HIFK:n peliesitykset kaudella 2019–2020

  • 378 794
  • 2 470
Suosikkijoukkue
IFK
@Frankie
Sama arkuus näkyy Pikkaraisella myös tuon nelosketjun kanssa. Vaikka kyseisen kolmikon peli on ollut oikeastaan koko alkukauden pelkkää selviytymistä ja pelaisivat varmaan paremmin ilman mailoja
Toisaalta Juho Keräsen hiukan parantuneista otteista huolimatta, kun nelosketjuun laitetaan Tallberg/J.Keränen nykyvireisten Åstenin ja Nykoppin seuraksi niin saadaan taas aikaiseksi ketju, joka on jatkuvasti kusessa omissa ja pärjäisivät todennäköisesti ilman mailoja paremmin.


Nyt toi 'ilman mailaa' on kenttäkokeissa kokeiltu, ja huonosti meni. Omissa helähti.
Olisko aika päästää toi höpötys paskan huumorin hautuumaalle?
 

douppi

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Liverpool
Heikohko alivoima? Ei mulla ole sellaista mielikuvaa, että se olisi heikko. Alivoima liigan 4. paras.

Kyllä se av-peli aika sekasortoista ja paniikinomaista on. Varsinkin kotipeleissä jengi menee johonkin ihmeelliseen alistuneeseen tilaan, jossa suorastaan odotetaan sitä niskalaukausta. Hyvään alivoimapeliin kuuluu mm. todella aktiivinen mailanhäirintä ja vahva maalineduspelaaminen. Niistä ei kyllä ole oikein tietoakaan.

Nykyisen idolini (Ika Lehkosen) sanoin: Ilman erittäin vahvaa alivoimapeliä on vaikea menestyä. Mutta eiköhän sitäkin tärkeää osaa koiteta parantaa parhaan mukaan tässä, kun kevääseen ponnistetaan sijalta 7. ja 1,7p/ka saattelemana.
 
Viimeksi muokattu:
Suosikkijoukkue
IFK
Erittäin kattava paketti IFK:n pelitavasta tämän aviisin etusivulla. Lukusuositus.

Lukeminen kannattaa aina. Mutta aina kannattaa siinä lukemisen lomassa hieman pureskella sitä lukemistaan.

Mulle pisti ekana silmään tuo:

Otto Leinonen
"HIFK:n joulukuu oli kuitenkin haastava niin pelillisesti kuin myös tuloksellisestikin. HIFK voitti muun muassa Kärpät, mutta silti sen viisikkopelistä uupui jotain. Helsinkiläiset voittivat joulukuun aikana ainoastaan neljä kertaa.

HIFK:n pelaaminen on soljunut parhaimmillaan näyttävästi, mutta liian usein kiekollinen pelaaminen ei ole ollut tarpeeksi laadukkaalla tasolla."

Katotaas niitä joulukuun pelejä vaikka näin:

3.12. IFK-HPK 3-2
Poissa: Engberg, Lundell, Jääskä, Nordgren, Saarinen

5.12. IFK-Ilves 2-4
Poissa: Lundell, Jääskä, Petrell, Saarinen, M.Keränen

7.12. Kärpät-IFK 1-4
Poissa: Dyk, Lundell, Jääskä, m.Keränen, Petrell, Saarinen

13.12. (perjantai) Ässät-IFK 2-0
Poissa: Turunen, Paajanen,Dyk, Lundell, Petrell, Laakso, Leskinen, Sallinen, Saarinen

18.12. IFK-Lukko 2-5 (sivuaa suurinta IFK:n kärsimää tappiota)
Poissa Dyk, Turunen, Lundell, Petrell

20.12 TPS-IFK 2-5
Poissa: Engberg, Lundell, Petrell, Nordgren, J.Keränen

26.12 IFK-Pelicans 2-3 JA
Poissa: Engberg, J.Keränen, Lundell, Nordgren

28.12 Sport-IFK 2-4
Engberg, Lundell, Jääskä, Nordgren, Petrell

30.12 Pelicans-IFK 2-1 VL
Poissa: Lundell, Petrell, Kousa, Nordgren

Ykkösketju pelasi samalla koostumuksella 6/9 pelistä
Kakkonen 4/9 2/9 2/9
Kolmonen 2/9
Nelonen 2/9 2/9 2/9

Voisiko tuolla kokoonpanojen elämisellä olla jopa luonnollista, että viisikkopelaamisesta uupui välillä hyvinkin paljon. Kuten ykkös- ja kakkosketju. Minusta ainakin sivulauseessa olisi voinut mainita joukkueen kokoonpanon elämisen.

Toisenlaisiakin mielipiteitä on nähty, niin mainitaan nyt nekin:

Nykyään perustellaan päinvittuapelaamista sillä että puuttuu pari marginaalipelaajaa niin koko homma kusee siihen.

Viivelähdöt herättää itsessäni tunteita, mutta huomenna jos jaksaa, niin laskeskelen noia laukauksia, kun niistäkin oma mielikuvani on hieman erilainen.

Mutta edelleen, lukeminen kannatta aina!
 
Viimeksi muokattu:
(1)
  • Tykkää
Reactions: EPK

Jan_Peter

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK,Chicago blackhawks
Kyllä se av-peli aika sekasortoista ja paniikinomaista on. Varsinkin kotipeleissä jengi menee johonkin ihmeelliseen alistuneeseen tilaan, jossa suorastaan odotetaan sitä niskalaukausta. Hyvään alivoimapeliin kuuluu mm. todella aktiivinen mailanhäirintä ja vahva maalineduspelaaminen. Niistä ei kyllä ole oikein tietoakaan.

Nykyisen idolini (Ika Lehkosen) sanoin: Ilman erittäin vahvaa alivoimapeliä on vaikea menestyä. Mutta eiköhän sitäkin tärkeää osaa koiteta parantaa parhaan mukaan tässä, kun kevääseen ponnistetaan sijalta 7. ja 1,7p/ka saattelemana.

No olen tästä kyllä eri mieltä. Tietysti siellä on munattu muutamaan kertaan, mutta ne on olleet henkilökohtaisia virheitä. Paska av tarkoittaisi, että siellä kolisisi joka pelissä mitä ei tapahdu.

Jos erikostilanteissa ollaan yv:ssä 1. ja av:ssa 4. kun lähes 40 peliä on pelattu, on se ihan hyvä suoritus erikoistilanteiden osalta.
 

RedNumber9

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Lähinnä kotipeleissä on ollut hieman vaikeuksia AV-pelin kanssa. Vieraissa se on ollut jopa todella vahvaa. Mutta tuossa joulukuussa parin kotipelin kulminaatiohetki oli vastustajan ensimmäinen ylivoima heti kolmannen erän alussa, joista tekivät maalit (Lukko- ja Pelicans-pelit). Varmaan tuollaiset raskaat AV:llä päästetyt maalit kotipeleissä luo fiilistä siitä että laajemminkin olisi ongelmia AV-pelin kanssa.
 

Jan_Peter

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK,Chicago blackhawks
@Lätty-ylämummo Vastuu on aina lukijalla. Tästä artikkelissa esiin otetusta rytmityksessä voisi heittää pienen esimerkin kun siitä otettiin kiinni myös Telialla ja hyvä myös hieman katsoa kriittisesti Ika Lehkosen sanomisia:

En nyt muista mikä peli se oli kun näitä viivelähtöjä näkyi pelaamisessa enemmän ja Lehkonen kommentoi, että ethän sä voi enää 2020 luvulla tuota käyttää työkaluna kun jokainen jengi osaa lukea sen pois. Saravo sitten tähän kommentoi, että onhan tuolla muitakin funktiota. Joko Ika veti showta tai sitten on edelleen sieltä pystysuunnan kuplassaan mistä varmaan kertoo myös se, että Telialla on kommentaattori eikä valmentajan penkin takana.

Artikkelissa myös otetaan tämä huomioon kun ei ole varmuuttaa oliko tämä suunniteltu toimi vai pelin pakottamana tekemä vaihtoehto. Itse vihaan yli kaiken näitä volttilähtöjä, mutta kyllä siinä on pointti kun toinen joukkue hallitsee pelin virtausta.

Laadukas harjoittelu vaati aikaa ja osalliset jotka niitä asioita harjoittelee. Poissaolot ja otteluruuhka tähän vaikuttaa. Asian vierestä voisi sen verran sanoa, että nähätisiin liigassayleisesti laadukkaampaa lätkää jos pelejä olisi esim. 52 SHL:n tapaan.
 

Apassi

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
@Lätty-ylämummo Laadukas harjoittelu vaati aikaa ja osalliset jotka niitä asioita harjoittelee. Poissaolot ja otteluruuhka tähän vaikuttaa. Asian vierestä voisi sen verran sanoa, että nähätisiin liigassayleisesti laadukkaampaa lätkää jos pelejä olisi esim. 52 SHL:n tapaan.

En kyllä allekirjoita tätä. Perustelut ovat pitkät:

Useamman kauden trendi HIFK:lla on ollut se, että pitkien pelitaukojen jälkeen pelin taso heittelee, kun taas perättäisten pelien jälkimmäinen peli on ollut se vahvempi. Ainakin tuloksellisesti. Monesti ollut vielä niin, että HIFK on saanut rankan pelirupeaman viimeisestä pelistä voiton vajaalla rosterilla, sitten on tullut pidempi tauko, jonka aikana on saatu vielä avainpelaajia saikulta. Tässä vaiheessa olen itse miettinyt, että tauko tulee hyvään saumaan ja päästään hiomaan peliä kuntoon. Vitun viikset, kun tauon jälkeisestä pelistä tulee lähes poikkeuksetta jonkun sortin sukellus.

-Kausi alkoi 13.9 0-3 tappiolla Pelicansille kotona. Seuraavana päivänä 14.9 pisteet Kuopiosta.
-27.9: Lukolta jatkoajalla neppariin jatkoajalla 6 päivän tauon jälkeen ja siitä alkoikin sitten 4 ottelun tappioputki.
-12.10: tuli 6 vapaapäivän jälkeen nihkeä 2-1 voitto TPS:stä.
-15.11: maajoukkuetauon jälkeen oli tuo surullisen kuuluisa 7-6 VL voitto Saipasta 12 vrk:n tauolla. Loppui varmaan ruuti kesken?
-13.12: 5 päivän tauolta Ässiltä pataan, tosin erittäin vajaalla rosterilla, mutta meidän kärkijätkiltä sekin esitys oli vaisu.
-18.12: 4 päivän tauolta Lukolta pataan Raumalla.
-26.12 Lahdessa turpaan Pelicansilta jatkoajalla 5 päivän tauolla.

HIFK:n trendi on ollut selkeästi tällä kaudella se, että kun ollaan pelattu paljon, niin voittoja on tullut enemmän. Pitkien taukojen jälkeen peli on sakannut, vaikka ollaan saatu ukkoa pois telakalta. HIFK:n peli ei oleellisesti parane tuloksellisesti siitä, että pelataanko parhaalla rosterilla vai puuttuuko kentällinen kärkiukkoja. Toki rajansa on kaikella, kuten Porissa nähtiin.

Pitkällä aikavälillä ihmetyttää se tässä HIFK:n touhussa, että kuitenkin on ollut tietyntyyppistä jatkuvuutta sekä joukkueen pelaajamateriaalissa ja valmennuksessa jo pidemmän aikaa. Silti jokaiseen kauteen lähdetään käytännössä samojen ongelmien kanssa, joita ei mikään aika tunnu korjaavan. Pelitapa nollaantuu joka kauden jälkeen, vaikka valmennus pysyy samana ja ihan perusasioita rakennetaan jumalauta koko kausi. Kieltämättä keväsiin ollaan pelattu kauden parasta lätkää ja se on ollut positiivista, mutta miten voi taas olla, että kun sarjataulukkoa katselen, niin ollaan sääleihin menossa. Sieltä harvemmin noustaan kannua nostelemaan. Miettii ihan jotain KooKoo:takin, niin meidän on varmaan ihan turha selitellä mistään projekteista ja siitä, että vittu kun ukot vaihtuu. Siellä vaihtui valmentaja ja parhaat pelaajat viedään käsistä, eikä siellä ihan sitten paikkailla niitä sitten millään Leskisillä, Turusilla ja Paajasilla. HPK:ltakin otetaan neppariin, vaikka joka kauden jälkeen voitaisiin käytännössä tyhjentää niiden pajatso. Ne hankkii uusia pelaajia alemman korin ukoista ja pieksee meidät taas.

Muutenkin ihmettelen sitä, että miten oikeastaan näillä pelaajilla voi tuloksellisesti pelata näin huonosti? Kyllä jos HIFK:n valmennus olisi onnistunut nyt samalla tasolla, kuin mitä HPK:n ja KooKoon valmennus, niin HIFK olisi Kärppien kanssa taistelemassa runkosarjan voitosta. Nyt ollaan parikymmentä pinnaa perässä, eli noin 7 suoraa voittoa. Meidän hyökkäyksestä olisi viime keväänä voinut pelata MM-kisoissa Turunen, Sallinen, Leskinen. Ei olisi suuri vääryys ollut. Sitten vielä sellaisia EHT:llä viime vuosina pyörineitä ukkoja on iso kasa. Puhutaan materiaalista muutenkin, niin me täällä HIFK:ssa ollaan taipuvaisia rakentelemaan näitä fantasiarostereita ja myönnän, että itsekin ottaisin tuohon yhden hyvin aloittavan sentterin lisää ja yhden kiekollisen pakin. Ei sillä vain isossa kuvassa ole merkitystä, kun suorittaminen jäällä sakkaa. Kun me mietitään tämän joukkueen puutteita, niin pitäisikö meidän ihan oikeasti katsoa yhtä kriittisesti muiden joukkueiden puutteita ja vielä sellaisten, jotka pärjää meitä paremmin?

Paljon on viime aikoina puhuttu myös siitä, että HIFK:lla ei ole sellaisia pelaajia, jotka haluaisivat mennä sinne niin sanotulle sota-alueelle ja tehdä maaleja. Kun miettii meidän ketjujen roolituksia, niin kahdessa ensimmöisessä kentällisessä on Sallinen ja Paajanen, jotka nimenomaan ovat melkein ne kaikki maalinsa hakanneet maalin edestä ja ovat siinä kerrassaan erinomaisia. Alemmissa kentällisissä on pelaajia, joiden ainoa vahvuus pitäisi olla hyökkäyspäässä se, että menevät maalille: Åsten, Tallberg, Nykopp, J.Keränen, Petrell ja ei Jääskäkään maalille menemistä välttele. Kyllä tässä on ennemminkin siitä kiinni, että sitoudutaan joukkueena tekemään näitä juttuja. Silloin niitä reboundeja iskee sisään Kangasniemikin.

HIFK voittaa kärkijoukkkueita, koska niissä peleissä HIFK on valmis maksamaan sitä hintaa mitä se vaatii. Lisäksi niissä peleissä yleensä pelataan jääkiekkoa molempien joukkueiden toimesta, jolloin pelaaminen muuttuu HIFK:ta suosivaksi päästä päähän lainehtivaksi peliksi, jossa ei trappia paljon ole. Heikompia jengejä vastaan ollaan vaikeuksissa, koska ne eivät halua lähteä pelaamaan, koska HIFK:lta voi saada pisteitä pelaamalla passiivisemmin ja pelaamalla jäähyttömästi. Pitää vain 5 pelaajaa pelin alla vaikka prässäisikin vähän ylempää ja HIFK:n vaikeudet alkavat. Se kertoo hyvin paljon pelitavallisita ongelmista ja tähän päälle siten pieni sakkaaminen asennepuolella. Saipa-pelissä esim. Saipan avausmaali oli parasta mitä pystyi tapahtumaan. Sen jälkeen HIFK alkoi maksamaan vähän hintaakin. Sitä ennen se tyytyi pitämään kiekkoa 67% hallussaan, mutta ei halunnut saada mustelmia ja kiekkoa ei pelattu sinne mistä niitä saa. HIFK:n pitää ratkaista yhtälö, että miten pystytään pitämään kiekkokontrolli itsellä, mutta saamaan se tehokkaammin todellista uhkaa aiheuttamaan, eli jäähyjä ja maalipaikkoja.
 
Viimeksi muokattu:

BOL

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
@Apassi lta hyvää pohdintaa. Olen itsekin kiinnittänyt huomiota siihen, että HIFK pelaa otteluruuhkissa paremmin kuin verkkaisemmalla ottelurytmillä. Ja varsinkin pidempien taukojen jälkeiset matsit ovat olleet yleensä ihan täyttä paskaa. Moni pelaajahan sanoo, että heitä ei haittaa perättäisten päivien pelit ollenkaan, päinvastoin ja itse asiassa luistinkin kulkee paremmin jälkimmäisenä päivänä eikä väsy paina. Tarjoan siis vastausta "pelirytmin puute". Tämä näkyy kovin usein HIFK:n kohdalla seuraavana yhtälönä
= kova, mutta melko päätön ottelun alku +ei tulosta + muutama henkilökohtainen alokasmainen virhe + omissa soi vähintään kerran, joskusenemmänkin = turhautuminen, yliyrittäminen ja väkisin puskeminen = rentous puuttuu ja yritetään pakottaa onnistumisia = peli näyttää kamalalta ja on usein myös tuloksellisesti heikkoa. Joskus toki voitetaankin.

Usein tämä n. 50-55 minuuttia kestävä kaaos päättyy siihen, että vikan kympi-femman HIFK pelaa fiksusti ja hyvin kaikkensa antaen, mutta aika loppuu kesken "eikä vain riitä". Tämä sitten tulkitaan niin, ettei HIFK ole yrittänyt ja joukkueella on asennevamma. Mikä ei siis yleensä pidä lainkaan paikkaansa. Edelliseen yhtälöön kun vielä lisätään usein se, että oma veskari saa huonon alun ja loppupeli menee varsin usein lopulta "ihan ok, mutta ehkä yhden helpon päästi"-tyyliin, niin siinäpä se on pähkinänkuoressa HIFK:n tauon jälkeinen peli.

En tiedä, mutta oletan, että kun joukkueella on otteluruuhka, ajanjaksolla on alku ja loppu sekä selkeät tavoitteet. Tai ainakin jokaisella pelaajalla on ne omassa päässään. Näin ihmismieli usein toimii, kun edessä on joku tiukka rutistus. Kun otteluohjelma on tiivis, pelaajien ei tarvitse kamalasti ajatella mitään muuta kuin pelaamista, syömistä ja nukkumista. Ja kun ollaan yhdessä paljon, sekin varmasti vaikuttaa, jos joukkueella on hyvä meininki. Ja koska HIFK on pelannut vieraissa paremmin, olen taipuvainen ajattelemaan, että se johtuu juuri em. mainitsemistani asioista. Eikä vieraissa ole onnistumisen paineitakaan, jos vertaa kotipeleihin.

On myös ihan totta, mitä kirjoitat tuosta sota-alueelle menemisestä. Juuri sieltähän esim. Paajanen ja Sallinen ovat pinnansa pääasiassa tehneet. Jostain syystä Sallinen ja loput sota-alueen pisteolettama-miehet eivät sinne kuitenkaan ihan joka pelissä vaivaudu menemään. Miksi nämä puukätiset vahvat pelaajat pyörivät mieluummin kulmissa? En ymmärrä. Ehkä valmennuksen pitää ihan erikseen sanoa kunkin pelaajan nimillä, että Sallinen, Tallberg, Keränen, Petrell, jne. menee seisomaan maalin eteen ja painii ja hakkaa kiekkoja sisään? Ja sitten erikseen nimillä sanoa, ketkä ovat niitä pelaajia, jotka pyrkivät liikkeellä irti vastustajastaan ja ketkä ampuvat kiekon kohti maalia, kun siellä on maskia tai muuten vain hyvä paikka? Jotenkin ihan älyvapaata, että pelaajat eivät toteuta näitä jääkiekon yleisiä lainalaisuuksia ihan joka pelissä. En mitenkään jaksa uskoa, että valmennus olisi kieltänyt tekemästä niin, mutta voi olla, että valmennus on unohtanut erikseen muistuttaa niistä.

Mitä tulee Apassin viimeiseen kappaleeseen, olen aivan samaa mieltä tästäkin. Tähän voisi vielä lisätä, että altavastaajajoukkueiden yleisenä taktiikkana lienee vain ja ainoastaan rikkoa HIFK:n peliä ja roikkua kaksi erää mukana. Vikassa erässä on sitten usein virtaa lähteä enemmän haastamaan ja HIFK:lla taas ei ole, kun se on siihen asti hakannut päätään träppiin ja yrittänyt pelata edes vähän kiekollista peliä, vaikka vastustaja roikkuu kiinni. Ja tähän Pikkarainen juuri viitannee, kun puhuu kärsivällisyydestä. Pitää olla kärsivälllinen ja ymmärtää, että tämä on se vastustajan taktiikka ja yksinkertainen pelikirja. Tämä aiheuttaa HIFK:n pelaajissa suurta turhautumista, jos ei ymmärrä olla kärsivällinen. Jos kerta toisensa jälkeen hakkaa päätään seinään ja käyttää aivan järjettömän määrän energiaa itse vastustajan vain rikkoessa peliä, on aivan varmaa, että kolmannessa erässä on itse ihan puhki ja vastustaja ei ole. Siihen vastustajalle maali tai pari, onnella tai ilman, pelin luonne muuttuu ihan kokonaan. Tämä pitäisi koko joukkueen oikeasti sisäistää. Ei se auta, vaikka valmennus kuinka käy asiaa läpi penkillä tai erätauoilla, jos pelaajat sitten kuitenkin menevät kentälle ja jatkavat sitä mukavuusalueella pyörimistä, mikä ei selvästikään ole johtanut toivottuun tulokseen. Mä näen myös, että monella HIFK:n pelaajalla on niin suuri halu tehdä pisteitä, että se sumentaa toisinaan järkevän ajattelun. Puolustuspäässä vähän puolustellaan näön vuoksi, mutta ei nyt sentään täysillä. Siinähän voisi vaikka sattua. Ja jos vastustaja tekee nyt maalin, meillä on niin kova jengi paperilla, että kyllä me tää klaarataan vielä. Ainoa vain, että kun jonkun pitäisi pystyä pistämään niistä paikoista sisäänkin.

Ehkä valmennuksen pitäisi laittaa suitset nyt vähäksi aikaa todella tiukalle ja vähentää sitä jokaisen omaa luovuutta, kunnes kaikille maistuu mustelmien ottaminen. Toisena lisäharjoitteena voisi olla pakko vetää aina, kun on paikka. Jos pelaaja syöttää vielä silloin, kun olisi pitänyt itse yrittää maalia, hän juoksee ylimääräisen kilsan vesisateessa esim. korkokengissä tai kumisaappaissa. Herkille yksilöille voi tarjota jotain sisäsiistiä kotitaloustyötä, kuten vaikkapa kauluspaitojen silittämistä. Uskoisin, että alkaa se vastuun siirtely ja pakoilu pikkuhiljaa loppua, kun huonoilla valinnoilla on konkreettiset seuraukset.
 
Suosikkijoukkue
IFK
Komppaan @Apassi n ja @BOL in näkemyksiä hyvin pitkälle. Asiallista settiä molemmilta! Iso kiitos!

Alkukausi oli aivan hirveä tuloksellisesti, ei kahta sanaa. Yhdeksästä ensimmäisestä pelistä kaksi 3 pisteen voittoa.
Miten se voi olla mahdollista tuolla nipulla, ja ennenkaikkea sillä pelillä, jota joukkue pelasi. Pelejä hallittiin lähes mielin määrin, laukauksia ammuttiin valtavia määriä, ja turpaan tuli. Käsittämätön kombo. Tässä valmennus on sitten aika visaisen paikan edessä: miten korjata ehjää. Joukkue pelasi tasolla, jonka olisi heittämällä pitänyt riittää pelsujen ja silloisen Lukon kaatamiseen, mutta pataan tuli.

Saarinen - Sallinen - Dyk pelasi yhdessä kauden ekat 5 peliä ykkösketjun statuksella.
Alla on laskettu kolmikon tekemät maalit niin, että henkilön itsensä tekemä maali antaa +merkin, ja kentällä olo takaiskumaalin aikana -merkin. Reilua tai ei, näin tein.

1) Pelsu-IFK 3-0
Saarinen -1
Sallinen -2
Dyk -2

2) Kalpa-IFK 1-2
Saarinen
Sallinen
Dyk +1

3) IFK-JYP 4-2
Saarinen -1
Sallinen +1
Dyk -1

4) IFK-HPK 2-4
Saarinen
Sallinen
Dyk

5) HPK-IFK 4-5 JA
Saarinen -1
Sallinen -1
Dyk -1

Tässä vaiheessa valmennus alkoi muokata ykkösketjun kokoonpanoa, ja pelit 6-9 pelattiin vaihtelevin ykkösketjuin.

10) Ketju palasi ykköseksi TPS-IFK 2-1 peliin.
Saarinen
Sallinen
Dyk +1

11) IFK-Kärpät 4-3 JA
Saarinen
Sallinen
Dyk

12) Ässät-IFK 1-3
Saarinen
Sallinen
Dyk +2

13) Saipa-IFK 6-4
Saarinen -1
Sallinen
Dyk -1

14) JYP-IFK 1-4
Tähän peliin kasattiin sitten 2. ketju Turunen-Paajanen-Dyk joka nousi pelissä 16 ykkösketjuksi, ja on saikku-poikkeuksin pitänyt muotonsa/paikkansa.

Jakso 10-29 oli taas mainiota tekemistä, 19 peliä, 12 kolmen pisteen voittoa ja 2 JA ja 1 Vl yht. 43 pistettä 2.263 p/matsi.
Tuosta jaksosta jäi itselleni päälimmäisenä mieleen logoon, tai ylipäätään tolkuttoman ampumisen vähentyminen. Tehtiin ne maalit. Peli oli rauhallisempaa, eikä yletöntä hyökkäämistä.
Ja sitten, peli taas katosi, samoin tulos. Silloin oltiin jo joulukuun puolella, ja alkoi se saikuttelu ja muiden poissaolojen rikkoma kausi, jossa ykköskenttä sai pelata 6/9 vakiokokoonpanolla, mutta muut ketjut elivät senkin edestä.

Kaiken kaikkiaan pelaajille erittäin haasteellinen kausi. Kaikki tietää, että nippu riittää päätyyn saakka, mutta viekö jumalaton kiima hyökkäämiseen vastustajia taitavammalla kalustolla nirvanaan, jossa unohtuu se, että ei vastustajatkaan huonoja ole. Kyllä ne iskee kun paikka tulee. Valmennuksella on taatusti riittänyt mietittävää alun shokin ja sen jälkeisten kokoonpano ongelmien vuoksi. Eikä tää fanillekaan helppoa ole.

Yksi asia on kumminkin varma; mitään ei ole vielä hävitty!
La on mainio tilaisuus seurailla hyvin levänneen/treenanneen IFK:n suoriutumista Tapparasta. Viekö pelaajien tunnetta pitkän pelaamattomuuden kasaama malttamattomuus, vai tehdäänkö se, mitä tolla nipulla parhaimmillaan on tehty; sexyä lätkää, hyvää viimeistelyä ja 3 ihanaa pistettä!

Mitään silityskyykytyksiä en toivo joukkueelle, vaikka hävittäiskin. Tuntuu jotenkin oldschool-johtamiselta. En ota kantaa toimisiko vai ei. Haluaisin IFK:n kumminkin olevan tätä päivää managementinkin osalta, jolloin ongelmat ratkaistaan jotenkin muuten.

Alkas ny jo!
 
Suosikkijoukkue
IFK
@Lätty-ylämummo Vastuu on aina lukijalla. Tästä artikkelissa esiin otetusta rytmityksessä voisi heittää pienen esimerkin kun siitä otettiin kiinni myös Telialla ja hyvä myös hieman katsoa kriittisesti Ika Lehkosen sanomisia:

En nyt muista mikä peli se oli kun näitä viivelähtöjä näkyi pelaamisessa enemmän ja Lehkonen kommentoi, että ethän sä voi enää 2020 luvulla tuota käyttää työkaluna kun jokainen jengi osaa lukea sen pois. Saravo sitten tähän kommentoi, että onhan tuolla muitakin funktiota. Joko Ika veti showta tai sitten on edelleen sieltä pystysuunnan kuplassaan mistä varmaan kertoo myös se, että Telialla on kommentaattori eikä valmentajan penkin takana.

Artikkelissa myös otetaan tämä huomioon kun ei ole varmuuttaa oliko tämä suunniteltu toimi vai pelin pakottamana tekemä vaihtoehto. Itse vihaan yli kaiken näitä volttilähtöjä, mutta kyllä siinä on pointti kun toinen joukkue hallitsee pelin virtausta.

Laadukas harjoittelu vaati aikaa ja osalliset jotka niitä asioita harjoittelee. Poissaolot ja otteluruuhka tähän vaikuttaa. Asian vierestä voisi sen verran sanoa, että nähätisiin liigassayleisesti laadukkaampaa lätkää jos pelejä olisi esim. 52 SHL:n tapaan.

Kirjoittajalla on oma vastuunsa, ei sitä täysin lukijalle voi lykätä. Mutta siitä olen kanssasi taatusti samaa mieltä, että lukijalla on todellakin vastuu ymmärtää lukemaansa, ja siinä lukijoiden taso vaihtelee valitettavan paljon.

Mutta noihin viivelähtöihin. Kuulun koulukuntaan, jonka mielestä noiden viivelähtöjen merkitys loppui silloin, kun puna/keskiviivan paitsio poistettiin. Silloin oli tärkeää pitää kiekko omalla puolustusalueella hallussa, ja kierrättää sitä pelaajalta toiselle satunnaista karvaajaa vastaan se aika, että omat joukkuekaverit ehtivät tulla hyökkäysalueelta keskikentän yli omalle puolelle.

Nykylätkässä en näe mitään syytä sille, miksi pitäisi odotella vastustajan järjestäytymistä puolustukseen ennen omaa hyökkäystä. Mitä muuta sillä viiveellä tehdään, kuin annetaan vastustajalle aikaa?
Silti edelleen puhutaan paljon isojenkin lätkäihmisten suulla viivelähdöistä ja niillä pelin rytmittämisestä. Oma kokemukseni on, että telkkarikuvan näyttäessä tiukalla rajauksella oman maalin takana olevaa pakkia pohtimassa viivelähdön tarjoamia mahdollisuuksia, niin todellisuudessa hallissa katsottuna heebo venaa kesken olevan vaihdon valmistumista.

Yksi pelitilanne on, jossa hidastettu hyökkääminen on perusteltua, ja se on alivoimalla hyökkääminen. Silloin kysymys on korostetusta varovaisuudesta, mutta voi sitä kai hidastetuksikin kutsua. Tähän samaan sarjaan lasken myös 5vs5 pelissä alivoimalla hyökkäämisen. Jos ei ole läpisyötölle paikkaa, niin otetaan vauhtia alempaa. Alivoimaisena saadaan harvoin hyökkäysalueella mitään aikaiseksi. Ja tässä on yksi piirre, josta tällä kaudella en kauheasti ole IFK:n pelissä dikkaillut. Taitoylivoima on vienyt järjen, ja on hyökätty hyökkäämisen ilosta. Ajoitukset ei toimi, maalille ei ehditä maskiin/ribareihin, hyökkääjä jä yksin kulmaan ja menettää kiekon. Välillä meni paremmin, mutta mielestäni joulukuun kokoonpano-ongelmat suisti junaa taas huonompaan.

@Apassi katseli eri kulmasta taukojen vaikutuksesta pelisuoritteisiin. Mä komppaan hänen näkemystään siinä, että säännöllinen pelirytmi on pelaajalle paras, mutta sinua taas siinä, ettei se yhteispeli ilman yhteistä harjoittelua ole itsestäänselvyys millekään joukkueelle. Ei nämä pitkät tauot tunnu pelaajastakaan hyvältä, pelatahan hekin haluaa. Saikut sitten erikseen. Eli siinä mielessä tää nykynen 60 peliä on mun mielestä ok, että kyllä ne pelit ihan hyvin näytetään ehtivän pelaamaan, kun luppoaikaakin tuntuu jäävän. Onko tämä tauko nyt ollut eduksi vai ei, selviää lauantaina.

Tuo laadukkuus on yksi hyvä pointti sekin. Olin marraskuun lopulla turussa, ja aulabaarin sijasta valitsin TPS-Ässät pelin. Ei olis pitänyt. 3500 ihmistä todisti kanssani tapahtuman turhuutta. Eli olen Rindellin kanssa samaa mieltä siitä, että Nordikselle tulee aina hyvin latautunut vastustaja, minkä vuoksi täällä katsellaan valtakunnan parhaita tylsiä pelejä. Ilo se on pienikin ilo...
 

Postinjakaja

Jäsen
Suosikkijoukkue
En gång IFK, alltid IFK.
Mutta eihän HIFK harrasta viivelähtöjä juuri nimeksikään. Pari-kolme matsissa, jotka tuntuu musta enemmän sellaiselta ”rauhoitetaanpas vähän hetkeksi ja lähdetään viisikkona eikä höntyillä”. Osittain ne tilanteet on ollu juurikin vaihtamista, mutta samalla sellaista kokeneiden pakkian tapaa ohjata peliä hieman fiksumpaan suuntaan.

Ainakaan kovin systemaattisesti ei HIFK musta pyri viivelähtöihin. Vai olenko missannut jotain?

Yhdyn kyllä siihen ryhmään, että hyökkäystaktiikkana se toimii nykyään enää vain täysimittaisilla lentokentän kokoisissa kaukaloissa. Silloin on enemmän väylää tehdä niitä leikkauksia ja hakea pientä pystysyöttöä puolustuksen taakse.
 

EPK

Jäsen
Suosikkijoukkue
IFK
Mutta eihän HIFK harrasta viivelähtöjä juuri nimeksikään. Pari-kolme matsissa, jotka tuntuu musta enemmän sellaiselta ”rauhoitetaanpas vähän hetkeksi ja lähdetään viisikkona eikä höntyillä”. Osittain ne tilanteet on ollu juurikin vaihtamista, mutta samalla sellaista kokeneiden pakkian tapaa ohjata peliä hieman fiksumpaan suuntaan.

Ainakaan kovin systemaattisesti ei HIFK musta pyri viivelähtöihin. Vai olenko missannut jotain?

Yhdyn kyllä siihen ryhmään, että hyökkäystaktiikkana se toimii nykyään enää vain täysimittaisilla lentokentän kokoisissa kaukaloissa. Silloin on enemmän väylää tehdä niitä leikkauksia ja hakea pientä pystysyöttöä puolustuksen taakse.

Mun mielestä ne viivelähdöt tulee sen seurauksena että se mitä yritetään ei onnistu. Viime matseissa jäi sellainen vaikutelma, että yritettiin hyökätä tavalla A mutta koska se ei onnistunut niin ei lähdetty alivoimaisena hyökkäämään vaan palautettiin kiekkoa alas, vaihdettiin ja lähdettiin viiveellä. Niissä monesti heitettiin kiekkoa päätyyn. Musta se oli ihan fiksua, sillä niin saatiin pidettyä enemmän kiekkoa ja varmaan yrittivät pakottaa pelinvirtauksen meille, ettei menetetä sitä. En nyt muista mikä peli oli, olisiko ollut Ilves tai Saipa tai molemmat.

Sen jälkeen tuli vähän sellainen fiilis, että joukkue opettelee erilaisia variaatioita ja nyt on lähdetty siihen, että jos puskeminen ei onnistu, niin tapetaan mielummin peliä kun väkisin hakataan päätä seinään.

Ihan kun monta kertaa olisi alettu muuttaa asioita. Alkukaudesta painettiin kovalla vauhdilla ja karvattiin kiekkoja meille ja se toimi, mutta ei saatu onnistumisia riittävästi. Sitten viime aikoina paineistus ja karvaus on ollut aika näennäistä alkukauteen verrattuna, sillä silloin mentiin kolmellakin aika syvälle paineistamaan. Nyt Saipa pelissä muistaakseni se alkoi taas toimia.

Jää vähän sellainen fiilis, että siellä opetellaan reagointia vastustajan pelitapaan ja muutoksiin ja siksi se ailahtelee ja on vähän hassun näköistä. Toivon että se olisikin juuri noin ja että alkaa kohta mennä oppi perille ja saataisiin virtaus meille, sekä maalipaikat, pomput ja tuuriakin sen työn ja oikea-aikaisen reagoinnin kautta.
 

douppi

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Liverpool
No olen tästä kyllä eri mieltä. Tietysti siellä on munattu muutamaan kertaan, mutta ne on olleet henkilökohtaisia virheitä. Paska av tarkoittaisi, että siellä kolisisi joka pelissä mitä ei tapahdu.

Jos erikostilanteissa ollaan yv:ssä 1. ja av:ssa 4. kun lähes 40 peliä on pelattu, on se ihan hyvä suoritus erikoistilanteiden osalta.

Mun silmiin av on näyttänyt aika passiiviselta, ja vastustajat ovat päässeet vähän turhan helposti mylläämään siinä maalinedustalla, ja olleet ripareilla hyvin. Hyvin yllättävä tilasto, että ollaan 4.paras. Olen hieman ihmeissäni tuosta, mutta hyvä että edes 4.s :)

Lähinnä kotipeleissä on ollut hieman vaikeuksia AV-pelin kanssa. Vieraissa se on ollut jopa todella vahvaa. Mutta tuossa joulukuussa parin kotipelin kulminaatiohetki oli vastustajan ensimmäinen ylivoima heti kolmannen erän alussa, joista tekivät maalit (Lukko- ja Pelicans-pelit). Varmaan tuollaiset raskaat AV:llä päästetyt maalit kotipeleissä luo fiilistä siitä että laajemminkin olisi ongelmia AV-pelin kanssa.

Joo kotipeleissä nimenomaan. Liian isolla prosentilla on otettu maaleja alivoimalla omiin Nordiksella. Ainahan sitä parannettavaa löytyy jengistä kun jengistä, ja tuossa yksi kohta. Luotetaan että se paraneekin.
 
Suosikkijoukkue
IFK
Alivoima ei ole kotipelien ainoa ongelma. Nyt on pelattu himassa pelit/voitot/tasapelit 17/7/4 ja vieraissa 21/10/7
Suhde on parantunut alkukaudesta, mutta edelleen jokin jännittää kundeja himassa pelatessa aivan liikaa.
Täällä on tietysti katsomot suht täynnä arkipeleissäkin, mutta mun mielestä kaikki ovat olleet hyvin omien puolella, eikä mitään dissaamista tai vittuilua ole mun korviini kantautunut. Kousa oli sitä mieltä, että näyttämisenhalu vie pelaamisen kotona överiksi, ja ei noi kotimatsin mun mielestä ole tällä kaudella ainakaan tekemisen halusta jäänny kiinni. Joku muu mättää.

En tiedä kuvittelenko, mutta tuntuis oudolta ajatus, että joku Piken joukkueessa paskoisi omalle aisalle tahallaan löysäilemällä.
Luulisin Piken tarttuvan siihen samantien, etenki kun kokoonpano ei pariakaan miestä välttämättä huuda, jos joku/jotkut pitää motivoitumaan laittaa. Maalinteko ongelma. Tulos jää tekemättä, kun pelin hallinnan antama hyvän olon tunne täyttää puseron.
Pike on luvannu yhdessä haastiksessa lääkkeet kotipeleihin löytyvän, niin luotetaan siihen.
 

Warrington

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Nykylätkässä en näe mitään syytä sille, miksi pitäisi odotella vastustajan järjestäytymistä puolustukseen ennen omaa hyökkäystä. Mitä muuta sillä viiveellä tehdään, kuin annetaan vastustajalle aikaa?

Jos vastustaja paineistaa niin ei olekaan mitään syytä lähteä viiveellä, mutta kun vastassa on näitä kilppari-SaiPoja, niin noita vastaan viivelähtö on usein paras vaihtoehto. Eli kun vastustajalla ei ole aikomustakaan tulla paineistamaan ja siellä on viisi ukkoa joka tapauksessa alla, niin järkevämpää hyökätä organisoidusti sitä träppiä vastaan, kuin lähteä hirveällä vauhdilla ja viisikko repaleisena, kuten IFK teki lähes koko alkukauden.

Voihan sitä joissain tilanteissa kääntää nopeasti kun träppikään ei ole vielä organisoitunut, variaatiota pitäisi olla ihan erien sisälläkin, ja se pitää vastustajankin vähän varpaillaan. Alkukaudesta mentiin niin simppelillä sapluunalla, että vastustajat tiesi videoita katsomattakin, miten IFK tulee hyökkäämään ja puolustamaan. Nyt lähes jokainen joukkue on parantanut alkukaudesta peliään, ja meillä se on jäänyt polkemaan paikallaan.

Uskomatonta että vasta puolessa välissä kautta valmennuskin tuntuu heränneen tähän, ja nyt on alettu lisäämään kontrollilähtöjä, ja yltiöpäisen karvaamisen oheen on tuotu korkeaa ohjauspeliä ja träppiä. Olen kyllästymiseen asti hokenut variaation merkitystä, ja toivotaan että sitä tullaan vihdoin näkemään. Olen suoraviivaisen lätkän kannattajia, mutta pelkästään sillä ei Liigassa oteta kannuja. Parhaat vastustajat osaa sen lätkän myös, ja jos he ei sillä pärjää, niin sitten he varioi peliään ja löytää lääkkeet meitä vastaan.
 

Warrington

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Ainakaan kovin systemaattisesti ei HIFK musta pyri viivelähtöihin. Vai olenko missannut jotain?

Nyt vasta hiljalleen on lisätty näitä kontrollilähtöjä, toki niitä oli ajoittain viime vuoden puolellakin, mutta lähinnä vaihtojen aikaan, ja niitä vastustajia vastaan joilla ei ollut aikomustakaan tulla paineistamaan. Tämän vuoden puolella kohdatuista HPK ja Pelicans antoi painetta pääosan pelistä, ja tällöin IFK:kin lähti muistaakseni aika nopeasti omista. SaiPa taas tuli pelaamaan ihan silkkaa kahden osa-alueen kilpikonnaa, ja tässä pelissä IFK teki varmaan viivelähtöjä enemmän kuin koko kaudella yhteensä. Ja mikä oli lopputulos? IFK hallitsi varmaan 70% ajasta kiekkoa, ja voitti SaiPan ihan suvereenisti.

Aina kun meidän kotiluolaan tulee näitä keskialueen perseenkeinuttajia, niin minusta oikea ratkaisu on hallita sitä kiekkoa, vähän kusipäisyyden rajoillakin, koska vastustajat nimenomaan haluaisi että IFK lähtee nopeilla lähdöillä hakkaamaan päätä siihen keskialueen träppiin, kuten alkukaudella tapahtui. Yhdellä tai kahdella viittä vastaan hyökkäämisessä ei yksinkertaisesti ole pitkässä juoksussa mitään järkeä.
 
Viimeksi muokattu:
Suosikkijoukkue
IFK
Uskomatonta että vasta puolessa välissä kautta valmennuskin tuntuu heränneen tähän, ja nyt on alettu lisäämään kontrollilähtöjä, ja yltiöpäisen karvaamisen oheen on tuotu korkeaa ohjauspeliä ja träppiä. Olen kyllästymiseen asti hokenut variaation merkitystä, ja toivotaan että sitä tullaan vihdoin näkemään. Olen suoraviivaisen lätkän kannattajia, mutta pelkästään sillä ei Liigassa oteta kannuja. Parhaat vastustajat osaa sen lätkän myös, ja jos he ei sillä pärjää, niin sitten he varioi peliään ja löytää lääkkeet meitä vastaan.

Ensimmäiset 9 peliä oli katastrofi. Tuloksellisesti. Mutta itse pelihän kulki kuin ihmisen mieli. Siksi en nähnyt ongelmana volttilähtöjen määrää tai rytmityksiä, koska vastustajan puolustusalueelle mentiin heittämällä, ja päästiin ampumaan mielinmäärin. Minun mielestäni noita träppejä aletaan pohtia vasta sitten, kun todetaan, että sinne vastustajan puolustusalueelle ei päästä, eikä laukauksia saada aikaiseksi, tai ammutaan aivan paskoista paikoista.
Alla on nyt kuvat pelien 4 ja 8 laukaisukartoista: kuvia en saa tänne, mutta linkkien takana on IFK-HPK ja IFK_Pelicans laukaisukartat



HPK ja pelsut. Kaksi aivan erityyppistä vastustajaa. Pelejä hallittiin mielinmäärin, mutta dunkkuun tuli.
Kummassakaan pelissä ei ollut puhettakaan siitä, etteikö olisi päästy vastustajan alueelle. Oleelisin ero oli maalille menemisessä, mutta sinne ei mennä hidastetuilla tai puolinopeilla lähdöillä, vaan silkalla tahdonvoimalla. Pelsut yksinkertaisesti pelasi oman maalinsa edustan niin tylysti, että IFK:lta loppui halu maksaa se hinta, joka tuolla tärkeimmällä pelin alueella pitää maksaa sinne päästäkseen. Säästeltiin mustelmia. Kaksi metriä maalivahdin alueen rajaavasta viivasta ulospäin on se kaikkein tärkein alue tehdä maaleja. HPK pelissä pörrättiin siellä hyvin, mutta Pelicans pelissä ei.
Molemmat pelit olisi ollut voitettavissa paremmalla viimeistelyllä, ja se mun mielestä petti pahiten kok alkukauden.
 

Liitteet

  • 1579197501397.png
    1579197501397.png
    473,5 KB · kertaa luettu: 242
  • 1579197741387.png
    1579197741387.png
    462,1 KB · kertaa luettu: 281
Viimeksi muokattu:
Suosikkijoukkue
IFK
Alkukaudesta pidin kolmikkoa Saarinen-Sallinen-Dyk ongelmallisena. Ensimmäiset 1-5 peliä kolmikko pelasi ykkösketjuna.
Välillä kokonpano purettiin, mutta palasi taas yhteen peleihin10-13 Noista 9 pelistä olen laskenut heidän maalinsa siten, että henkilökohtaisesti tehty maali antaa +merkin, ja kentällä olo takaiskumaalin aikana -merkin. Reilua tai ei, näin tein. Suluissa vastaavat lukemat viimeisimmistä 10 pelistä, ja tuplasuluissa koko kauden ajalta virallinen Liigan +-merkintä:

Saarinen -4 (-0) ((0))
Sallinen -2 (-4) ((-2))
Dyk -1 (-2) ((-1))

Kuvittelin joulukuussa tuon ketjun purkamisen ratkaisseen yhden tehottomuusongelman, mutta tarkistuslaskenta ei oikein hyvältä näytä. Kolmikko on tulosyksiköiden miehiä, mutta tulosta ei synny. Ja tämä on mun mielestäni paljon isompi ongelma, kuin viivelähtöjen suhteellinen lukumäärä kulloiseenkin vastustajaan suhteutettuna.
 
Viimeksi muokattu:

Warrington

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Ensimmäiset 9 peliä oli katastrofi. Tuloksellisesti. Mutta itse pelihän kulki kuin ihmisen mieli. Siksi en nähnyt ongelmana volttilähtöjen määrää tai rytmityksiä, koska vastustajan puolustusalueelle mentiin heittämällä, ja päästiin ampumaan mielinmäärin.

Kyllä, pelillisesti hallittiin varmaan kaikkia noista, mutta maalinteko ja ailahtelevat veskat pääosin aiheutti heikot tulokset. Väitän että alkukaudesta pärjää helpommin tuolla simppelillä sapluunalla, koska moni joukkue vasta hakee peliään, eikä vastustajatkaan varioi peliään vielä niin paljon. Vastustajan viisikot tiivistyy kauden edetessä, ja maalintekopaikalle pääseminen vaikeutuu. Erikseen on sitten nämä kriisijoukkueet, jotka ei kehity merkittävästi.

Minun mielestäni noita träppejä aletaan pohtia vasta sitten, kun todetaan, että sinne vastustajan puolustusalueelle ei päästä, eikä laukauksia saada aikaiseksi, tai ammutaan aivan paskoista paikoista.

Vastustajan alueelle kyllä pääosin päästään edelleen, mutta en näe mitenkään järkevänä peluuttaa jatkuvaa kiekko-päätyyn ja painimaan pojat -lätkää, kun hyökkäyskalusto tukee enemmän kiekollista peliä, kuin painimista. Ja vaikka rosterissa olisi enemmän vääntövoimaakin, en näe tuota jatkuvaa päätyyn dumppaamista modernina tapana hyökätä. Se aiheuttaa sen, että hyökätään jatkuvasti 5vs5-hyökkäyksiä, jotka alkaa hirveällä painilla vastustajan kulmista.

Jos vastustajat träppää, niin sitten sitä kiekkoa on vähän pakkokin dumppailla päätyyn, mutta jopa träppiä vastaan voi avata peliä muutenkin, kuin että pakki tulee alta ja kiskoo päätyyn. SaiPaa vastaan itseasiassa IFK avasi sinne träpin väleihin, ja hyökkääjä saattoi liikkeessä jatkaa päätyyn, ja tällöin usein ehti päätykiekolle itse. SaiPa peli oli minusta rakenteellisesti IFK:lta todella hyvä peli.

Päätykiekot ei ole maailman huonoin taktiikka, kunhan sen suorittaa oikeilla ajoituksilla. Jos dumpataan huonoilla ajoituksilla, niin annettaan käytännössä vastustajalle ilmaiseksi kiekko. Tässäkin se ennalta-arvattavuus on yksi ongelma, jos meidän pakki tulee jatkuvasti omista ja kiskoo kiekon päätyyn, niin vastustajan pakit tajuaa irrota träpistä hyvissä ajoin, noutaen sen päätykiekon itselle, ja tällöin meidän hyökkääjillä on pieni todennäköisyys päästä edes paineistamaan.
 

Warrington

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
HPK ja pelsut. Kaksi aivan erityyppistä vastustajaa. Pelejä hallittiin mielinmäärin, mutta dunkkuun tuli.
Kummassakaan pelissä ei ollut puhettakaan siitä, etteikö olisi päästy vastustajan alueelle.

En sanoisi että hallittiin mielinmäärin, mutta ihan riittämiin jotta tuolla rosterilla pitäisi voittaa. Muistaakseni molemmissa matseissa vastustajat nopeutti toisessa erässä peliään, ja lähti mukaan IFK:n päästä-päähän -lätkään, ja nuohan meidän rosterilla pitäisi kyllä voittaa. Kun hävitään vielä jatkoajalla ja rankkareilla, niin näissä yksilöillä on iso vastuu.

Oleelisin ero oli maalille menemisessä, mutta sinne ei mennä hidastetuilla tai puolinopeilla lähdöillä, vaan silkalla tahdonvoimalla. Pelsut yksinkertaisesti pelasi oman maalinsa edustan niin tylysti, että IFK:lta loppui halu maksaa se hinta, joka tuolla tärkeimmällä pelin alueella pitää maksaa sinne päästäkseen. Säästeltiin mustelmia.

Kyllä, tämä on ollut IFK:lle koko kauden ongelmana. Toisaalta kun rosterissa on aika paljon noita taitojamppoja, niin ei ihme että he mielummin odottaa syöttöä kulmassa kuin painaa maalille. IFK ei ole oikein löytänyt sopivaa tasapainoa tuon hyökkäysalueen kulmarallin ja suoraviivaisen maalille menemisen välille. Suurimmaksi osaksi päädytään hieromaan kiekkoa kulmissa, joka toki on parempi kuin että menetetään ja pyöritään siellä omissa.

Tässä on sellainen hyökkäyskalusto käsillä, että pitäisi olla mahdollista toteuttaa sekä sitä kiekonhallintaa, että myös suoraviivaisuutta, ja suoraviivaisuus voi olla ihan nopea käännös keskustaan ja kiekkoa maalille, siten että siellä on joku valmiina hakkaamaan sisään. YV on toiminut niin hyvin, että sillä on saatu jonkin verran anteeksi tuota heikkoa 5vs5-hyökkäämistä. E: Korjattu lainausta.
 
(1)
  • Tykkää
Reactions: EPK

Postinjakaja

Jäsen
Suosikkijoukkue
En gång IFK, alltid IFK.
Flunssassa himassa. Niin selailin eilen hieman Telialta noita alkukauden pelin alkuja. Aivan törkeätä dominointia. Vastustajat järjestättäin vain roikkuu perässä ja odottaa meidän virhettä.

Voidaan analysoida ties mitä viivelähtöjä ja The Petteri ”Olen voittanut Liigassa 6 peliä valmentajana” Sihvosen oppeja, mutta tosiasia on, että tuossa kauden alussa ruuti oli märkää niillä pelaajilla joiden se peli piti ratkaista. Sellaisesta paikasta joista nyt Turunen, Dyk, Paajanen, Sallinen, Kangasniemi yms. pistää kiekon takayläpeltiin niin lauottiin alkukaudesta logoon tai ohi.

Luulen, että siitä lähti vähän sellaista epäonnistumisen ja jännittämisen kierrettä, joka pilasi ton kauden alun. Siellä oli läpiajoja, Karhusen haamuja. Voi selittää, ettei ollut oikea-aikaista maskia sit siinä läpiajossa tai siinä tyhjässä maalissa...

Sitten taisi iskeä vähän isompi jännitys puseroon, veskarin loukkaantuminen ja homma puuroutui. Pari lisäloukkia ja tässä on nyt menossa joku murroskausi, jossa keksitään pyörää uudelleen.

Väitän, että jos alkukaudella noi meidän nyt onnistujat olisi latoneet sen 1-2 ekaan erään (johon mahkut oli), niin peliin olisi tullut rentoutta ja onnistumisia olisi tullut laajalla rintamalla.

Mitä tahansa Pike tiimeineen yrittikään rakentaa, se olisi onnistunut ihan eri tavalla ja oltaisiin ihan eri sijoilla.

Nyt meni tälleen ja ollaan uuden äärellä. Katsotaan saadaanko kevääksi uusi suunta ja uudet kujeet.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös