Ja vielä selvyyden vuoksi sekin, että
minä en pidä runkosarjaa missään määrin erinomaisena suorituksena. En tosin pidä sitä minään suurena katastrofinakaan, vaan aika normisuorituksena HIFK:lle. Sijat 3-6 olivat normaalin "virhemarginaalin" rajoissa. Myöskään koko joukkue ei ole ollut koko runkosarjaa tunteeton ja virkamiesmäinen, vaan variaatioita löytyi, ihan pelin sisältäkin. Koska materiaaliero ennakkoon oli HIFK:n eduksi monissa peleissä suuri, en keksi muuta syytä tappioille kuin tietynlaisen henkisen löysyyden. Ei ehkä ole kestetty sitä, että ei ollakaan ihan ylivoimaisia? Toivottavasti tämä asia on nyt 60:ssä pelissä avautunut myös pelaajille ja sen kanssa ollaan päästy sinuiksi.
Itse olen ajatellut ja myös pelejä katsomalla tulkinnut niin, että runkosarjan aikana HIFK kokeili rohkeasti erilaisia asioita kentällä ihan käytännössä oikeissa pelitilanteissa, jotta valmennus saa tietoa, mitkä asiat toimii ja mitkä eivät. Mitä kannattaa jatkojalostaa ja mitkä unohtaa kokonaan? Koen, että tämä on toisinaan tehty jopa tuloksen kustannuksella. Fanin kannaltahan se on paskaa, mutta itse olen valmis hyväksymään senkin, jos pleijareissa taktiset valinnat osuvat oikeaan. Tosin pelkkä taktiikka ei riitä, vaan myös toteutuksen pitää onnistua. Ja tästä päästään taas kerran pelaajien vastuuseen. Valmennus ei anna yhtäkään syöttöä, ei pura yhtäkään kiekkoa eikä aloita yhtäkään tärkeää aloitusta. Eilisessä KalPa-pelissä korostui pelaajien huolimattomuus ja sen seurauksena se oma peli ei päässyt rullaamaan. Ja ilman sitä, peli menee tympeäksi ja tuloksettomaksi hiihtelyksi. Oikeanlaista tunnetilaakaan on vaikea löytää, kun se pitää hakea väkisin, koska vähän jokainen on turhautunut omaan peliinsä.
Hyvänä puolena pleijareita ajatellen pidän sitä, että HIFK:lla on tällä joukkueella kokemusta tiukoista ja vähämaalisista nyhjäyksistä. Hyvä puoli on myös se, että niitä lopun sulamisia ei enää runkosarjan lopussa nähty. Jotain lienee siis opittu. Tämä nyt ei tietenkään ole tae siitä, etteikö niitä lopun sulamisia voisi enää ikinä tulla, koska pelaaminen on ihmisvetoista puuhaa ja virheitä nyt vain tulee. Huonona asiana pidän sitä, että pelin taso vaihteli liikaa ja viimeistely oli paskaa. Ne paikat pitäisi vain kliinisemmin pystyä käyttämään, koska niillä on suuri vaikutus myös siihen, että päästään pelaamaan sitä peliä, mitä vastaan on kaikkein vaikein vastustajan näkökulmasta pelata. Huono puoli oli myös, että Tampereen kirous jäi voimaan ja että Tapparaa ei pystytty voittamaan kertaakaan varsinaisella peliajalla. Onko näillä mitään merkitystä pleijareissa? Jää nähtäväksi, toivottavasti ei.
Jos pleijarit alkaisivat huomenna, olisin ehkä vähän huolissani, sen verran paskaa eilinen oli ja viimeiset kierrokset olivat. Toki, pidän edelleen eilisen näkemykseni ihan jo pelitaktisten valintojen takia, että kovin suurella raivolla voittoa ei lähdetty edes hakemaan ja vieläkin testailtiin juttuja. Jos pleijarit alkaisivat huomenna, mun olisi vaikea uskoa siihen, että pleijarimoodi saadaan käännettyä nappia painamalla. Mutta, koska pleijarit alkavat vasta viikon päästä ja tilanne on molemmille jengeille sama, olen toiveikkaampi. Pakkohan mun on vähän edes yrittää luottaa meidän johtavien pelaajien sanomisiin, että "pleijareissa kaikki muuttuu ja silloin ollaan valmiina." En vain ole ihan varma, ovatko meidän johtavat pelaajat osanneet ottaa huomioon sitä, että pleijareihin lähdetäänkin näin epätasaisella suorittamisella ilman, että itseluottamus on tapissa? Toivottavasti ovat osanneet.
Toivottavasti ylivoima räjäytetään atomeiksi. Itse erottaisin Lehterä-Martin-kaksikon ensimmäisenä, koska he tekevät muista statisteja kentällä. Muiden ukkojen pitäisi pysyä liikkeessä koko ajan, jotta olisivat aito uhka, mutta kun jokainen tietää, että Lehterä-Martin-Lehterä-Martin-Lehterä-Martin toistuu sen 20 kertaa putkeen muita pelaajia täysin huomioimatta, niin en hirveästi syytä muita siitä, etteivät tee ylimääräistä duunia. Ei se kiekko sinne tule kuitenkaan. Niin kuin ei tulekaan, se on nähty.
@Metukka , sinä lainasit minun kirjoitustani ja minä vastasin siihen mielestäni ihan neutraalisti. Muuten en ole suonut sinulle ajatustakaan enkä ole ollut lähdössä vääntämään sun kanssasi yhtään mistään. Halusit näköjään ihan itse sanoa viimeisen sanan ja teit sen ominaiseen tyylisi. Jos se helpottaa sinun elämääsi, niin suon sen viimeisen sanan ilomielin sinulle. Ole hyvä, tässä viimeinen sana, se on sinun.
