Jos valmennus ei saa rosterista irti lähellekään osiensa summaa, niin kenen vastuulle se pitäisi laittaa?
Jos valmennus ei saa rosterista irti lähellekään osiensa summaa, niin kenen vastuulle se pitäisi laittaa?Valmennuksen vastuuksi on toki kaikki helppo laskea, mutta ihan yksinkertaista sekään ei ole.
Jos valmennus ei saa rosterista irti lähellekään osiensa summaa, niin kenen vastuulle se pitäisi laittaa?
Oho. Kuvittelin esittäväni yksinkertaisen kysymyksen, sainkin kymmenen kysymystä. Esitän vain yhden vastaan. Mitä kaikenlaista ylimääräistä sellaista, jota ei olisi muilla liigapelaajilla?Vai voisiko se jopa olla pelaajille raskasta, jos on kaikenlaista ylimääräistä?
Todennäköisesti saat tähänkin kysymykseen vastaukseksi kymmenen spekulatiivistä kysymystä.Oho. Kuvittelin esittäväni yksinkertaisen kysymyksen, sainkin kymmenen kysymystä. Esitän vain yhden vastaan. Mitä kaikenlaista ylimääräistä sellaista, jota ei olisi muilla liigapelaajilla?
Joo, hifkissä kun onnistuu, esim. Saipassa valmentaminen on sen jälkeen lastenleikkiä. En tiedä mihin tuo väite kovimmasta haasteesta edes perustuu, siihen että mestaruudet karttaa seuraa isoista satsauksista huolimatta?Lisätään vielä ennustus: Villestä tulee vielä yksi Suomen arvostetuimpia valmentajia. Jo tämän kauden päätteeksi saatamme saada viitteitä aiheesta. Opinpolku on vaiheessa ja kaikkihan sen tietää Hifk on Suomessa se kovin haaste niin pelaajalle, kun valmennukselle. Täällä, kun onnistut on se muualla lastenleikkiä. Provosoitukaa vaan minä en.
Mä vähän kommentoin tähän väliin, että suurin ero Jukureiden tuloksessa näkyy paineettomassa ympäristössä. Loppukaudesta tuli jo vähän ulkopuolista painetta ja huonoa tuuriakin niin johan se näkyi. Muutama viikko tohon vielä niin olisivat olleet sääleissä. Nythän se sitten punnitaan niin Villen, kun Ollinkin opeissa , kuinka pitkälle kantaa tällä kaudella. Arvostan myös Ollia valmentajana!Oho. Kuvittelin esittäväni yksinkertaisen kysymyksen, sainkin kymmenen kysymystä. Esitän vain yhden vastaan. Mitä kaikenlaista ylimääräistä sellaista, jota ei olisi muilla liigapelaajilla?
Koitan yksinkertaistaa esimerkin avulla. OJ on, Peltosta paljon vähemmällä huippuvalmentajakokemuksella, saanut irti Jukureista paljon enemmän, kuin joukkueen osiensa osaamissumma. Peltonen on nyt harjoitellut tämänkin kauden todella kovalla rosterilla ja hyvä, jos Sinä olet tyytyväinen sekä peliin, osaamiseensa että seuran sijoitukseen runkosarjassa.
Mulla on kaveri joka vuosia sitten kipuili avioliittonsa kanssa ja pahasti. Hänen silloinen vaimonsa petti, eikä yhden tai kahden miehen kanssa vaan useamman. Vähät välitti miehestään ja hänen tunteistaan. Ei selitellyt vaan ns. pani menee huoletta. Tuli ja meni miten huvitti, oli kotoa poissa kokonaisia viikonloppuja kertomatta syytä.Nimet selässä ovat vain nimiä selässä. Itse jakaisin vastuuta koko joukkueelle, ml. koutsit. Onko jokainen pelaaja ihan oikeasti tehnyt kaikkensa, jotta olisi viimeistään pelin alkaessa täydessä tikissä? Tarvitseeko noin rutinoitunut joukkue todellakin jotain erityisiä poppakonsteja syttyäkseen kairaamaan omalle jengille pisteitä? Vai voisiko se jopa olla pelaajille raskasta, jos on kaikenlaista ylimääräistä? Ja jos tarvitsee, mitä se voisi olla? Poikkeaako HIFK:n valmistauminen peleihin jotenkin radikaalisti muiden joukkueiden valmistautumisesta. Siellä on kokoonpanossa 18 pelaajaa + varaveskari, eli 19 erilaista ihmistä. Kenen tarpeiden ja toivomusten mukaan mennään vai vaihteleeko se? Tiedetäänkö me täällä, miten pelaajat itse kokevat asiat? Minkälainen käsitys heillä on, mistä on jäänyt kiinni?
Perustuu kaiketi siihen, että meillä ollaan kokoajan suurennuslasin alla ja odotetaan mestaruuksia jokaiselle vuodelle. Tottakai.Joo, hifkissä kun onnistuu, esim. Saipassa valmentaminen on sen jälkeen lastenleikkiä. En tiedä mihin tuo väite kovimmasta haasteesta edes perustuu, siihen että mestaruudet karttaa seuraa isoista satsauksista huolimatta?
Sanoisin että Tappara ja osin Kärpät ovat joukkueita joilta voi odottaa mestaruutta joka kausi ja etenkin Tappara tuntuu hyvin ne paineet kestävän.Perustuu kaiketi siihen, että meillä ollaan kokoajan suurennuslasin alla ja odotetaan mestaruuksia jokaiselle vuodelle.
Nämä lukuisat kysymyksesi olisivat ihan relevantteja, jos puhuttaisiin Peltosen kohdalla yhdestä kaudesta eli kuluvasta kaudesta, mutta nyt puhutaan kolmesta kaudesta. Kun samat ongelmat toistavat itseään kolme kautta putkeen ja urheilullinen menestys pysyy keskivertona niin eikö silloin katseiden pitäisi kääntyä vain ja ainoastaan valmennukseen?Nimet selässä ovat vain nimiä selässä. Itse jakaisin vastuuta koko joukkueelle, ml. koutsit. Onko jokainen pelaaja ihan oikeasti tehnyt kaikkensa, jotta olisi viimeistään pelin alkaessa täydessä tikissä? Tarvitseeko noin rutinoitunut joukkue todellakin jotain erityisiä poppakonsteja syttyäkseen kairaamaan omalle jengille pisteitä? Vai voisiko se jopa olla pelaajille raskasta, jos on kaikenlaista ylimääräistä? Ja jos tarvitsee, mitä se voisi olla? Poikkeaako HIFK:n valmistauminen peleihin jotenkin radikaalisti muiden joukkueiden valmistautumisesta. Siellä on kokoonpanossa 18 pelaajaa + varaveskari, eli 19 erilaista ihmistä. Kenen tarpeiden ja toivomusten mukaan mennään vai vaihteleeko se? Tiedetäänkö me täällä, miten pelaajat itse kokevat asiat? Minkälainen käsitys heillä on, mistä on jäänyt kiinni?
Kovin montaa sellaista peliä ei kauden aikana ole nähty, missä HIFK olisi alusta asti ollut sukkasillaan liikenteessä. Muutaman muistan nähneeni, mutta en muista edes, että mitkä ne pelit olivat. Aika monta peliä olen nähnyt, missä joukkue on tullut peliin hyvin, hallinnut peliä, mutta se ei ole tuottanut mitään muuta kuin kaikille vitutusta ja turhautumista. Tai että, ollaan menty johtoon ja se johto on sulanut nopeassa ajassa. Ja nimenomaan yksilöiden virheiden takia. Pitääkö valmennuksen todella käydä ammattilaisille samoja perusasioita läpi uudelleen ja uudelleen? Ja entä, jos ollaan käytykin, mutta tulos on silti jäänyt vajaaksi? Mitä valmennuksen pitäisi tehdä? Vetää turpaan? Joitain tiettyjä pelaajia vai kaikkia? Pelaajilla ei ole mitään vastuuta mistään? Ovat vain linjastolla duunissa?
Oho. Kuvittelin esittäväni yksinkertaisen kysymyksen, sainkin kymmenen kysymystä. Esitän vain yhden vastaan. Mitä kaikenlaista ylimääräistä sellaista, jota ei olisi muilla liigapelaajilla?
Koitan yksinkertaistaa esimerkin avulla. OJ on, Peltosta paljon vähemmällä huippuvalmentajakokemuksella, saanut irti Jukureista paljon enemmän, kuin joukkueen osiensa osaamissumma. Peltonen on nyt harjoitellut tämänkin kauden todella kovalla rosterilla ja hyvä, jos Sinä olet tyytyväinen sekä peliin, osaamiseensa että seuran sijoitukseen runkosarjassa.
Mulla on kaveri joka vuosia sitten kipuili avioliittonsa kanssa ja pahasti. Hänen silloinen vaimonsa petti, eikä yhden tai kahden miehen kanssa vaan useamman. Vähät välitti miehestään ja hänen tunteistaan. Ei selitellyt vaan ns. pani menee huoletta. Tuli ja meni miten huvitti, oli kotoa poissa kokonaisia viikonloppuja kertomatta syytä.
Kaveripiiri toki tiesi mitä siellä kulissien takana tapahtui. Osa oli ihan omin silmin nähnyt ja taisi olla joku sellainenkin "kaveri", joka oli itsekin osallisena tekemässä ruuhkaa suhteeseen. Kaverini tuskaili asian kanssa, mutta ei kyennyt näkemään tai myöntämään totuutta. Keksi mitä ihmeellisempiä puolustuksia vaimonsa käytökselle, työstressiä, lapsista johtuvaa masennusta jne. Paras oli kun epäili vaimon olevan jollain tavalla sairas ja käyttäytyi siksi oudosti, kun ei pysty kontrolloimaan itseään.
Hänelle kyllä yritettiin useamman kaverin toimesta kertoa, että voisiko se nyt vaan olla se todennäköisin vaihtoehto ja kuinka sitä oli todistanut useampikin silmäpari. Hän kiisti sen.
Ero tuli sitten aikanaan kuten arvata saattoi, kun nainen sai vihdoinkin itsensä kasattua ja lähdettyä toisen miehen matkaan. Noin vuosi siitä juttelin hänen kanssaan ja oli pahoillaan omasta sokeudestaan. Ei vaan ollut kyennyt ja halunnut myöntää totuutta, vaikka se siinä silmien edessä oli. Love is blind, kuten sanotaan. Oli vaan pitkittänyt omaa ja lasten kärsimystä. Sanottakoon vielä, että elää nyt hyvässä parisuhteessa onnellisena.
Tuli nyt vaan jostain mieleen tämä.
Kuitenkin köytännössä joka vuosi puhutaan juuri siitä miljoonamiehistön epäonnistumisesta. Toisinsanoen odotetaan tulosta ja vielä toisinsanoen asetetaan paineita eli odotuksia. Hifk kuitenkin se seura ja joukkue jolle koko Suomi mielellään nauraa tai kadehtii ihan kuinka vaan.Sanoisin että Tappara ja osin Kärpät ovat joukkueita joilta voi odottaa mestaruutta joka kausi ja etenkin Tappara tuntuu hyvin ne paineet kestävän.
HIFK on lähinnä kuriositeetti tässä keskustelussa, kun sen menestys on ollut niin satunnaista. Taloudellisia resursseja ei osata hyödyntää täysimittaisesti urheilullisen menestyksen ulosmittaamiseksi. En usko, että loppupelissä kovinkaan moni oikeasti uskoo mestaruuteen. Lähinnä se on sitä hukkaanheitettujen resurssien sadattelua ja ihmettelyä, kun menestys kiertää joukkuetta.
Niin puhutaan, koska näillä resursseilla pitäisi pystyä menestymään tasaisemmin. HIFK on sm-liigan Ferrari.Kuitenkin köytännössä joka vuosi puhutaan juuri siitä miljoonamiehistön epäonnistumisesta. Toisinsanoen odotetaan tulosta ja vielä toisinsanoen asetetaan paineita eli odotuksia. Hifk kuitenkin se seura ja joukkue jolle koko Suomi mielellään nauraa tai kadehtii ihan kuinka vaan.
Juuri näin.Niin
Niin puhutaan, koska näillä resursseilla pitäisi pystyä menestymään tasaisemmin. HIFK on sm-liigan Ferrari.
Sulla meni se tarinan pointti totaalisen ohi tai välttelet asiaa. Kyse ei siis ollut kenenkään luotettavuudesta vaan päähenkilön kyvyttömyydestä nähdä ja myöntää tosiasiat, keksimällä kaikenlaisia mahdollisia ja mahdottomia irrelevantteja selityksiäIhan todella mielenkiintoinen tarina, mutta tämä vittuilusi ei nyt silti oikein uppoa muhun. Vaikka asia ei vähimmässäkään määrin sulle kuulu, kerron silti: mun ja HIFK:n suhde voi ihan hyvin. Olen tässä suhteessa täysin vapaasta tahdostani sen tiedostan, että HIFK ei ole kovin luotettava kumppani.
Eikö tällöin voisi olettaa, että myös organisaation tärkeimmille urheilujohdon pesteille, kuten päävalmentaja, palkattaisi Ferrarit, eikä mitään keskiverto Alfa Romeoita?Juuri näin.
Niin se jää nähtäväksi onko meillä Ferrari.Eikö tällöin voisi olettaa, että myös organisaation tärkeimmille urheilujohdon pesteille, kuten päävalmentaja, palkattaisi Ferrarit, eikä mitään keskiverto Alfa Romeoita?
Nämä lukuisat kysymyksesi olisivat ihan relevantteja, jos puhuttaisiin Peltosen kohdalla yhdestä kaudesta eli kuluvasta kaudesta, mutta nyt puhutaan kolmesta kaudesta. Kun samat ongelmat toistavat itseään kolme kautta putkeen ja urheilullinen menestys pysyy keskivertona niin eikö silloin katseiden pitäisi kääntyä vain ja ainoastaan valmennukseen?
Tämä on ihan totta. Mutta mitä jos lopputulos on tippuminen Pelicansille puolivälierissä? Onko Peltosella silloin minkäänlaisia edellytyksiä jatkaa IFKn päävalmentajana? Oletuksella tietysti, että IFKn tavoitteena on pelata mestaruudesta muutenkin kuin vaan korulauseissa. Joojoo, tiedän, että et halua mennä asioiden edelle ja haluat aina ajatella KOFFin tuopin puoliksi täynnä, mutta jos nyt teet poikkeuksen vaikka ihan harjoituksena vetoamme ajatellen?Kuten olen kirjoittanut lukemattomia kertoja tämänkin kauden aikana, minä en ole ollut tyytyväinen kokonaisuuteen. Mutta kuten aiemmillakin kausilla, lopputulos mitataan vasta pleijareissa. Ja niiden osalta kaikki on vielä auki.
Kauanko tätä pitää mielestäsi odottaa vielä?Niin se jää nähtäväksi onko meillä Ferrari.
Kyllä tämä kausi kertoo jo suuntaa.Kauanko tätä pitää mielestäsi odottaa vielä?
Sulla meni se tarinan pointti totaalisen ohi tai välttelet asiaa. Kyse ei siis ollut kenenkään luotettavuudesta vaan päähenkilön kyvyttömyydestä nähdä ja myöntää tosiasiat, keksimällä kaikenlaisia mahdollisia ja mahdottomia irrelevantteja selityksiä
Mulla on kaveri joka vuosia sitten kipuili avioliittonsa kanssa ja pahasti. Hänen silloinen vaimonsa petti, eikä yhden tai kahden miehen kanssa vaan useamman. Vähät välitti miehestään ja hänen tunteistaan. Ei selitellyt vaan ns. pani menee huoletta. Tuli ja meni miten huvitti, oli kotoa poissa kokonaisia viikonloppuja kertomatta syytä.
Kaveripiiri toki tiesi mitä siellä kulissien takana tapahtui. Osa oli ihan omin silmin nähnyt ja taisi olla joku sellainenkin "kaveri", joka oli itsekin osallisena tekemässä ruuhkaa suhteeseen. Kaverini tuskaili asian kanssa, mutta ei kyennyt näkemään tai myöntämään totuutta. Keksi mitä ihmeellisempiä puolustuksia vaimonsa käytökselle, työstressiä, lapsista johtuvaa masennusta jne. Paras oli kun epäili vaimon olevan jollain tavalla sairas ja käyttäytyi siksi oudosti, kun ei pysty kontrolloimaan itseään.
Hänelle kyllä yritettiin useamman kaverin toimesta kertoa, että voisiko se nyt vaan olla se todennäköisin vaihtoehto ja kuinka sitä oli todistanut useampikin silmäpari. Hän kiisti sen.
Ero tuli sitten aikanaan kuten arvata saattoi, kun nainen sai vihdoinkin itsensä kasattua ja lähdettyä toisen miehen matkaan. Noin vuosi siitä juttelin hänen kanssaan ja oli pahoillaan omasta sokeudestaan. Ei vaan ollut kyennyt ja halunnut myöntää totuutta, vaikka se siinä silmien edessä oli. Love is blind, kuten sanotaan. Oli vaan pitkittänyt omaa ja lasten kärsimystä. Sanottakoon vielä, että elää nyt hyvässä parisuhteessa onnellisena.
Tuli nyt vaan jostain mieleen tämä.