En kyllä itsekään usko, että noita budjetoituja yleisökeskiarvoja tänä vuonna saavutetaan. Optimistisin skenaario on se, että IFK jatkaa hyviä otteitaan ja pelaa joukkueena voittavaa lätkää, ja tämän kautta edes osa puuttuvista katsojista saadaan takaisin halliin.
Suuren yleisön kiinnostavuuden kannalta IFK:n suurin ongelma on kuitenkin se, ettei IFKta oikein erota liigan muista jengeistä millään: Joukkue, sen yksittäiset pelaajat, pelityyli, valmentaja, UTJ ja TJ ovat kakki hyvin persoonattomia. Penan aika oli urheilullisesti mitä oli, mutta silloin IFK:n ainakin erotti muista jengeistä:
- meillä oli värikkäitä pelaajia
- meillä oli IFK-ikoneita
- meillä oli värikästä peliä (ylilyönnit, noudot, maalirkkaat ottelut, jopa tyylikkäät häviöt)
- kulisseissa tapahtui (pelaajien siviiliörvellykset, pelikiellot, ym)
- meillä oli värikkäitä valmentajia
- meillä oli värikäs TJ/UTJ
Eihän noita kaikkia yllä olevia elementtejä ollut joka vuosi, mutta ainakin joku ym elementeistä oli nähtävissä joka kaudella. Ja korostan, että urheilulliseen menestykseen noilla tekijöillä ei ollut (ainakaan positiivista) vaikutusta, mutta IFK oli ns. rivikatsojalle jotain erikoista. Mikä erottaa tämän päivän IFK:n rivikatsojan kannalta vaikkapa SaiPasta, Bluesista tai HPK:sta? Ei mikään.
Jos voisi verrata rokkimaailmaan, niin mielestäni IFK oli aikoinaan (70-luvulla) Led Zeppelin (menestyvä, erikoinen bändi) , josta Dinot muokkasivat Pentin avustuksella Spinal Tapin ("erikoinen" bändi) . Uuden hallituksen myötä on siirrytty sitten Rasmus/Britney Spears-aikakauteen (ehkä menestyvä, mutta ei mitenkään erikoinen). Lopputuloksena on, että Rasmuksen keikalle saapuvat ainoastaan ne innokkaimmat fanit, jotka odottavat kuulevansa Laurin tulkintoja kappaleista "Stairway to Heaven" tai "Sex Farm".