Rosterista samaa mieltä, mutta pidän silti rotsin tiukasti kiinni. Joukkue on näyttänyt, mihin se parhaimmillaan pystyy, eli suvereeniin dominointiin myös kärkikuusikon jengejä vastaan. Silti fokuksen pitää olla omassa tekemisessä ja nimenomaan niin, että jokainen noudattaa niitä sovittuja askelmerkkejä niin, etteivät pelaa tyhmästi.
En usko, että valmennus suitsii pelaajia hyökkäyspäässä, kun eivät sitä mun mielestäni tehneet runkosarjassakaan. Siellähän sai jokainen kenttä pelata niin kuin parhaaksi näki ja siksi eri kentillä oli suuriakin eroja, miten pelasivat. Toiset menivät välittömästi nurkkiin pyörimään, toiset etsivät sitä maailman parasta paikkaa laukoa luistelemalla näyttäviä kierroksi ja toiset menivät suoraviivaisesti maalille ja tekivätkin hienoja maaleja. Mun mielestäni erityisesti hyökkäyspäässä pyrittiin siihen, että jokainen pelaaja pelaisi omilla vahvuuksillaan, liian usein se vain ei näkynyt maaleina.
Puolustuspäässä toiminta olikin sitten paljon kurinalaisempaa ja tiukempaakin, mutta se myös tuotti tulosta. Ja siellä päässä kenttää varmaan on muutenkin perustellumpaa pitää suitsia tiukalla, koska ihan kaikki eivät ole niin puolustusorientoituneita kuin toiset. Mutta esim. loppukaudesta nähtiin aika paljon jo sitäkin, että Nättinen vähän varasti puolustuksesta, jos se suinkin oli mahdollista ja hänen nopeuttaan pyrittiin hyödyntämään. Näistä tuli oikein maalejakin. Siksi mä en osta väitettä siitä, että luovuus olisi hyökkäyspäässä tukahdettu. Esim. jonkun Vesalaisen osalta varmaan olisi pitänytkin hetkeksi tukahduttaa ja pakottaa pelaamaan tietyllä lailla. Voi olla, että olisi muutama maali tullut kuivana kautenakin.
Pelit Pelsua vastaanhan ovat olleet äärimmäisen tiukkoja vikaa matsia lukuunottamatta. Kolme ekaa peliä maalin pelejä, kirjaimellisesti, koska en laske ajassa 59:59 tyhjiin tehtyä maalia pelitilannemaaliksi. Yksi ratkesi rankkareilla, toinen jatkoajalla. Onneksi pleijareissa ei vedetä rankkareita, ne nimittäin koituisivat kohtaloksemme.