Olisiko se niin, että ollaan jämähdetty sinne 70-luvun vuosiin organisaatiossa ja hieman brändissä. Dinot jne.Tässä itse asiassa on koko ongelman ydin. Hifki ei alisuorita, vaan on keskikastin joukkue SM Liigassa. Alisuorittamista on vain suhteessa pelaajabudjettiin ja jostain historian havinoista kumpuaviin ennakko-odotuksiin. Miksi Stadissa ei sitten pystytä pelaamaan voittavaa lätkää? Riippumatta pelaajista, valmennuksesta tai urheilujohdosta, kerta toisensa jälkeen ollaan samassa tilanteessa; Pettyneitä menestykseen. Joku syyhän sille on pakko olla, että ei pystytä menestymään satsauksien edellyttämällä tavalla. Tämän dilemman kun joku ratkaisee, niin ollaan loppuottelussa joka kausi.
Osaamaton organisaatio ei elä ajan hermolla, vaan perinteiden ehdoilla. Omia poikia, kavereita, perinteitä. Perinteitä - häviämisen perinteitä. Koitetaan josko se sattuisi osumaan, edes joskus säkällä? Ja joskus se osuu, 13-16v välein. Ei osaava organisaatio noilla masseilla kokeile säkällä voittamista omilla onnettomilla tietotaidoilla, vaan jatkuvaa menestystä rautaisella taidolla. Sitä ei meillä ole.
Jotenkin Muuli on tällaisen HIFK identiteetin ruumiillistuma. Vuosikymmen pelejä - vuosikymmen häviöitä. Ei ole koskaan päässyt pronssia pidemmälle, mutta silti on aina iloinen ja mukana messissä. Mutta ei tiedä miltä se voittaminen edes tuntuu, saati mitä se vaatisi. On alitajuisesti valmis taas keväällä pettymään ja juhlimaan kauden päätöstä.