Itse pääsin koneen ääreen vasta nyt, joten TV:n kautta nähtyyn ja Jatkoajassa luettuun pari myöhäistä kommenttia täältäkin.
Olipa tosiaan kerrankin Hockey Night -matsi, jonka jaksoi katsoa loppuun asti. Niukka tappio toki hiukan harmittaa, sillä ottelusta oli vähintäänkin yksi piste saatavilla, mutta mitäs näistä, täähän on vain runkosarjaa. Peli oli kaikin puolin hyvää harjoitusta tulevia pudotuspelejä varten ja loukkaantumistilanne huomioon ottaen joukkue taisteli kiitettävästi.
Mitä tulee eniten tunteita herättäneeseen episodiin, ei voi kuin päätään puistellen todeta, että aivan helvetin hölmöä toimintaa sekä Elorannalta että Vopatilta - toki sillä merkittävällä erotuksella, että Vopat teki ainoastaan itsestään pellen ja hallaa omalle joukkueelleen, kun taas Eloranta oli tämän lisäksi vielä lähettää vastustajan avainpelaajan sairaslomalle.
Itsellänikin ensireaktio Elorannan rikkeeseen oli, että eihän siinä mitään ollut - lähinnä siksi, että Mikon asento oli ennakoinut normaalia taklaustilannetta. Hidastus kuitenkin paljasti viime hetken yksityiskohdat ja eipä siinä mitään kiertelemistä ollut eikä ole - polvitaklaus, mikä polvitaklaus. Teon tahallisuudella ja tietoisuudella voi toki spekuloida loputtomiin, mutta se ei mielestäni ole kovin hedelmällistä eikä teon typeryys siitä miksikään muutu. Lempinimensä arvoisesti alokasmainen virhe Elorannalta. Ei näin, Kuli, ei todellakaan näin.
Vopatin tempaus ei näin jälkikäteen ajatellen kovin kummallinen ollut. Itsekin kallistuisin sille kannalle, että jäähyaitiosta lähtö oli puhdas primitiivireaktio ja muutaman luistimenpotkun jälkeen järkikin alkoi taas toimia: päällekarkaus olisi voinut koventaa mahdollista tulevaa pelikieltoa melkoisesti. Viimeistään siinä vaiheessa, kun herrat nojailivat vaihtoaitioidensa reunoihin, olivat joukkueenjohdonkin ohjeet ja käskyt varmasti kantautuneet Vopatin korviin. Toki voidaan väitellä siitä, pitäisikö metsään mennä loppuun asti ja kunnolla kun sille tielle on lähdetty vai yrittää sen sijaan pelastaa mitä pelastettavissa on, kuten Vopat teki jättämällä tappelun väliin. Nyt rangaistusten jakaminen jäi Henrikssonille ja hyvä niin.
En usko, että kovin moni SM-liigavalmentaja taputtelisi selkään pelaajaa, joka hankkii itselleen pelirangaistuksen lähtemällä jäähyaitiosta aukomaan vastustajalle päätään ja tuskin Aravirtakaan eilen riemusta hurrasi. Jäähyaitiosta lähteminen oli se Suuri virhe, mutta that´s it, näitähän sattuu.
Mitä tulee kinasteluun siitä, kumpi tilanteessa itsensä pahemmin nolasi, kontaktia vältellyt Eloranta vai poskensoittoon tyytynyt Vopat, totuus löytyy mielestäni tälläkin kertaa sieltä ääripäiden välistä. Kaikki varmasti näkivät, ettei Eloranta fyysistä kohtaamista halunnut, mutta varsin monet näkivät, minun laillani, yhtä selvästi, että Vopat olisi kyllä halutessaan päässyt Kuliin käsiksi. Tyhmäähän tuollainen yksipuolinen päällekarkaus olisi, kuten todettua, ollut, mutta harvemmin kai järkevyys on ykkösprioriteettina ollut kun kuittivihkoja on esiin kaiveltu.
Itse en tosiaan tuosta hölmöilystä ojentaisi kruunua kummallekaan osapuolelle. Sillä oletuksella ja toivomuksella, ettei Söderholm loukkaantunut pahemmin, voi todeta, että eipä tuossa kukaan onneksi pahempia vammoja saanut - korkeintaan jonkun kokemattomamman kiekonkatsojan "meidän joukkueessa kuitti tulee välittömästi" -idylli särkyi, mutta näitähän sattuu aina pari kertaa kaudessa. Ja saivathan jotkut nähtävästi iloa siitäkin, että telkkarissa kiroiltiin ihan livenä ja oikein englanniksi.
Vielä pari vastausta ketjuun kirjoittaneille.
Muksu:
"Nämä jutut on käyty varmaan 10-15 kertaa läpi jo, ja toistaiseksi olen ollut aina oikeassa sitten kun muutkin ovat jaksaneet oikeasti nauhalta katsoa ja unohtaneet sen hypen, jonka Jortikka asiasta nosti saadakseen etua joukkueelleen tiukassa pelisarjassa."
Jos nyt tarkkoja ollaan, niin Jortsu esitti kyllä tuon ilmeisesti tarkoittamasi yhteisen arvokeskustelukutsun vasta finaalien jälkeen, joten ko. loppuotteluiden osalta sillä ei mitään etua voitu hakea, seuraava kausi onkin eri juttu. Kuten varmasti itsekin muistat, kentällä ei keväällä -99 millään tavalla aneltu armoa tuomareilta vaan pantiin kova kovaa vastaan niin kuin pitikin. Kyllähän Jore toki ekan finaalin jälkimainingeissa haukkui Ruudun idiootiksi - ja aiheesta, tosin sillä tarkennuksella, että Jortsun joukkojen kannalta kyseessä oli lähinnä hyödyllinen idiootti, jolle voidaan "ajelemansa" Kiprusoffin ohella antaa suurin kiitos siitä, että ensimmäinen loppuottelu kääntyi kotijoukkueen hyväksi - mutta vastaavasti Westerlund, ja yhtä lailla aiheesta, syytti toisen loppuottelun jälkeen Tepsin pelaajia törkeistä vahingoittamisyrityksistä, joten sikailuvalituksissa ei mielestäni kumpikaan joukkue profiloitunut sen enempää kuin sikailussakaan, aika tasan nuo menivät.
JHag:
"Eka erässä HIFK pelasi niinkuin pitikin; fyysisesti ja itsevarmasti, eikä hädän päivää. Turku ei tykkää tällaisesta pelistä, ei ole koskaan tykännyt."
Eipä kait. Sen verran (= kyllästymiseen asti) olet kuitenkin tuota jo toistellut, että on syytä tuoda esiin tarkentava näkökulma. Itselleni ei äkkiseltään tule mieleen pudotuspelisarjaa, jonka Tepsi (tai siis Turku) olisi hävinnyt vastustajan fyysisyyden vuoksi; en muista edes sellaista ottelusarjaa, jossa olisi fyysisessä pelissä jääty selkeästi alakynteen. Yritetty kyllä on, teidänkin toimestanne. Turun kunniakkaasta muinaishistoriastahan löytyy yksi "tappelemalla" voitettu mestaruuskin; tuolloin vastustajan koutsina oli nykyinen päävalmentajanne. Mielenkiintoista muuten nähdä, josko ko. herra taas tulevissa pleijareissa julistaisi Tepsille sodan. Kolmas kerta toden sanoo?
"3. erän alkaessa olin varma, että HIFK hoitaa homman, koska Jukka Koivu ei ole IMHO maailman legendaarisin pelinlukija ja näin kävikin - tosin oudolla tavalla."
Asiat voi tunnetusti nähdä, ainakin halutessaan, monella tavalla. Esimerkkinä tilanne, jossa joukkue X nousee toisen kerran samalla kaudella kolmen maalin takaa tasoihin joukkuetta Y vastaan. Se, että joukkue X voittaa näistä otteluista vain ensimmäisen, on jollekin osoitus X:n valmentajan puuttellisista pelinlukutaidoista, vaikka jotain painoarvoa voisikin kai antaa X:n mittavalle loukkaantumissumalle ja jälkimmäisen ottelun kyseenalaisille tuomioille. Joku toinen, jolla ei ole samaa tutkimushypoteesia, voisi kylläkin kiinnitää mainitun aineiston perusteella huomionsa pikemminkin joukkueen Y valmentajan kykyyn - tai kyvyttömyyteen - johtaa peliä. Hän voisi miettiä, miksi joukkue Y ei oppinut riittävästi ensimmäisestä ottelusta, jossa johtoasema menetettiin ja aiheeseen perehtyessään havaita, etteivät kyseisen kaltaiset tapahtumat ole olleet Y:n valmentajan uralla mitenkään ainutkertaisia.
Ihan vakavasti puhuen, käsityksesi J.Koivusta Tepsin heikoimpana lenkkinä voi mielestäni hyvinkin osua naulan kantaan. Kyseessä on kaikesta huolimatta Jukan ensimmäinen kausi päävalmentajana ja kuten edellisen käskijämme esimerkki osoittaa, kakkosvalmentajana ja ykkösvalmentajana menestyminen ovat kaksi eri asiaa. Vastaavasti esim. viime kautisen mestarivalmentajan urahistoriasta voi päätellä, että runkosarjassa ja pudotuspeleissä menestyminen ovat hyvällekin valmentajalle kaksi eri asiaa ja että vain harva on seppä - tai Jortikka - syntyessään.
Itselleni on kuitenkin vaikeaa löytää eilisestä tappiosta minkäänlaisia aihetodisteita J.Koivun valmennustaitojen puutteellisuudelle, suurimmat syyt ja syylliset ovat toisaalla. Siksi toisekseen, vastanäyttöäkin on epäilyille kertynyt tällä kaudella sen verran, etten kovin suorasukaisia johtopäätöksiä vielä tekisi. Jukan kyvykkyyden todellinen taso on vielä näkemättä, palataan asiaan pleijareiden jälkeen. Kuten yllä vihjasin, Aravirta on minun silmissäni tällä (= pelinjohdollisella) saralla näyttönsä jo antanut.
Mitä tulee kiintoisaan Ruutu vs. Kiprusoff -tapaukseen, olennaistahan tuossa oli tosiaankin se, että Kipru oli jo ennakkoon yhtä selkeästi Tepsin tärkein pelaaja kuin jälkikäteen osoittautui, joten oli aivan luonnollista, että siihen suuntaan yritettiin luoda Hifkin toimesta painetta useampaan otteeseen. Tältä osin siis olen samaa mieltä kanssasi, mutta käsitystäsi Kiprun lyhyestä pinnasta en jaa. Minun silmissäni mies on aina kuulunut siihen veskareiden viilipyttymäiseen koulukuntaan; vastakkaista tyylisuuntaustahan edustavat suomalaisista mm. Norrena,Pasi Nurminen ja mainitsemasi Myllys.
Näin turkulaisnäkökulmasta täytyy vielä lopuksi todeta, että keskustelu on yleisesti ottaen pysynyt kiitettävästi hanskassa - osin varmasti siksi, että Söderholm ilmeisesti selvisi säikähdyksellä - ja ylilyönnit tyyliin "turkulaiset ovat aina olleet neitejä" tai meidän leirin yhtä tasokkaat vastineet ovat jääneet yksittäisiksi. Mutta tämähän olikin vasta lämmittelyä, palataan asiaan keväämmällä.
