Jonkun hra Perusmummon toilailujen vertaaminen IFK:n suuruuteen ja sen ytimeen menee metsään ja vieläkin kauemmas harhaan. IFK:n peruskaava on ollut seuraava: muut tyrmäävä kovuus, loppuun saakka jatkuva yritys, taito, välinpitämättömyys sadomasokistiliigan johtoa kohtaan.
Brewer, Stubb, Rikala, Kekäläinen, S/W: siinä IFK -johdon toimivat osat viimeisten kolmenkymmenen vuoden ajalla.
Kiitos Senior tästä ketjusta. Löysin tästä Aurinkotuulen vastauksesta itseni. Olen todella pettynyt Matikaisen aikaan keväästä -05 eteenpäin.
Kerrataanpa kuitenkin vaikkapa Pena-klubin ideologia, kun joillain on vaikeuksia erottaa toisistaan sadomasokistinen musta huumori ja HIFKin diggaaminen jääkiekkojoukkueena. Aivan alkuperäisen Pena-klubiketjun omasta avausviestistäni copypaste:
Pentti on jättänyt lähtemättömän jälkensä suomalaiseen ja hifkiläiseen kiekkokulttuuriin. Ilman Penttiä kukaan ei puhuisi "roolipelaamisesta", "omasta pelistä" jne. Ilman Penttiä olisi kiekkoelämä tylsää ja särmätöntä. Mies on legenda. Hän tekee kaiken 110% intensiteetillä. Myös mokaamisen, mikä nähtiin kuluneella kaudella. Kunnioitettava piirre.
Tulen aina olemaan koukussa Matikaisen testoteroninhajuiseen tapaan toimia, hän on kiekkoscenen ainoa äijä, täysin suvereni norsu posliinikaupassa -hahmo. Mutta kun kaikki kaikessa on HIFK, olen moneen kertaan todennut myös tämän:
Matikaiset tulevat ja menevät, HIFK pysyy. Kukaan henkilö ei ole suurempi kuin HIFK. Eikä tule olemaan.
Kertaan myös omalta osaltani sen, että lähtemätön juopa meikäläisen Pena-diggailuun HIFKiin liittyen syntyi jo silloin, kun hän palkkasi valmentajaksi Alpo Suhonen -nimisen paskasäkin. Pena kuitenkin petrasi ja oli huikeassa vedossa NHL-lakkokaudella 04-05. Ei siitä sen pidempi aika ole ja muistan vannoutuneiden Matikais-vastustajienkin myöntäneen, että tuolloin hän kokosi HIFKille kaikkien aikojen jengin. Vieläkin kovemman kuin 97-98. Sen jälkeen homma on karannut lapasesta ja Pena on kiekkomarkkinoiden yksijalkainen dinosaurus, joka näkee itsensä virtaviivaisena leopardina ja jonka ylimielinen asenne vituttaa niin pelaajia kuin agenttejakin. Vanha koira ei opi uusia temppuja.
Matikaisen suurin moka on kahteen viime kauteen osunut järisyttävä brändin alasajaminen. Jälkikäteen harotaan hiuksia, kun nähdään, että isot ja pahat lähtivät HIFKistä, tilalle tuli Penan lajitovereita, heinäkenkiä. Maalaisuus on piirre, jota Matikainen ei myöskään pysty peittämään. Kevääseen -05 asti se ei haitannut, nyt hänelle nauravat liki kaikki aidot HIFK-legendat toisistaan tietämättä. Juttelu Buffalo Salmelaisen, Matti Murron, Hexin, Harri Linnonmaan ja monen muun kanssa ei tuo Penalle paljonkaan pisteitä. Myös HIFK:n sisällä, lähinnä junnupuolella, asuu iso Matikaisen vastainen oppositio. Tämä on mokaajan viimeinen kausi, hienoa.
Matikainen on kuitenkin vain pisara meressä. Paljon järkyttävämpää on tarkastella ajanjaksoa 1997 - 2006. Tuohon aikaan mahtuu HIFKin huikea kukoistus Keklun johdolla, brändi loistavassa kunnossa ja valmennus maan eliittiä. Menestys ja värikkyys voidaan yhdistää. HIFK, tarkemmin sanoen herrat Moberg-Heino pystyvät kuitenkin ilmiömäisen nopeasti romuttamaan kaiken hyvän. Maalaisuus ei ole haitta, kunhan jälki on komeaa, sen osoitti Keklu. Mutta ahne HIFK-hallitus rupesi uskomaan siihen, että pystyy samaan itsekin. Niinpä Kekäläinen ja Summanen-Westerlund ovat ulkona kuvioista yhtä nopeasti kuin tulivatkin. Jos tässä yhteydessä Jokeri-leiri vilautti isompaa seteliä ja SW meni arkisesti rahan perässä, on se vittumaista. Mutta luulisi HIFKin oppineen tästä. Ei oppinut. Vuonna 2006 Matikaisen suurella henkilökohtaisella panoksella HIFK tekee sen taas. Ryssii maan kovimman valmentajan ja brändimiehen Sheddenin Jokereihin.
Kymmenessä vuodessa kaksi loistavaa valmennustiimiä Jokereihin? Uskomatonta turoilua, täysin idioottimaisen huonoa asioiden hoitoa. Ja turha siinä on itkeä, että paha-hjallis tulee ja vie meidän kaverit. Kiekko on bisnestä, HIFKilläkin on varaa huippupalkkoihin (Francis + Baxter maksavat enemmän kuin Sheddenin jatko olisi maksanut) ja virheistä pitää oppia. Sulkeutumalla itseensä HIFK osoittaa äärimmäisen huonoa liikkeenjohtoa. On lapsellista seisoa hiekkalaatikossa housut kintuissa ja itkeä, että naapurin vesipääpoika vei meidän kuormurit toista kertaa peräkkäin, jos ei ole itse pistänyt tikkua ristiin sen eteen, että kuormurit pysyvät meillä.
Ymmärrän hyvin sen faniosaston, joka haluaa menestyksen hinnalla millä hyvänsä, myös neppailulla. Minä olen viimeinen henkilö tosi paikan tullen dissaamaan rakastamani seuran mestaruutta ja nostan edelleen hattua HIFK:n ainoalle miehelle Baxterille siitä, että hän tekee oman päänsä mukaan. Ja hänen päämääränsä on menestys. Ei hän sitä kiellä kaukalon ulkopuolellakaan. Tottakai Pohjois-Amerikan valmentaja tulee Eurooppaan hakemaan uralleen nostetta ja NHL-pomot osaavat kyllä lukea Euroopan liigojen sarjataulukot. Sen sijaan heille on turha inistä, että joukkueeni oli kyllä 9. mutta se on vähän niinkuin brändijuttu, hiffaatteko? Niinpä HIFKin olisi pitänyt miettiä nenäänsä pidemmälle, jos brändiä haluttiin oikeasti nostaa. HIFK luuli, että jokainen pohjoisamerikkalainen valmentaja on Sheddenin klooni ja peluuttaa kovaa, menestyvää kiekkoa. Koska on änäristä. Yksinkertaisinta olisi ollut palkata Hamsteri Toivola, joka näytti rupuisilla Ässillä, että kotimaastakin löytyy menestys & ryminä -konseptin osaamista. HIFKin / Matikaisen äärimmäinen ylimielisyys esti tämänkin tajuamisen. Paljon hienompaa oli ottaa Francis. Ja heti perään Baxter.
Baxter on hyvä äijä, Sheddenin ja Aravirran jälkeen HIFKin paras valmentajasignaus. Vaikka en toistaiseksi ole hänen puolustuskiekkonsa äärifani. Mutta kamoon, menestystä tässä kaipaa itsekukin. Otan vielä edelleenkin ennemmin lanseeraamani ryminäpronssin kuin neppailukullan. Ja toki paljon ennemmin otan neppailukullan kuin neppaillen saavutetun sijan 6. Tyhmähän olisin, jos en niin ajattelisi. Mutta saa kai sitä haaveilla menestyksen & ryminän yhdistämisestä, koska HIFK osasi sen ennen, Ässät osasi sen toissakaudella ja moni muukin jengi maailmassa osaa sen.
Hyvää HIFKissä on uusi hallitus ja Baxter. Mutta viimeisten kymmenen vuoden aikainen säätäminen ja lapsellinen tuhertaminen on niin kammottavissa sfääreissä, että jotain Baxteriakin kovempaa odotan ja uskon sen myös saavani kolmen kauden sisään. Jeesusta odotellessa täytyy tyytyä viiteen leipään ja kahteen kalaan. Onhan sekin parempi kuin Matikaisen aiemmat tarjoilut; nääntynyttä rottaa ja maalaismunia.
