HIFK:n playoffit, kevät 2013

  • 192 814
  • 648

Stigu

Jäsen
Itse näin tuon SaiPa-sarjan "kaaren" niin, että SaiPa vei ensimmäisestä pelistä lähtien peliä liikkeen ja kiekkokontrollin osalta. HIFK ei oikeastaan muuttanut taktiikkaansa missään vaiheessa, koska jalkojen puuttuminen ei salli mitään muuta taktiikkaa, kuin tuon AN:nkin mainitseman dump and chase-kiekon. Kaikesta tästä huolimatta IFK selvisi jatkoon. mistä voi olla kyllä alkukauden jälkeen erittäin positiivisesti yllättynyt. SaiPan liike hdastui peli peliltä ja viimeisessä pelissä taito jo itseluottamuskin alkoi murentua, ja sitä kautta ote siirtyi yhä enemmän IFK:lle. Ja kyllähän tuolla IFK:n jengissä oli paljon hienoja taistelijoita.

Mielestäni on periaatteessa ihan sama, kuka seuraava vastustaja on. Hyökkäyksen osalta IFK joutuu joka tapauksessa pelaamaan pitkä päätyyn-peliä, joten on melkein sama, pelaako vastapuoli esim. puolustuksensa osalta träppiä tai miehittääkö se oman siniviivan. IFK:n puolustuspelin osalta varmasti jokainen joukkue on huomannut, että IFK:n hitauden takia sen puolustuspäätä kannattaa paineistaa. Onneksi yhdenkään joukkueen jalat eivät riitä esim. kahden miehen karvaukseen ainakaan täyttä 60 minuuttia.

Eli IFK on kyllä tämä kevään pleijareissa hieman kuin 87-vuotias Muhammed Ali: Kokemusta on, mutta jalkojen ja käsien liike on "hieman" hidastunut vuosien varrella. Järkevällä taktiikalla voi kuitenkin pyristellä edes hetken.
 

Red Machine

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Ahtola pelaa nykyään Lukossa.

Kas perkele, niinhän se menikin. No mutta tämäpä hieno uutinen, siinä saa taas Eronen varoa ettei tule pipiä. Riskahan sitä taisi jo kouluttaa tässä aiheessa.

No sanotaan sitten että Kanki-Tuukka+Niämine on niitä ketä aiheuttaa meille harmaita hiuksia. Barkoville taitaa olla ekat pleijarit, oisko tässä pieni toivo meillä...
 

JHag

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Leijonat vm. -88 ja -92
Vanha NHL-totuus: Kulmapelit pitää voittaa, jos on tarkoitus päästä vastustajan maalille. Ei sinne sentään voi suoraan kävellä. Kulmapelin pointtina ei saa olla kulmissa pyöriminen, vaan sieltä hyviin asemiin nouseminen. Elkins, Luttinen ja Liivik osaavat tämän homman playoffeissa.

Nyt jos katselee, kenelle pitäisi tehdä diili ensi kaudeksi, niin on vähän eri nimet esillä kuin ennen pleijareita:

-Luttinen. Osoittanut jo monetta kevättä peräkkän, että osaa pelata pleijareissa. Kai tämän voisi jo pikkuhiljaa uskoa?
-Pakarinen ja Talaja, samat sanat vaikka keväitä on pojilla vielä paljon vähemmän
-Kuhta!!! Kimmoooooooo Kuhta!!!
-Elkins
-Liivik
-Töykkälä

Jokaiselle jatkosoppari, ensi keväänäkin pelataan pleijareita. Eriksson ja Perävalo > täysiä floppeja ja hitaita kuin etanat
 

Postinjakaja

Jäsen
Suosikkijoukkue
En gång IFK, alltid IFK.
Näkisin, että palaset Tapparan kaatamiseen ovat olemassa, kunhan onnistumisia tulee tasaisesti läpi sarjan. Joukkeessa on kuitenkin paljon voittajia. Saipaa vastaan nähty asenne kulmapelissä sekä maalien jälkeiset tuuletukset ala Kuhta & Söde lupailevat vähintään saappaat jalassa kaatumista, joka sekin olisi jotain syksyn aneemisten esitysten rinnalla. Pessimisti ei tosiaan pety, mutta tämän kauden osalta ei jaksa enää negailla :) Mielestäni on kutkuttavaa lähteä näin selkeänä haastajana sarjaan!

Amen. Näin tää on nähtävä. Hieno nousu ahdingosta ja nyt kaikki on plussa ja altavastaajalla on aina mahdollisuus. Se on kiekon historiassa usein nähty juttu.
 

Js11

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
HIFK tarvitsee kulmia tällä kaudella koska meillä ei ole kovinkaan toimivaa pelikirjaa eikä rosteri juurikaan tue muunlaista peluutusta. Lisäksi pleijareissa peli suoraviivaistuu.
Pleijareissa tila vähenee ja mennään lähemmäs NHL tyylistä peliä. Periaatteessa ei ole juurikaan väliä miten keskialueen ylittää kunhan on vahva kulmissa ja maalinedustoilla. Niillä väsytetään vastustajaa ja ratkaistaan pelit. Ei toki ole haittaakaan jos pelin avaaminen toimii paremmin kuin vastustajalla, mutta kulmien ja maalinedustan merkitys kasvaa runkosarjaan nähden.
 
Suosikkijoukkue
Chelsea FC
Vanha NHL-totuus: Kulmapelit pitää voittaa, jos on tarkoitus päästä vastustajan maalille.

Vanha NHL-totuus: aja suoraviivaisesti maalille ja päätä hyökkäys aina laukaukseen. Kun kiekko heitetään ensisijaisesti kulmiin, on sillä tarkoitus saada vain paine vastustajan alueelle, helvetin työläs ja kuluttava pelitapa.

Kumpi näistä totuuksista olisi tehokkaampi? HIFK ei pysty toteuttamaan kuin tuota kulmpeliä pelaajamateriaalin vajavaisuuksien takia.
 
Viimeksi muokattu:

Red Machine

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Vanha NHL-totuus: aja suoraviivaisesti maalille ja päätä hyökkäys aina laukaukseen. Kun kiekko heitetään ensisijaisesti kulmiin, on sillä tarkoitus saada vain paine vastustajan alueelle, helvetin työläs ja kuluttava pelitapa.

Kumpi näistä totuuksista olisi tehokkaampi?

Varmasti toi sun, normaalisti. Meillä tuota harrastaa tasan neljä kaveria, Talaja, Pakarinen, Kibe ja Somervuori. Eerokin tosin mennyt enemmän kulmiin kuin mitä fyysiset lahjat sallisis. Mutta mikä yhdistää noita kolmea ensimmäistä? Ne ehtii sinne maalille laukausten jälkeen.
 

tsajari

Jäsen
Suosikkijoukkue
Penguins
Jälkijunassa onnittelut Saipan kaatamisesta.

Tappara on varmaan kovin mittari kaikista mahdollisista, joten tämä on normaaliakin playoff-elämää enemmän tulos tai ulos -sarja. Uskon voittajan saavan hyvät itseluottamusboostit seuraavia kierroksia silmällä pitäen. Aina peräänkuulutettu hyvä alku sarjaan on tärkeä etenkin HIFK:lle. Varsinkin altavastaajana on vaikea nousta esimerkiksi 2-0 asemasta sarjan voittoon, oli kokemusta miten paljon tahansa.

Ennakkoasetelmiltaan ehkä kierroksen mielenkiintoisin pari, ehkäpä juuri siksi tulin oman korteni kantamaan tähän kekoon.
 
Suosikkijoukkue
Chelsea FC
Mutta mikä yhdistää noita kolmea ensimmäistä? Ne ehtii sinne maalille laukausten jälkeen.

Näinpä, mutta jos kaikki eivät ajattele samalla tavalla, niin hyökkäykset vääjäämättömästi ajautuvat kulmiin. Sehän olisi ideaali tilanne, että kaikki laiturit saataisiin pelaamaan suoraviivaisesti ja main target olisi vain ja ainoastaan maalinedusta suorissahyökkäyksissä.

Somervuorihan pyrkii toimittamaan kiekkoa maalille laidoilta, jotta niistä tulisi irtokiekkoja. Siellä pitäisi olla vaan sen toisen laiturin samantien haaskalla.
 

JHag

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Leijonat vm. -88 ja -92
Vanha NHL-totuus: aja suoraviivaisesti maalille ja päätä hyökkäys aina laukaukseen.

Tää menee näin: Aja maalille ja päätä hyökkäys aina laukaukseen. Suoraviivaisesti-sana pois. Se ei ole yksiselitteinen ja ainoa totuus. Muuten tämä tosiaan olisi Stiga-ukkoilua siirrettyä suoraan jäälle, jossa olisi valmiina suorat luistelulinjat maalille.

Kaiken siis pitää tähdätä siihen, että kiekko toimitetaan maalille, se on päivänselvää. Mutta maalillepääsyyn pitää olla muukin plan kuin sinne suoraan ajaminen ainoana taktiikkana. Se jos mikä on vastustajan helppo blokata. Joukkueella pitää olla eväät mennä tilanteen mukaan: suoraan maalille jos sinne pääsee ja sitten kulmien kautta maalille. Siihen päälle hyökkäysaallot. Eli usein toinen aalto tekee maalit ribareista. Näin kun porrastaa homman niin bueno.

En mä tiedä ketään valmentajaa, joka antaisi ohjeen ajaan kulmiin ja pysyä siellä? Somervuorella ja Luttisella on aika hyvä hunchi siitä, miten kulmissa pitää pelata > ulos sieltä kiekon kanssa ja sitten sitä kiekkoa maalille. Jos kiekon kanssa jäädään vain pörräämään kulmiin, ei pelata hyvää hyökkäyspeliä. Mutta NHL-prinsiippien mukaan sekin on parempi vaihtoehto kuin MVP-tyyppinen vapaaehtoinen siirtyminen alemmas, jopa omalle puolustusalueelle. Vaikka vain pörräisit vastustajan puolustusalueen kulmissa kiekon kanssa, niin sekin merkitsee sitä, että vastustajan mahdollisuus tehdä maali on poistettu. Kiekko on heidän omalla puolustusalueellaan ja kaiken lisäksi vastustajan hallussa. NHL:ssä puhutaan paljon "alueiden" hallitsemisesta ja jos kiekko pyörii vastustajan puolustusalueella tarpeeksi kauan -vaikka sitten pääasiassa kulmissa, mikä ei ole tarkoitus- se ponnahtaa jossain vaiheessa vääjäämättä kuitenkin maalille ja tarjoaa maalipaikan. Jos kiekkoa syötellään ristiin omassa päässä tai pelataan alaspäin, maalinteon mahdollisuus on 0%. Jos saadaan edes paine ylös ja pidettyä sitä yllä, maalinteon mahdollisuus nousee ehkä 10% paikkeille. Ja 10% on parempi kuin 0%. Tämän vuoksi täältä tulee heti kannatus kulmissa pyörimiselle vs. MVP. Vaikka -korrrostan- en pidä kulmissa pyörimistä ihanteenakaan. Mutta alaspäin syöttely: siitä pitäisi valmentajan ampua pelaaja siihen paikkaan.
 
Suosikkijoukkue
Chelsea FC
En mä tiedä ketään valmentajaa, joka antaisi ohjeen ajaan kulmiin ja pysyä siellä?

Mulla tulee ensimmäisenä mieleen KalPa ja heidän kiekkokontrolli, joka on viety aivan äärimmäisyyksiin. Hehän saattavat pyörittää peliä hyökkäysalueella ilman, että pyrkivät toimittamaan kiekkoa maalille. Suurimmaksi osaksi kiekko on kulmissa ja laidoilla, maalinedustalla ei yhtään pelaajaa. Helvetinmoista kieputtamista ja paikanvaihtoja.

Ja tottakai, hyökkäykset pitää osata varioida tilanteen mukaan, sen takia pelaajilta pitäisi löytyä myös omat aivot, jotta tämä olisi mahdollista. SaiPa-ottelusarjassa HIFK käytännössä pelasi vain kiekkoa kulmiin, hyökkäyksiä yritettiin hyvin harvoin päättää viemällä kiekkoa alueella tai ajamalla suoraan maalille. Tapparalla on paremmat puolustajat, joten tuo kulmiin pelaaminen ei välttämättä ole järkevää, koska he pystyvät kääntämään peliä paremmin.
 
Viimeksi muokattu:

V-G-

Jäsen
Suosikkijoukkue
Україна | isn't
Tämän vuoksi täältä tulee heti kannatus kulmissa pyörimiselle vs. MVP. Vaikka -korrrostan- en pidä kulmissa pyörimistä ihanteenakaan. Mutta alaspäin syöttely: siitä pitäisi valmentajan ampua pelaaja siihen paikkaan.

Sori, että puutun tähän keskusteluun näin ulkopuolisena, mutta tekee mieli kommentoida tätä.

Sekä viime että tällä kaudella mielestäni HIFK:n ongelmana on ollut juurikin se, ettei hyökkäyksiinlähdöissä ole onnistuttu saamaan kiekkoa hyökkääjälle vauhtiin. Tämä tietysti korostuu, kun joukkueessa on poikkeuksellisen monta pelaajaa, jolla vauhti ei ole liigan huippua. Käsitykseni mukaan yleisin tapa saada suora hyökkäys kohti maalia on pelata kiekko laitahyökkääjälle vauhtiin, jolloin hyökkääjä voi päästä kiekollisena siniviivan yli ja ajaa sitä kautta maalille. HIFK:lla tämä on kahden edellisen kauden ajan tyrehtynyt monta kertaa siihen, että hyökkääjän ja puolustajan välimatka on kasvanut liian suureksi. Niinpä vastustaja trap on ehtinyt helposti väliin, jolloin syöttö viivästyy tai hyökkääjä joutuu hidastamaan. Usein ratkaisu on heittää kiekko kulmaan ja silloin ajetaan kilpaa perään.

Alaspäin syöttäminen on ilmeisen epämuodikas ilmiö HIFK:n piirissä. Siinä on kuitenkin puolensa sillä siten pystytään rytmittämään hyökkäykseen lähtöä. Olen tämän ja viime kauden aikana nähnyt kolmisenkymmentä teidän joukkueen matsia, ja suurin ongelma on ollut ehdottomasti vastustajan trapin purkaminen (aggressiiviseen karvaukseen reagoiminen on ollut toimivampaa, koska nopeat lähdöt tuntuvat onnistuvan). Muistan mm. viime vuoden poffeista tilanteita, joissa alin pakki nostaa peliä omalla sinisellä, ei löydä syöttötilaa, syöttää silti ja niin jokeripelaaja riistää kiekon ja pääsee vastahyökkäykseen. Tällaisessa tilanteessa olisi oikeasti viisainta kääntyä ympäri ja aloittaa hyökkäys uudelleen, kun kaikki vastustajan pelaajat jo kerran ovat kiekon alla. Kiekon menettäminen ennen keskiviivaa lienee kuitenkin se kaikkein vaarallisin tilanne, kun omassa joukkueessa ei ole liiaksi jalkoja.
 

JHag

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Leijonat vm. -88 ja -92
Hyvää pelitapakeskustelua, mä tykkään. Itse ajattelen aina niin, että lopullinen keihäänkärki pitää olla kiekon toimittaminen vastustajan maaliin. Piste. Siitä alaspäin purkamaan: pitää siis saada mahdollisimman monta maalia ja jotta niitä saisi, pitäisi luoda mahdollisimman paljon maalipaikkoja. Miten luodaan maalipaikkoja? Syöttelemällä taaksepäin ja tekemällä jätönjätön jättöjä, jolloin ideana on ilmeisimmin hyökätä harvemmin mutta laadukkaammin? Vai yksinkertaisesti toimittamalla kiekkoa vastustajan alueelle ja paineistamalla heidän pakkejaan, kun heillä on kiekko? Mun mieltymykset kulkevat jälkimmäiseen suuntaan ja korostan, että en tosiaan pidä pelkkää kulmissa pyörimistä missään arvossa. Mutta on sekin hiton paljon järkevämpää kuin syötellä omalla alueella poikittain samalla kun vastustaja paineistaa. Oon niin vitun simppeli, että haluaisin kiekon pysyvän mahdollisimman paljon vastustajan päässä ja haluaisin myös lujaa karvauspeliä ja paljon kiekonriistoja. Siis: mahdollisimman paljon vastustajan päädyssä ja siellä kiekkoa maalille + laukauksia. Tulee paljon tilanteita ja paikkoja ja se on parempi kuin vähän paikkoja.
 
Viimeksi muokattu:

V-G-

Jäsen
Suosikkijoukkue
Україна | isn't
Hyvää pelitapakeskustelua, mä tykkään. Itse ajattelen aina niin, että lopullinen keihäänkärki pitää olla kiekon toimittaminen vastustajan maaliin. Piste. Siitä alaspäin purkamaan: pitää siis saada mahdollisimman monta maalia ja jotta niitä saisi, pitäisi luoda mahdollisimman paljon maalipaikkoja. Miten luodaan maalipaikkoja? Syöttelemällä taaksepäin ja tekemällä jätönjätön jättöjä, jolloin ideana on ilmeisimmin hyökätä harvemmin mutta laadukkaammin? Vai yksinkertaisesti toimittamalla kiekkoa vastustajan alueelle ja paineistamalla heidän pakkejaan, kun heillä on kiekko? Mun mieltymykset kulkevat jälkimmäiseen suuntaan ja korostan, että en tosiaan pidä pelkkää kulmissa pyörimistä missään arvossa. Mutta on sekin hiton paljon järkevämpää kuin syötellä omalla alueella poikittain samalla kun vastustaja paineistaa. Oon niin vitun simppeli, että haluaisin kiekon pysyvän mahdollisimman paljon vastustajan päässä ja haluaisin myös lujaa karvauspeliä ja paljon kiekonriistoja. Siis: mahdollisimman paljon vastustajan päädyssä ja siellä kiekkoa maalille + laukauksia. Tulee paljon tilanteita ja paikkoja ja se on parempi kuin vähän paikkoja.

Alaspäin syöttäminen ei tietenkään voi olla itseisarvo, koska jos näin on niin helposti käy kuten sanoit, eli jäädään omalle alueelle paineistettavaksi. Sen sijaan alaspäin pelaaminen voi olla hyvä väline, jolla saadaan kiekko oman joukkueen haltuun varmasti ja hallitusti. Ennen kaikkea hallituilla ja oikein rytmitetyillä hyökkäyksillä on tarkoitus saada kiekko ja paine vastustajan päätyyn, jossa voidaan pyöriä ja pyörittää kiekkoa. Useinmiten paineen tuottaminen vastustajan puolustupäähän on tehokkaampaa silloin, kun kiekko tuodaan sinne, kuin silloin kun joudutaan heittämään ränniin tai ristikulmiin.

Toki poffeissa peli nopeutuu, kovenee ja siten yksinkertaistuu ja suoraviivaistuu, jolloin alaspäinsyöttämisen ja viivelähtöjen määrä vähenee yksilövirheen hinnan kasvaessa. Tässäkin tulee esille se, että pitää olla aina plan b ja mielellään myös plan c pelitapasuunnittelussa. (Ei kannata konsultoida Nybaria). Eli nopeat ja suoraviivaiset lähdöt tulevat yhtälailla kunniaan. Yllätyksellisyys aiheuttaa vastustajalle scouttaamisongelmia, jotka helpottavat oman pelin rakentamista.
 

Sinner

Jäsen
Suosikkijoukkue
Helsingin I.F.K (Rikollislauma) , NP#10 DEFC#16
HIFK:n maalivahtivalmentaja Lunkka tekee ensinnäkin jotain aivan helvetin oikein. Tämä kausi on tosi kova työnäyte Lunkalta myöskin.

Saatana tässä terve. Soittelen täältä Helvetistä. Tuokaa sukset...

;)

Ps: Ihan tottahan tuo toki on.
 

Owen

Jäsen
Suosikkijoukkue
IFK, Liverpool
-Luttinen. Osoittanut jo monetta kevättä peräkkän, että osaa pelata pleijareissa. Kai tämän voisi jo pikkuhiljaa uskoa?
-Pakarinen ja Talaja, samat sanat vaikka keväitä on pojilla vielä paljon vähemmän
-Kuhta!!! Kimmoooooooo Kuhta!!!
-Elkins
-Liivik
-Töykkälä

Jokaiselle jatkosoppari, ensi keväänäkin pelataan pleijareita. Eriksson ja Perävalo > täysiä floppeja ja hitaita kuin etanat

En voisi olla enempää samaa mieltä. Pleijarit kertoo pelaajan todellisen luonteen ja tosi äijät löytyy. Näiden lisäksi on pakko ensi kaudella nuorentaa joukkuetta kunnolla.

Mutta nyt saa ja pitää nauttia hetki ja sitten iskeä heti Tappaaraa vastaan tutulla kavalla. Jokainen myös varmasti tajuaa, että voitettu pleijarisarja antaa järkyttävästi voimaa ja uskoa. Tapparalla ei ole sitä voimavaraa tältä kaudelta, joten meidän iskunpaikka on ensimmäisissä peleissä. Jos niissä saame horjutettua kaverin uskoa, tästä voi vielä tulla iloinen kevät, who knows. Toivottavasti saisimme vielä sen tammikuussa esiintyneen Hannulan kehiin. Villestä taitaa olla turha haaveilla.
 

Js11

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Mutta NHL-prinsiippien mukaan sekin on parempi vaihtoehto kuin MVP-tyyppinen vapaaehtoinen siirtyminen alemmas, jopa omalle puolustusalueelle.
...

Mutta alaspäin syöttely: siitä pitäisi valmentajan ampua pelaaja siihen paikkaan.
Kannatan ehdottomasti enemmän NHL tyylistä suoraviivaista peliä enemmän kuin jatkuvaa hidastelua ja lätyttelyä omassa päässä. Kuitenkin kun on tällä kaudella nähnyt aika paljon NHL pelejä niin monta kertaa on käynyt mielessä että kyllä sielläkin vähän voitaisiin ottaa käyttöön elementtejä mm. J.Jalosen pelikirjasta.

Monesti kun joukkueella on vaihto kesken lähtee joku pelaaja yksin heittämään kiekkoa päätyyn ja painelee vaihtoon. Eli ilman että kukaan olisi menossa perään. Tätä tapahtuu usein vielä niin ettei kyseiseen päätyyn heittäjään ole minkäänlaista painetta. Tuntuu todella typerältä aktiiviselta kiekosta luopumiselta.

Hybridi NHL tyylin ja kiekkokontrollin välistä olisi kaikkein viihdyttävin. Menestyksestä en mene takuuseen.
 

JHag

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Leijonat vm. -88 ja -92
Varsinkin NHL:ssä on todella vaikea toteuttaa kiekottelua ja viiveistettyjä lähtöjä. Tää on ihan fysiikkaa: kaukalot ja maalit ovat olleet viimeiset 100 vuotta samankokoisia, pelaajat ovat kasvaneet +20kg/+15 cm ja urheilullistuneet (vittu mikä saatanan sana, onks tollaista olemassa?) aikamoisiksi atleeteiksi. Pelaajien liike/nopeus on kasvanut vielä enemmän kuin massa ja sentit. Kaukaloa pitää suurentaa, jos meinataan saada nauttia pelistä sellaisena kuin se näytti CCCP-punakoneen aikana. Ei se toimi, että yhtäaikaa hidastetaan ja porrastetaan ja kasvatetaan myös pelaajien vauhtia ja massaa, mutta pidetään kaukalo kuitenkin samankokoisena. Kohta pitää leventää luukkua, että kaverit mahtuu sisään. Tätä oon miettinyt monesti.

Sinner: Usko pois jo, koskaan ei ole mulla ollut henkilökohtaisesti mitään vaikkapa Lunkkaa vastaan. Kommentoin asioita todella tylsästi: kliinisesti ja reaaliajassa. Jos Janne on pelannut huonosti maalissa jokunen vuosi sitten, aika tälle keskustelulle oli silloin. Nyt, 2013, hänellä menee aika helvetin kivasti mv-valmentajana. Eiks tää o giva - hei saa käyttä muttei oo pakko :). Olen täysi rotsi, rupean tykkäämään HIFK-perheen jäsenestä samantien kun hän suorittaa hyvin.
 

/dev/null

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Todella paineeton olo, Tappara on megasuosikki mutta itse näen että täysin lyötävissä. Rautakorpi uskoo puolustukseen ja tehokkaaseen kaksikkoon Barkov-Nieminen, ei muuta kuin ukot kiinni ja laattaa pesään.

HIFK - Tappara sarjassa paska haisee kuin painikilpailussa...

HIFK:n kaltaiselle joukkueelle 60 minuuttia blokkausta/roikkumista/painimista/koukkua/kahvausta ala Rautakorpi on aika myrkkyä kun se yhdistetään vastustajan kohtuulliseen hyökkäyspeliin.

Viimeisessä Saipa ottelussa roikkuminen/painiminen vihellettiin aika hyvin pois ja tässä voi piillä tärkeä etu HIFK:lle. Jos taas 60 minuuttia kahvausta on ihan jees ei helppoa tule olemaan. Toivotaan tiukkaa tuomarilinjaa.
 

JHag

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Leijonat vm. -88 ja -92
Heh, uskotaan, uskotaan. En vain malttanut, kun tarjoilit noin mehevän paikan.

Syöttöni oli maaginen, vaikka itse sanonkin!

Ei vittu, alkaisi jo. Saatana mitä typerää patsastelua ja mukatekemistä vielä kahden päivän ajan. Ja rupeaa toi helvetin pakkanenkin pikkuhiljaa kypsyttämään. Kun käy ulkona, luulisi että ollaan vasta joulukuussa. Tässä pari mielenkiintoista kaksikkoa: Barkov vs. Granlund ja Nieminen vs. Kuhta (oletuksella että Ville ei pelaa). Nuoret kovat jätkät, joista Barkov toki edellä, mutta sanokaa mun sanoneen, että Granlundit ovat kuin Koivut. Pikkuveli menee vielä perässä änäriin ja kenties ohikin. Ja sitten konkarit. Ville Nieminen aloitti uransa Näsijärven ulkojäillä höyrylaiva Kurun uppoamisen aikoihin ja Kimmo Kuhta muistaa hyvin vielä ajan, jolloin Helsinkiä pommitettiin ja leipä oli korviketta. Nuoruutta ja kokemusta hyvässä paketissa.
 

Red Machine

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Ville Nieminen aloitti uransa Näsijärven ulkojäillä höyrylaiva Kurun uppoamisen aikoihin ja Kimmo Kuhta muistaa hyvin vielä ajan, jolloin Helsinkiä pommitettiin ja leipä oli korviketta. Nuoruutta ja kokemusta hyvässä paketissa.

Älä unohda Maraa. Sehän oli tekijä kun Gratefull Dead oli vielä vaipoissa. Nyt olisi Martilla tilaisuus kostaa alkukauden nöyryytykset Tapparaa vastaan.

Yksi tekijä muuten on noi tuplapelit. Ke vieraissa, to himassa. Alkkarifaija varmasti lähtee lupailee kaikennäköstä mutta toivottavasti se ei ratkea ihan totaalisesti keskiviikkona. La iltaa mä jo kammoksun suoraan. Kelatkaa, ilta treella ja alotus klo 17. Voiko faija tollasesta selvitä muka häh?
 

Bruno

Jäsen
Suosikkijoukkue
Helsingfors IFK, NP#4, Україна
HIFK:n kaltaiselle joukkueelle 60 minuuttia blokkausta/roikkumista/painimista/koukkua/kahvausta ala Rautakorpi on aika myrkkyä kun se yhdistetään vastustajan kohtuulliseen hyökkäyspeliin.

Toivottavasti Rami keksii nopeasti tepsivät lääkkeet roikkumiseen. Tai sitten jäädään askel jälkeen ja roikutaan itse vapaamatkustajana mukana. Raadon taktisessa osaamisessa on aika iso osa tätä sarjaa. Silloin mahdollisuutena on olla "toissa-kevään-Jokerit", mutta jos ei keksitä mitään lääkettä mihinkään, ollaan viime kevään IFK.
Silti, IFK voittaa ekan vieraspelin ja kaikki kotipelinsä -> 4-2 jatkoon.
 

Deko

Jäsen
Suosikkijoukkue
St. Louis Blues
Jostain syystä tappara ei pelota yhtään. Tiukkoja 3-2 häviöitä, jotka oltaisiin voitu voittaa koska hallittiin jopa osaa pelejä. Ja 5-1 voitto.

Komppaan nimimerkkiä timotl, Tappara ei pelota. Tappara ei vienyt IFK:ta yhdessäkään keskinäisessä kohtaamisessa!

Tapparaa osaa ehkä parhaiten liigassa antaa vastustajan "hallita" ottelua, mutta kuitenkin niin ettei vastustaja pääse vaarallisille maalipaikoille ja sen hyökkäyspeli menee kulmissa pyörimiseksi ja (maskittomien) viivaroiskaisujen heittelyksi. Aika monta kertaa runkosarjan aikana Tappara hävisi laukaukset selvästi ja Metsolalle kertyi reippaasti enemmän torjuntoja kuin virkaveljelleen, mutta Tappara korjasi silti pisteet kotiin melko vaivattomasti.
 

Stigu

Jäsen
Sekä viime että tällä kaudella mielestäni HIFK:n ongelmana on ollut juurikin se, ettei hyökkäyksiinlähdöissä ole onnistuttu saamaan kiekkoa hyökkääjälle vauhtiin. Tämä tietysti korostuu, kun joukkueessa on poikkeuksellisen monta pelaajaa, jolla vauhti ei ole liigan huippua. Käsitykseni mukaan yleisin tapa saada suora hyökkäys kohti maalia on pelata kiekko laitahyökkääjälle vauhtiin, jolloin hyökkääjä voi päästä kiekollisena siniviivan yli ja ajaa sitä kautta maalille. HIFK:lla tämä on kahden edellisen kauden ajan tyrehtynyt monta kertaa siihen, että hyökkääjän ja puolustajan välimatka on kasvanut liian suureksi. Niinpä vastustaja trap on ehtinyt helposti väliin, jolloin syöttö viivästyy tai hyökkääjä joutuu hidastamaan. Usein ratkaisu on heittää kiekko kulmaan ja silloin ajetaan kilpaa perään.
Ilmalan V-G:ltä ihan oikea havainto. IFK on senttereidensä osalta (ja ehkä muunkin jengin osalta) liigan hitain joukkue. Tämän takia IFK:n pelinavaukset tapahtuvat pääsääntöisesti joko siten, että a) pakki syöttää laiturille, joka polkee keskiviivan yli ja pistää kiekon ränniin tai b) pakki polkee itse keskiviivan yli ja pistää kiekon ränniin. IFK avaa erittäin harvoin peliä sentterin kautta.

Raato on varmasti siis pakotettu pelaamaan tätä pitkä päätyyn ja perään-kiekkoa, mutta on siinä myös omat hyvät puolensa Raadon edustaman prosenttikiekon kannalta:

- Kun kiekko on vastustajan päädyssä/kulmasssa ehtii oma joukkue ryhmittyä vastaanottamaan vastustajan hyökkäystä
- kulmapörräystilanteessa puolustuspelaaja ottaa herkemmin jäähyn kuin esim. avojäätilanteessa
- pitkillä kulmapelihyökkäyksillä voidaan väsyttää vastustajan viisikko, varsinkin jos oman jengin vaihtoaitio on lähempänä hyökkäyspäätä

Itse en näe, että IFK:lla voi tällä kaudella olla mitään muuta hyökkäyspään taktiikkaa, kuin pitkä päätyyn ja perään-taktiikka. So fuckin predictable, mutta sentterien jalat + Sopan treenaushistoria eivät jätä jäljelle paljon muita vaihtoehtoja. Tässäkin muuten poikkeus vahvistaa säännön: Elkinsin 2-0 SaiPaa vastaan oli niitä harvoja pystyhyökkäyksiä IFK:lta koko SaiPa-sarjassa.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös