HIFK:n pahin vastus on HIFK itse. Ihan kaikki on mahdollista. Olisin itse toivonut parempaa päätöstä runkosarjan loppuun, mutta hyvin ailahtelevaa oli. Väkisin hiipii mieleen, että viimeisissä otteluissa on lähinnä vain vältelty loukkaantumisia.
Joukkueen kokenut osasto on koko kauden puhunut siitä, miten ollaan kevään jengi ja rivien välistä ja joskus jopa ihan suoraankin, on saanut lukea, ettei runkosarja aina oikein jaksa sytyttää. Nyt sitten mitataan se kokemus ja tunne. Tuollaisella neppailuhiihtelyllä tulee äkkilähtö, mutta jotenkin en jaksa uskoa, etteikö nämä kokeneet pelaajat sitä itsekin tietäisi. Todennäköisesti itse tietävät, miten saavat tunteensa tappiin, mutta tarvitaan myös muuta. Huolellisuutta nyt ennen kaikkea.
Mullahan ei henkilökohtaisesti ole tässä mitään hävittävää, joten yritän pysyä rauhallisena. Tässä on reilu viikko aikaa ja näistä runkosarjan lopuista ei siellä oikeasti ole juuri mitään hyötyä, koska kukaan ei ole automaattisesti liekeissä, vaan kaikki lähtevät tasapuolisesti samalta viivalta. Ja hyvä niin. Peli kertoo kaiken. En ole erityisen mielissäni, mutten huolissanikaan. Rotsi auki en pleijareihin ole koskaan lähtenyt, enkä lähde nytkään.