Itse lukeudun niihin henkilöihin, jotka eivät ole vielä tällä kaudella HIFK:n kotihalliin euroakaan kantanut. Areenalla kävin tosin kauden avausottelun katsomassa. Aika uskomaton suoritus sinänsä, koska 91-92 kauden jälkeen en ole nordikselta näin kauan pois ollut. Se tapa, jolla viime kausi loppui, oli kertakaikkiaan vain hermoille liikaa: Ensin hävitään runkosarjan viimeinen peli tahallisesti tai tahattomasti löysäillen TPS:lle ja metsästetään Hirsolle täysin merkityksetön pistepörssin voitto. Sittenhän siinä kävi juuri niin, kuin veikkailinkin silloin... Eikä se vielä mitään, että se sarja hävittiin puhtaasti 2-0, vaan se joukkueen peli-ilme. Ei taistelua, tahtoa... Vuosien mittaan olen käynyt monet pudotuspelit katsomassa, joissa on kuokkaan tullut, mutta silloin on sentään räkä poskella annettu kaikki mitä lähtee. Sen TPS sarjan jälkeen päätin, että aika huikeaa peliä saa HIFK esittää, että ennen joulukuuta hallille palaan takaisin. Lisäksi pelkkä runkosarja ei riitä hyvitykseksi. Kyllä tällä kaudella pitää mennä minimissään semifinaaliin ja ensi kaudella Granlundin kanssa finaaliin. Kyllä tietysti tuon esikoisen syntymällä on tässä boikotissa ollut oma osuutensa, sillä ilman häntä olisin tod. näk. hallille tullut, mutta nyt päätöksessä pysyminen on ollut helppo. Lisäksi Urho-TV vetää tällä hetkellä melkoista HIFK tykitystä.
Nyt HIFK sitten vetää huikeinta peliään 10-vuoteen. Onhan HIFK tässä kausien mittaan huikeita yksittäisiä pelejä pelannut, mutta nyt tämä touhu on jotenkin erilaista. Pari kautta sitten HIFK saattoi voittaa huikella pelillä Kärpät kotona perjantai-iltana täyden tuvan edessä, mutta nöyryys ja tahtotaso ei riittänyt Saipan selättämiseen seuraavana tiistaina 5920:n katsojan edessä. Tämä nykyinen porukkaa vetää samalla tahtotasolla ja pelityylillä kaikkia vastaan pelipäivästä ja yleisömäärästä riippumatta. Vaikka esimerkiksi Jokerit peli hävittiin, niin kyllä siitä näki missä mennään. Ei tarvitse kauan pelata tuolla tyylillä ja IFK:n johdon ei tarvitse murehtia yleisötavoitteesta.
HIFK:n joukkueesta lähti kesän aikana pihalle iso liuta kokeneita pelimiehiä. Ei Heikkisen, Kuhdan, I.Pikkaraisen, H. Pikkaraisen tai Jussi Pesosen taitoja kiekkoilijoina voi kiistää, mutta antoiko jokainen heistä joka ilta kaikkensa? Katsomoon ainakin näytti, että eivät. Miten mahtaakaan vaikuttaa joukkueen tahtotasoon tilanne, jossa joukkueen johtavat pelaajat vetävät puolivaloilla. Kari Jalosen pelityyli ei yhden kauden aikana täysin iskostunut joukkueeseen ja silloin peli tietysti saattaa näyttää flegmaattiselta, mutta kyllähän Hirsokin antoi ymmärtää, että paska poistettiin joukkueesta.
Nyt tuossa HIFK:n joukkueessa ei ole nähdäkseni yhtäkään vapaamatkustajaa. On ehkä tiettyjä pelaajia, joiden roolin suuruudesta voidaan keskustella. HIFK pelaa hyvällä liikkeellä ja modernilla lyhytsyöttöpelillä sekä mikä tärkeintä, sitä on höystetty IFK:lle perinteisellä fyysisellä pelillä, joka palvelee joukkueen etua. HIFK ei taklaile tyhmästi pelitilanteiden ulkopuolella ja fyysisyys on myös sitä, että pelaajat vetävät vaikka pelaajan läpi tilanteet loppuun. Eihän mitään HIFK:lle tyypillisiä ylilyöntejä ole nähty, mutta niihin ei ole ollut tarvettakaan. Kyllä tuosta joukkueesta löytyy pelaajia, joilta hanskat tarvittaessa tippuu. Joukkueen materiaali on leveä ja joukkue on hyvin roolitettu, vaikka selkeää ykkösketjua ei ole vielä muodostunutkaan. Joukkueen materialin leveys on tosin pieni yllätys, mutta tämä johtuu toimivasta pelitavasta ja moni pelaaja on mennyt eteenpäin. HIFK:lla ollut ennenkin pelkästään fyysiseen peliin erkoistuneita ketjuja, mutta Liivik-Töykkälä-Petrell on harvinaisen onnistunut kokonaisuus ja sen ketjun peli toimii, koska sille on annettu selkeästi oma tapa pelata ja se tapa on vastustajalle todella ilkeä. Ei jokaisen kentällisen voi olettaa pelaavan samalla tavalla. Pelaajamateriaalin ja joukkueen kiinnostavuuden kruuna tietysti Granlund. En edes muistanut enää kuinka hienoa on, kun omassa joukkueessa pelaa noin poikkeuksellinen pelaaja.