
 

ElmerMoody

Jäsen
Suosikkijoukkue
✦ IFK ✦
Valojen perhe on meidän naapurista ja Villen pikkubroidi kuului omaan kaveriporukkaani skidinä ja teininä. Villeä en tuntenut muuten kuin moikkaustasolla, mutta kuului ns. kalustoon meidän kulmilla. Muistan kun oltiin joskus 90-luvun loppupuolella (ehkä ’97?) Bristolin aulassa Stadissa menossa kaveriporukan kanssa leffaan ja lueskelin jotain ilmaisjakelulehteä, jossa oli juttu HIMistä. Siinä oli valokuva ja muistan todenneeni ääneen, että ”vittu toihan on X:n broidi!”. Jostain syystä multa oli mennyt täysin ohi että Ville puuhasi tollasta, vaikka kaverini sen jo tiesivätkin ja sain sitten asianmukaiset kuittailut kuistillaolostani. Jälkeenpäin mietittynä homma oli aika selvää, mutta jotenkin en ollut vain kiinnittänyt asiaan huomiota. Broidinsakin muuttui hopparista gootiksi yhdessä yössä, jolle saatiin vihdoin selitys :D

Joku aika ton jälkeen HIM oli telkkarissa jossain gaalassa vetämässä ’When Love and Death Embrace’ ja muistan olleeni aivan täysin myyty. En voinut käsittää että joku oikea ihminen jonka tunnen on saanut jotain tuollaista aikaiseksi. Muistini mukaan tuo eka levy tuli ulos vasta tovi tuon jälkeen ja menin ostamaan sen heti julkaisupäivänä, mutta voi olla että aikajana menee mun muistoissa pieleen. Joka tapauksessa tuo levy on edelleen yksi suosikeistani ja mielestäni todellinen merkkiteos suomalaisessa musiikissa. Tuon jälkeen HIM lähti omaan makuuni pikkuhiljaa mielestäni väärään suuntaan popimpien elementtien myötä, vaikka sieltä monta hyvää biisiä vielä vuosien varrella tulikin. Tuon ekan levyn maalaama maailma oli kuitenkin täysin poikkeuksellinen ja siihen ei ole enää päästy tuon jälkeen. Onneksi nuo äänitteet ovat kuitenkin olemassa ja muistot säilyy.
 

Knox

Jäsen
Suosikkijoukkue
Flyers
Loveletting on noussut hiljalleen meikäläisen isoksi suosikiksi. Aivan saatanan hyvä kappale, ei tuota kukaan muukaan paremmin tee.

Toivottavasti VV vetäisi kotimaisia festareita 2023, koska haluan nähdä tämän livenä.
 

Knox

Jäsen
Suosikkijoukkue
Flyers
Ville Valo oli tänään noin 40 minuuttia Radio Rockin Korporaation haastateltavana. Ville sanoi, että tulevalla kiertueella noin puolet settilistan biiseistä on HIM-aikaista tuotantoa ja loput uutta tuotantoa. Villen jutustelua oli muutenkin mukava kuunnella. Kertoi mm. että HIM:n paluukin on mahdollinen tulevaisuudessa.
 

heavy

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Kuuntelin myös tuon Radio Rock tuokion, aina miellyttävää kuunnella sanavalmiiden ihmisten keskustelua. HIM jutuista mielenkiintoisin yksityiskohta oli kuulla Migen menneen "oikeisiin töihin".
 

Knox

Jäsen
Suosikkijoukkue
Flyers

Mun korviin vaikuttaa hyvältä.

Sama täällä. Tässä biisissä kävi vähän samoin kuin Lovelettingissä, ensimmäisen kuuntelun jälkeen oli sellainen ihan hyvä biisi fiilis, kunnes yhtäkkiä huomaa, että soi taukoamatta päässä. Echolocaten kill the light (vai lie) laini, jonka päälle kertosäe rakentuu on aivan saatanan hyvä.

Odotukset levylle on kovat.
 

nummenkallio

Jäsen
Suosikkijoukkue
KooKoo
Kyllähän Himpula on yksi kaikkien aikojen merkittävimpiä suomalaisia yhtyeitä. Se oli niitä ensimmäisiä, jotka veivät suomalaista metallia ammattimaisesti maailmalle. Merkittävä tienraivaaja, mutta samalla myös menestyjä. Tienraivaajat ja menestyjäthän eivät välttämättä ole samoja. HIM pisti ladut aika komeasti auki.

Jos nyt bändin tuotantoa miettii, niin vaikea on nimetä suosikkilevyä, mutta toisaalta suosikkibiisejä löytyy kyllä monelta levyltä. Top 5 on aika lahjomaton formaatti, jokainen biisi oli eri levyltä. Onhan näissä jotain taikaa.

Ja oli muuten aikoinaan lystiä, kun Ville Valo asui Munkkiniemessä siinä tornissa. Kun siellä päin pyöri, niin näki välillä jotain japanilaisfaneja ihmettelemässä ja kuvaamassa sitä tornia. Joskus tultiin kysymäänkin, että missä se Ville täällä asuu.



















 

nummenkallio

Jäsen
Suosikkijoukkue
KooKoo
Kun nyt tässä Himpulaa pitkän tauon jälkeen enemmän kuuntelin, niin tuli mieleen rumpujen soitto. Jumankekka Kaasu on hyvä rumpali.

Ei se Love Metal -imago tai meikit sille koskaan sopineet, koska se on äijjä, mutta hitto siinä on hyvä kannuttaja. On raakaa voimaa, mutta on myös tarkkuutta ja sellaista herkkää otetta. Hakkaa ihan vitun kovaa, mutta osaa olla myös tarkka. Muistan kun joskus ysärillä helsinkiläiset tutut puhuivat, että siinä Kyyriassa on kyllä vitun kova rumpali. Ei ollut väärä arvio se.

Kun kuuntelee vaikka Heartkilleriä, niin tajuaa, miten loistava rumpali Kaasu on. Tahti vaihtuu koko ajan, mutta Kaasu kannuttaa upeasti. Heartkiller on loistava esimerkki siksikin, että tahti vaihtuu jopa kesken kertosäkeen. Kaasu hoitaa nuo hommat upeasti.

Yksi asia, jossa HIM paransi koko ajan, oli soittotaito. Nämä viimeiset levyt olivat ihan vitun hyvin soitettuja. En tarkoita että HIM olisi koskaan soittanut huonosti, mutta näillä viimeisillä levyillä alkoi kyllä olla upeaa briljeeraamista sillä soitolla.


 

Knox

Jäsen
Suosikkijoukkue
Flyers
@nummenkallio Kaasu on kuningas! Ensinnäkin, Kaasun soitossa on aivan järjetön groove. Esimerkkinä vaikkapa The Kiss of Dawn, vittu miten se komppi rullaa. Toisekseen, Kaasu on todellakin tarkka soittaja. Mieshän on aivan älyttömän kovakätinen rumpali, mutta soittaa helvetin tarkasti, ja ennenkaikkea mies soittaa aina biisi edellä. Kyllä sieltä osaamista löytyisi soittaa vaikka ja mitä, mutta jos se ei palvele biisiä, niin miksi pitäisi soittaa turhia kikkailuja?

Kolmanneksi, Kaasu on aivan uskomattoman hieno tyyppi. Olen kerran miehen tavannut, ja kun hänelle ujona kerroin, että myös minä olen rumpali, niin eihän siitä jutusta meinannut tulla loppua. Äijä kyseli ja selitti tohkeissaan kaikesta rumpuihin vähänkin liittyvistä asioista.

Kyllähän Himpuloiden Linde on myös käsittämättömän aliarvostettu kitaristi. Todella tyylitajuinen soittaja.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös