Rebel kertoi:
"Kuinka moni esim. Tapparan fani voi sanoa, että nauttii siitä jääkiekosta, mitä kyseinen joukkue pelaa? Enkä nyt puhu voitoista, turha vastata, että mitäs itse sikailette. Nautitteko oikeasti illasta toiseen siitä, että kaverit käyttä kroppaa ja mailaa vain kiinnipitämiseen ja pelin hidastamiseen?"
Mielestäni teet vähän turhan kärjistettyjä johtopäätöksiä yhden ottelun perusteella. Tapparan peli ei ole kulkenut viime aikoina, eikä se ole todellakaan ollut mielenkiintoista katsottavaa. Hyviäkin otteluita mahtuu joukkoon useita. Olen nähnyt tällä kaudella Tapparalta sellaiset 20 peliä arviolta. Niistä ehkä 5 on ollut todella hyviä, 10 ihan ok ja ehkä ne 5 surkeaa. Surkeat pelit eivät ole olleet välttämättä niitä tappioita, vaan mukana on myös pari erittäin nihkeää voittoa. Toki sinne voisi laittaa muutaman murskavoitonkin, joissa vastustaja on omalla surkeudellaan pilannut nautintoa, mutta pistin ne tuohon ok kateforiaan.
Viimenen lause on nyt sen verran kärjistetty sulla, että jääköön puuttumatta.
Rebel jatkoi:
"Tänään tajusin senkin, miksi R. Helminen pelaa Olympiajoukkueessa ja J. Ojanen ei. Aravirta on varmaankin nähnyt molempien pelaavan ja tajunnut, että eihän semmosta pelaajaa jengissä tarvita, jonka maila on 1,5m päässä olevan miehen kainalossa jatkuvasti. Molemmat ovat yhtä taitavia käsistään, mutta Helmisen pelaa itselleen omat paikat, ei vain naapuria koukkimalla."
Tämä oli ilmeisesti tarkoitettu jonkin sortin provoksi, mutta puututaan siihenkin. Ojasta et tänään nähnyt varmaan kauhean kauaa kentällä, kun Janne sattui loukkaantumaan. Kuitenkin voisin sanoa, että Jannen tyylinen pelaaja elää aika paljon hyökkäyspäästä, eikä kyllä kahvaamisesta. Sitä en sano, etteikö Janne osaisi kaikkia pieniä koiruuksia erityisesti hyökkäyspäässä. Huomaamattomia blokkeja, oikea-aikaisia pikkukoukkuja, mailasta kiinnipitämistä. Nämä kuitenkin kuuluvat hyvän hyökkääjän taitoihin.
Sitten vielä yleisesti:
Muistan edelleen, kun ennen Rautakorven saapumista Tapparaan Ässien nykyinen valmentaja Kai Matalamäki kertoi Tapparan olevan aivan liian kiltti kaukalossa. Vastustajalle annettiin liikaa tilaa ja aikaa. Tämä tuntui monien mielestä aivan oikealta ajatukselta tuolloin.
Vastaavasti Rautakorven tullessa Tapparaan, Jukka puhui intensiteetin kasvattamisesta, tahdosta. Vastustajaan piti päästä iholle ja piti ottaa kontakteja. Ei saanut antaa tilaa. Olin silloin ja edelleen samaa mieltä.
Omasta joukkueesta tuntuisi varmasti kauhean mukavalta, jos vastustaja pelaisi avointa kiekkoa eikä niin kauheasti puolustaisi. Toisaalta mikä onkaan vittumaisempi vastustaja, kun roikkuva, repivä, luisteleva, taisteleva ja tahtova joukkue.
Tappara on parhaimmillaan jälkimmäisen kaltainen. Huonona päivänä pois jääkin kolme viimeistä, ja silloin peli ei ole enää kauhean mukavaa.
Tappara ottaa puolustuspäässä äijät tiukasti kiinni. Toki useasti käytetään koiruuksia apuna. Esim. puolustajana maila hyökkääjän jalkovälissä on SM-liigassa todella yleinen näky. Välillä saatetaan käyttää myös kättä tai mailaa muutenkin apuna. Toki on puolustaja on jo pitkän aikaa saanut laittaa mailan vapaasti hyökkääjän eteen rinnalla ollessaa ja ottaa mailalla kontaktinkin. Jäähy tulee silloin, jos siinä mailassa aletaan roikkua.
Tällai saa pelata, eikä se ainakaan minua haittaa.
Sitten tuon kärkikarvaajan blokkaamisesta, että se on kyllä ikävää. Ainakin silloin, kun oma joukkue kolahtaa siihen. Jokerit ovat mielestäni tässä mestareita. Ainakaan edellisessä Tappara-Jokerit-ottelussa ei Tapparan karvaajilla ollut minkäänlaista pääsyä Jokereiden kiekolliseen pakkiin. Näistä sentään vihellettiin räikeimmistä ennen jäähyt. Tällä kaudella en ole nähnyt yhtään vihellystä näistä.
Tapparaahan on kovalla karvauksella saatu muutamaan otteeseen horjutettua, joten tässä kirvesrinnat eivät ainakaan ole eliittiä.