Hyvä ja perusteltu mielipide veli JHagilta, kuten niin usein. Tuossa lauseessa kiteytyy kuitenkin tärkein. Tämän ymmärtäminen tuntuu kuitenkin olevan monille täysin mahdotonta.
Hyvin meneminen ei siis kelpaa syyksi sille, että ei tarvita ketään. Tilanne on päinvastainen.
Miksi Nybondas on tekemässä samoja virheitä? Ilmeisesti ne rahat ovat loppu.
Metukka: En syyttänyt sinua siitä, että olisit väittänyt HIFK:n uivan nyt syvemmällä kuin koskaan. Muistaakseni veli Isaksson, normaalisti mitä terävin havainnoitsija, sanoi näin kerran, ja sai heti peesaajia.
Ruokahaluhan kasvaa syödessä. Tunnistan tämän itsessänikin. Nyt mulla ainakin on ruokahalu kasvanut ja haluan entistä enemmän ne 2-3 kovaa täydennystä. Viime kaudella en oikein osannut tosissani kaivata täydennyksiä, koska homma ei ollut pelaajista kiinni.
Kun meillä kerrankin on uskottava valmentaja, niin hänelle pitää antaa riittävät kortit taloudellisen tappion uhallakin. Menestys tällä kaudella saattaisi nostaa tuleville kausille buumin, jota on haettava riskinkin kanssa.
Miksi itse panostaisin tähän kauteen? Vastustajista ei löydy yhtään täysin ylivertaista joukkuetta.
Hyvä ja perusteltu mielipide veli JHagilta, kuten niin usein. Tuossa lauseessa kiteytyy kuitenkin tärkein. Tämän ymmärtäminen tuntuu kuitenkin olevan monille täysin mahdotonta.
Tässä tilanteessa tulee hyvin esille inhorealismin ja optimismin ero, joita siis molempia esiintyy tällä palstalla ja hyvä niin. Inhorealistin mielestä olemme 4 pistettä viimeisestä sijasta. Piste. Optimistina voisi ajatella, että olemme 4 pisteen päässä sarjan kolmospaikasta yhden ottelun vähemmän pelanneena ja vaikka sarjajumbo on vain 4 pistettä takana, niin sillä on kuitenkin 2 ottelua enemmän pelattuna ja HIFKn viime aikojen peliesitykset antaa syytä olettaa, että suunta on ylöspäin, ei alaspäin.Sarjataulukko on tiukka, niinkuin edellisellä sivulla joku mainitsi, että ollaan 4pistettä viimeisestä sijasta?
Tässä tilanteessa tulee hyvin esille inhorealismin ja optimismin ero, joita siis molempia esiintyy tällä palstalla ja hyvä niin.
Schollin kommenttiin liittyen: pitää paikkansa, että 2-1 voitto vieraissa on psykologisesti paljon nastempi kuin kotona. Mutta pitkässä juoksussa näitä pitää välttää, pisteethän ovat aina samoja pisteitä taulukossa siitä riippumatta ovatko ne koti- vai vieraspojoja. HIFK:lla on tilaisuus korjata näitä tilastoja, kun Jypiä ja Kalpaa vastaan pelataan seuraavan kerran. Tasapelejä tulee 58 ottelun sarjassa kuitenkin abt. 10 per joukkue, sille ei voi mitään. Viime kaudella (56 ottelua) Kärpät pelasi toiseksi eniten tasapelejä, 15 kpl, ja otti 2 pinnaa 10:stä tasurista. Joukkueen sairas pistemäärä syntyi tietenkin siitä, että Kärpät otti suoria voittoja 32 kpl ja hävisi nollille vain 9 kertaa. Melko mykistävä taulukko.
Kuluvalla kaudella Jypillä on terveen näköinen profiili: voitot-tasurit-voitetut tasurit-häviöt: 10-2-0-3. Molemmat tasurit ovat jääneet 1 pinnaan, mutta suoria voittoja on 10 suhteessa kolmeen. HIFK:n profiili vastaavasti: 5-3-2-5. Ihan jees, että kolmesta tasurista on saatu 2 voittoa, mutta viime kauden HIFK osoitti, että menestys ei seuraa paljon tasureita ja niistä valtaosan 2 pinnan voittoja ottavia joukkueita. HIFK on saanut tasureista 5 pinnaa ja antanut ulos 4, nettohyötyä 1 piste. Suorat voitot ja suorat tappiot ovat tasan 5-5 ja tilastoja kuulemma tarkasti seuraava KJ tietääkin, että HIFK tarvitsee selvän korjauksen tuolle alueelle: suorat tappiot pitää kuitata suorilla voitoilla ja loppujen lopuksi suoria voittoja pitää olla huomattavasti enemmän kuin suoria tappioita.
Mitä pidemmälle sarja menee, sitä enemmän merkitsee hyvä pistekeskiarvo. Juuri siksi sarjan kärkipään joukkueet voivat hävitä keväällä neljä-viisikin ottelua putkeen ilman, että ne putoavat juuri ollenkaan sarjataulukossa. Tätä ovat monet ihmetelleet. No, jos joukkue on pelannut 40 ottelua pistekeskiarvolla 2,0, sillä on 80 pistettä ja se on liigassa pomminvarmasti vähintään toisena. Jos joukkue siinä vaiheessa häviää 4 ottelua putkeen niin, ettei pisteitä tule yhtään, joukkue menettää 12 potentiaalia pistettä, mutta sen pistekeskiarvo putoaa vain lukemaan 1,81, jolla ollaan liigassa edelleen kärkipäässä. Ja paljon tasapelejä pelaamalla annetaan siis ulos järkyttävä määrä pisteitä, joilla ei sarjan edetessä kauheasti horjuteta kulloisenkin vastustajan pinnakeskiarvoa. Jos joukkue saa 1 pisteen, ei sen pinnakeskiarvo paljon heilahtele, kun matseja on pelattu kymmeniä. 2 pinnalla 40 matsissa 80p kerännyt joukkue häviää 4 kertaa peräkkäin jatkoajalla: sen pistekeskiarvo putoaa 1,90:een. Ja eipä sitä joukkuetta ole kovin kiva ajaa takaa: takaa-ajaminen on helvetin vaikeaa, eikä siinä kannata yrittää oikoa katsomalla pelkkää piste-eroa: vain 7 pistettä matkaa johonkin sijaan silloin, kun sarjaa on pelattu yli puolet, on oikeasti aika pitkä rupeama, sillä silloiset pistekeskiarvoasetelmat antavat kyllä erittäin realistisen kuvan siitä kuinka jokainen takaa-ajettu joukkue tulee pistemääräänsä kartuttamaan. Takaa-ajajahan tuppaa ottamaan huomioon vain piste-eron ja olettaa, että edellä menevä rupeaa keräämään nollaa pistettä tästä eteenpäin. No, jos takaa-ajettu on pystynyt vetämään edes 1,50 pinnan keskiarvolla yli puolet liigasta, ei se jää seitsemässä peräkkäisessä ottelussa nollaan pisteeseen, vaan karkaa vauhdilla 7 x 1,50 = n. 10p. Jos takaa-ajaja korjaa 7 matsissa oman pinnakeskiarvonsa hyvään 2,0 tahtiin saa se 7x 2 = 14 pinnaa ja ottaa eroa kiinni 4pistettä. Jos asetelmat pysyvät näin ja takaa-ajaja nakuttaa edelleen 2 pinnan keskiarvoa, jolla käytännössä oltaisiin liigan 2. paras joukkue kyseisellä periodilla ja kuinkas todennäköistä tällainen pitkä 2 pinnan jakso ylipäätään on joltain sijan 7. paikkeilla olevalta joukkueelta? Liki mahdoton ajatus, melkein puhdasta teoriaa, mutta aika läheltä on kyllä poikkeuksellinen esimerkki tästäkin.
No, jos nyt kuitenkin näin menisi, niin 7 pinnan eron kurominen kestää 14 matsia (14 x 2,0 = 28p / 14 x 1,5 = 21p). Ja tämä on liki sarjaneljännes eli ikuisuus, kun tällaisia loppukirejä ruvetaan hahmottelemaan keväästä toiseen vielä uskollisesti siinäkin vaiheessa, kun pelaamatta on vain 5-8 matsia. Ja eroahan oli siis vain 7 pinnaa - jee! Eihän siinä kestä kuin 14 kierrosta. Urakkaa helpottaa se, jos kyseisen takaa-ajon aikana kohdataan takaa-ajettava joukkue, jolloin 3-0 voitto nappaa erosta pois suoraan 3 pistettä. Mutta tämäkään ei muuta sitä tosiasiaa, että molemmat joukkueet tulevat kaikkiaan keräämään suunnilleen keskiarvonsa mukaista pinnamäärää ja mitä todennäköisimmin takaa-ajettava pystyy kuittaamaan jossain jatkomatsissaan heti keskinäisen tappion perään 3 pinnaa takaa-ajajan jäädessä nollaan. Eli 2 pinnan ka-tahdilla (pitää olla liigan 2. paras silloin takaa-ajonsa aikana) 7 pisteen etumatkaa 1,5 ka-pinnan (keskitason joukkue) joukkueeseen saa tehdä liki lohduttomat 14 matsia. Ja yleensähän ne takaa-ajettavat joukkueet liigan lopussa (kotietu tai suora playoffpaikka) tuppaavat olemaan tuolloin jo reilusti yli 1,50:n joukkueita. Pelicans meni viime kaudella viimeisenä eli kuudentena joukkueena suoriin playoffeihin pistekeskiarvolla 1,75.
Piste-erojen katseleminen ja varsinkin silloin, kun liigaa on jo pelattu niin kauan, että joukkueet ovat saavuttaneet jonkunlaisen oletusarvon pisteiden metsästyskyvystään, on puuhaa, joka antaa liikaa turhia toiveita. Jotta pääsisi ohi jonkun joukkueen, pitää saada koko kausi huomioonottaen kyseistä joukkuetta parempi pistekeskiarvo. Nyt tulee se esimerkki kovakuntoisesta takaa-ajajasta: kun Baxter sai Viiksi-Bobin jälkeen HIFK:n valmennuksen joulutauolla, HIFK oli muistaakseni 10. ja kerännyt n. 1,10 pisteen keskiarvon. No, Baxter pelasi silloin kevätkauden liigan 2. parhaalla pistekeskiarvolla hyvin lähellä kakkosta. Vain Kärpät oli parempi. Olisi luullut, että tuolla tahdilla HIFK nousi mielettömästi liigassa, olihan se puoli kautta liigan 2. paras joukkue! Mutta HIFK nousi loppujen lopuksi vain 4 sijaa eli kymmenennestä kuudenneksi. Juna meni jo alkukaudesta siinä ekalla puolikkaalla. Ohitse pääsee vain niistä joukkueista, joiden pistekeskiarvon edelle ehditään päästä ja 2 pinnan tahtiin pelaaminen vaatii siis joka tapauksessa liki liigan parasta peliä. Mutta edellä olevista kukaan ei etene pistekeskiarvolla 0, vaan suunnilleen omalla vakiintuneella tasollaan. Niinpä ne muutaman pinnan erot ovat sittenkin kohtuullisen isoja. Mälsää, mutta numerot ovat puolueettomia. Ja siis viime syksynä tässä vaiheessa (vähän vajaa 15 ottelua pelattu) kuusi parhaan pistekeskiarvon saanutta joukkuetta olivat jo samat kuusi, jotka sijoittuivat runkosarjassa sijoille 1-6. HIFK on nyt liigan 6. paras pinnakeskiarvoltaan ja yhtään ei saisi luiskahtaa tuonne 2 pinnan voittojen tielle, kun meinataan jopa parantaa sijoitusta.
Schollin kommenttiin liittyen: pitää paikkansa, että 2-1 voitto vieraissa on psykologisesti paljon nastempi kuin kotona. Mutta pitkässä juoksussa näitä pitää välttää, pisteethän ovat aina samoja pisteitä taulukossa siitä riippumatta ovatko ne koti- vai vieraspojoja. HIFK:lla on tilaisuus korjata näitä tilastoja, kun Jypiä ja Kalpaa vastaan pelataan seuraavan kerran. Tasapelejä tulee 58 ottelun sarjassa kuitenkin abt. 10 per joukkue, sille ei voi mitään. Viime kaudella (56 ottelua) Kärpät pelasi toiseksi eniten tasapelejä, 15 kpl, ja otti 2 pinnaa 10:stä tasurista. Joukkueen sairas pistemäärä syntyi tietenkin siitä, että Kärpät otti suoria voittoja 32 kpl ja hävisi nollille vain 9 kertaa. Melko mykistävä taulukko.
Hienosti lainattu, hauskaa jäähyä.
... Ei vaan, asiaahan sälli säksättää ja kiitettävää paneutumista asiaan, kenties jopa fanaattista. Simppeli-Simon tyytyy toteamaan, että IFK:n peliesitykset ovat oikean valmentajan myötä parantuneet muutamasta viime kaudesta silmiinpistävästi ja se on tervetullutta, harvinaista herkkua. Tack, IFK & KJ.
Näin se vain menee. En tiedä onko tämä kenestäkään kivaa, että ennustaminen SM-liigassa on loppujen lopuksi melko helppoa ja karua puuhaa. Suurin osa haluaa ottaa liigansa sellaisena kuin markkinointimiehet sen meille serveeraavat: Jännittävään loppuun asti...
Älä nyt Douppi kuitenkaan unohda noita ottelumäärien eroja. Niissä on kuitenkin niin suuria eroja, että vaikutus on oleellinen.