"Edellisellä vuosikymmenellä HIFK oli saanut vain yhden pronssin, kun sitä edeltävä 15 vuoden jakso oli tuottanut kolme mestaruutta, kaksi hopeaa ja neljä pronssia.". Paskapuhetta. Jos "edellisellä vuosikymmenellä" tarkoitetaan 2000-2010 niin tuo yksi pronssi pitää paikkaansa, mutta sitä edeltävä 15 vuoden jakso (1985-2000) tuotti kyllä vain yhden mestaruuden (1998) eikä kolme. Hopeita tuli kylläkin kaksi (1999 ja 1986) mutta pronssitkin on laskettu väärin, sillä niitä tuli neljän sijaan kolme (1992, 1988 ja 1987).
Niin paskasti on mennyt Moberginkin aikaan, että jopa liigan täytyy valehdella tilastoja paremmiksi, jotta IFK vaikuttaisi tasokkaalta ja perinteikkäältä kestomenestyjältä.
"Semifinaaleissa HIFK:n vastustajana ollut Lukko vei ensimmäisen pelin pitkän jatkoajan jälkeen Miikka Tuomaisen maalilla, mutta jatkossa HIFK hallitsi sarjaa. Noiden pelien jälkeen Helsingissä puheet mestaruusmahdollisuuksista alkoivat."
Tämä viimeinen lause taas vähättelee IFK:n hurmosta aivan 100-0. Se oli jokaiselle IFK:ta sydämellä (kenties sitten hieman liian avoimesti bipolaarisesti) seuraavalle täysin päivänselvää narrisarjan seiskapelin jälkeen, että IFK on mestari. Siitä ei ollut pienintäkään epäilystä, ja se ensimmäinen Lukko-peli oli pelkkä työtapaturma ja ulospuhallus, koskaan en ole ollut pleijaritappion jälkeen niin vakuuttunut helposta purjehduksesta kohti sarjan voittoa, eikä tämä ollut suinkaan poikkeava näkemys hallilla. Kaikki tiesivät sisimmissään, että Lukko-sarja viedään 4-1 ja finaalit tulevat olemaan pelkkää punaista karnevaalia alusta lähtien. Lukolla sen enempää kuin Bluesilla ei ollut missään vaiheessa pienintäkään jakoa, mikään jengi Euroopassa ei olisi IFK:ta pystynyt tuon narrisarjan jälkeen pysäyttämään.
Viimeksi muokattu: