Ei mulla tee tiukkaakaan myöntää, että HIFK on muukalaislegioona. Tilanne on nyt tämä, kun terävin kärki omista kasvateista puuttuu ja adoptiopojatkin ovat junantuomia ja parhaassa peli-iässä, että ovat meiltä siirtyneet muihin sarjoihin leveämmän leivän jelämänkokemusten perässä. Sen asian kanssa on nyt vain elettävä eikä se ainakaan mua niin kauheasti lopulta edes häiritse. Tietenkin olisi mahtavaa, jos joukkueessa olisi pääasiassa omia kasvatteja ja kaikilla tunnesiteet tapissa, mutta kun näin ei ole, en vaivaa asialla päätäni, kun en voi asiaan vaikuttaa. Ehkäpä tulevaisuudessa meillä on enemmistössä omia poikia, jotka ovat riittävän hyviä liigaan, mutta liian paskoja muualle ja joiden kanssa intressit kohtaa sopimuksia neuvoteltaessa.
Mutta se on selvää, että tässä tilanteessa joukkue ei vain voi vielä olla kovin yhteenhitsautunut, sillä yhteisiä kokemuksia on todella vähän. Sama se on monella muullakin jengillä, missä pelaajisto vaihtuu kunkin kauden jälkeen runsaasti. Pelaajia ei myöskään voi pakottaa olemaan kenenkään kaveri tai tuntea mitään suurta lojaalisuutta näin lyhyen ajan jälkeen, varsinkaan kaukalon ulkopuolella. Tietenkin toimeen pitää tulla ja kaikkien pitää omalla panoksellaan edesauttaa hyvää fiilistä kopissa ja kentällä, mutta ihmisiä pelaajatkin ovat. En mäkään siviilissä koe mitään ylitsevuotavaa rakkautta duunikavereita kohtaan, mutta duunissa ollaan samalla puolella ja lojaaleja toisillemme.
Se, mikseivät pelaajat esim. kauheasti tuulettele maaleja, voi hyvinkin olla pelaajatyyppikysymys. Toiset ovat niin äärimmilleen keskittyneitä pelin aikana, ettei edes maali aikaansaa mitään sirkusta kentällä. Mm. Miro Heiskanen on tämän tyylinen pelaaja. Ei se maalinteko nyt tietenkään mikään se ja sama-fiilis ole, mutta kaikki nyt ei vain näytä tunteitaan kovin avoimesti.
EDIT: lisätty puuttuva osa lauseesta (että ovat meiltä siirtyneet muihin sarjoihin leveämmän leivän ja uusien elämänkokemusten perässä).