Mä ajattelin, että maailma ei kaipaa mun kaksisenttistäni tästä aiheesta ja että kun ottelun lopputuloksen suurimmat pettymykset ovat vähän laantuneet eivätkä tunteet enää ole niin pinnassa, ihmiset ymmärtävät kyllä, mitä Ville
oikeasti tarkoitti. Näyttää kuitenkin vahvasti siltä, että näin ei ole käynyt tai sitten näitä Villen sanoja käytetään tarkoituksenmukaisesti häntä vastaan, koska vati on vain niin nurin valmentajaan nimeltä Ville Peltonen.
Tämä viesti ei ole osoitettu lainauksen kirjoittajalle, vaikka häntä nyt lainasinkin, vaan se ainoastaan kirvoitti minut kirjoittamaan tämän viestin.
Ville ei kritisoinut "The Lakanamiehiä" tai muitakaan
kritiikkiä antaneita. Se lakana-asia oli käsitelty jo aikaisemmin ja kommentit alla:
HIFK:n fanit turhautuivat tiistaina Helsingin jäähallissa. Ville Peltonen vastaa kritiikkiin.
www.is.fi
Se, mihin Peltonen otti viimeisen ottelun jälkeen voimakkaasti kantaa, koski ihan jotain muuta:
Ville Peltosen kolmaskin kausi HIFK:n päävalmentajana päättyi isoon pettymykseen.
www.is.fi
Boldaan tarkoituksella avainsanoja, jotta itse viestin sisältö on helpompi ymmärtää.
Näillä "vääränlaisilla faneilla" Ville viittaa niihin, jotka ovat joukkueen pelaajien osalta/kohdalla ylittänyt erilaisia rajoja. Ne fanit, jotka ovat esim.
slaidanneet pelaajien deeämmiin kertoakseen, miten huonosti pelaaja on pelannut tai miten paska jätkä kyseinen pelaaja on, koska pelasi huonosti tai ryssi avopaikan ja mitä näitä nyt onkaan, ovat menneet pelaajan henkilökohtaisen elämän puolelle. Ja vaikka monille faneille HIFK on henki ja elämä, loppupeleissä HIFK on kuitenkin "vain" pelaajan työnantaja ja pelaajalla on vapaa-ajallaan oikeus siihen, että hän ei työnsä takia joudu kokemaan kiusaamista ja epäasiallista palautetta.
Pelaajat ovat ihmisiä siinä, missä kaikki muutkin. Jokainen voi miettiä omalle kohdalleen, jos itse saisi arvostelua joltain täysin tuntemattomalta ihmiseltä vapaa-ajallaan oman duuninsa hoitamisesta.
Vittu sä oot säälittävä paska!!! Sä et ansaitse kantaa tota paitaa!!! Vitun pelle!". Just silloin, kun olet itsekin aivan loppu, pettynyt ja muutenkin ottaa päähän koko jengin puolesta. Ja sen jälkeen tulisi toinen, kolmas, neljäs, viides, jne. viesti. Ja seuraavan pelin jälkeen ehkä taas sama homma.
Kuinka moni voi sanoa, että eipä tunnu missään? Mä en ainakaan voi, jos omatkin tunteet ovat pinnassa ja itsestäkin tuntuu, että ei saanut parasta irti. Saattaisi tulla jopa itku, jos voimakkaat tunteet olisivat muutenkin jo tapissa. Entäpä sitten, jos joku kommentoi
"Mä tiedän, missä sä asut"- tai
"Kiva koira, toivottavasti ei astu naulaan aamulla"- tai
"Sulla on kaunis muija, käyn moikkaamassa sitä duunissa"-tyyppisiä kommentteja? Kun sä et voi tietää, onko viestin lähettäjä vain täysin harmiton tapaus ja vain tosi turhautunut ihminen vai oikeasti joku, jolla ei ole mitään hävittävää ja on ihan tosissaan. Tuolla ulkona on paljon ihmisiä, jotka eivät saa apua ja hoitoa, vaikka kuinka haluaisivat ja paljon ihmisiä, jotka eivät edes koe sellaista tarvitsevansa. Eräs ex-HIFK-pelaaja kertoi mulle pari vuotta sitten saaneensa somessa viestin, jossa toivottiin hänen kuolevan,
tappavan itsensä. Koska hän oli
"pelle ja paska pelaaja". Sairasta.
Pelaajat ovat usein aikuiselämänsä alkupäässä olevia ihmisiä, jotka ovat ladanneet isot odotukset uraansa. Ja se ura mitataan nimenomaan onnistumisissa. Monen identiteetin keskiössä on se, että hän on ensisijaisesti
jääkiekkoilija. Toisinaan koko oman minuuden hyvyys tai huonous on omassa päässä suhteessa peliesityksiin. Jos pelaat huonosti, olet epäonnistunut. Ehkä myös ihmisenä, koska ketjukaveritkaan eivät välttämättä onnistuneet just sun virheiden takia. Kaikki eivät tietenkään koe asioita noin, mutta en mä näitä vertauksiani täysin omasta päästäni vedä, vaan näistä on puhuttu ihan yleisesti julkisuudessa urheilijoiden kohdalla. On myös olemassa ihmistyyppi, joka vaatii itseltään aina ja kaikissa asioissa äärimmäisen paljon eikä useinkaan ole tyytyväinen itseensä. Juuri tällaiselle ihmiselle ulkopuolisten negatiivinen palaute on aivan myrkkyä. Joo, sitä pitää ammatin puolesta kestää jonkin verran, mutta missä menee raja?
Nämä kirjoittamani asiat eivät todellakaan koske vain HIFK:n pelaajia, vaan järjetöntä määrää kaikkia somessa pyöriviä ihmisiä. Varsinkin niitä, joilla on paljon seuraajia ja/tai avoimet sosiaalisen median tilit. Mä itse ratkaisisin asian niin, etten kävisi somessa ollenkaan ja laittaisin kaikki mahdolliset viestien vastaanottamismahdollisuudet lukkoon.
Mutta nykynuorison ajatusmaailma on toisenlainen. Heidän koko elämänsä on puhelimessa! Koko ajan pitää olla tavoitettavissa ja joku mielenkiintoinen mahdollisuus voi mennä ohi, ellet ole. Tämä on ajan nyt vain ajan henki. Tuntuu musta typerältä, mutta samaa vikaa on myös kypsempään ikään ehtineillä henkilöillä. Ja muutenkaan vääränlaisen käytöksen kohteita ei pitäisi syyllistää, koska miksi heidän pitäisi rajoittaa elämäänsä joidenkin idioottien takia? Varmasti ainakin pleijareissa kannattaisi itsekin ymmärtää rajoittaa, mutta siltikään pelaajat eivät ole se ongelma, vaan ne viestittelijät. Ja ihmiset ovat kekseliäitä, palautetta voi antaa vaikka auton tuulilasiin.
Mun arvomaailmassani tällaiset oman suosikkijoukkueensa pelaajille yksityisviestejä lähettelevät "fanit" ovat omaan pesään kusijoita pahimmasta päästä.
Eikö joukkueen päävalmentaja saisi julkisesti avautua tällaisten henkilöiden olemassa olosta? "Faneista", jotka ovat aktiivisesti omalla toiminnallaan hyvin todennäköisesti olleet vaikuttamassa siihen, että pelaajien mieli- ja sielunmaisemat eivät ole olleet optimaalisimmassa mahdollisessa tilanteessa juuri niillä hetkillä, kun kaikkein todennäköisimmin ottelut ratkotaan pelaajien korvien väleissä? Ovatko nämä omaan pesään kusijat seuran ja joukkueen näkökulmasta ihan yhtä arvokkaita kuin ne fanit, jotka eivät lähesty edes suurimmissa tunnekuohuissaan pelaajia henkilökohtaisesti? Mun kirjoissani ei todellakaan ole.
Ville puolusti
joukkuettaan. Omia pelaajiaan. Ehkä jopa ennakoi tulevaa, koska tiesi, että palautetta tulee heillekin? Uskon aidosti, että Ville itse kestää kyllä saamansa kritiikin, kunhan se jää mediaan ja palstoille eikä tule liian lähelle yksityiselämää. Ja mä olen kyllä Villen kanssa samaa mieltä siitä, että sellaiset henkilöt, jotka häiritsevät oman joukkueen pelaajia, eivät ole mitään oikeita faneja. Jos joku oikeasti kuvittelee, että oman joukkueen pelaajien peliotteet parantuvat sillä, että heidät haukutaan suoraan heille itselleen ja heidän itsetuntoaan lasketaan entisestään, on yksinkertaisesti idiootti. Ja kyllä niiden viestien sanamuodoista voi aika helposti päätellä, onko viestin lähettäjä oman seuran fani vai jonkun muun. Nämä viestittelijät tuskin ovat niin fiksuja, että osaisivat sitäkään peitellä.
Peltosta on syytetty siitä, ettei hän näytä tunteitaan. No, nyt näytti. Eikä ehkä olisi kannattanut. Tai ainakin itse olisi päässyt helpommalla, jos olisi kommentoinut vain jotain peruspaskaa. Tosin siitäkin olisi tullut sanomista. Varmasti ottaa oppia jatkoa ajatellen ja kuulemme ja näemme jatkossakin liirumlaarumeita. Koska kaikkeen mihin voidaan tarttua, tartutaan. Sitä harrastavat myös oman joukkueen fanit. Siis ne, jotka eivät lähesty pelaajia tai valmennusta somessa.
Olen itsekin sitä mieltä, että näitä asioita ei olisi pitänyt käsitellä ottelun jälkeisessä lehdistötilaisuudessa. Mutta sanottu, mikä sanottu ja Ville on siitä varmasti hintaa saanut maksaa itsekin. Oikeuttaako se kuitenkaan Villen sanoman totaaliseen vääristelyyn? Ei todellakaan. Valmentaja puolusti tai halusi suojella, ihan miten vain, omaa joukkuettaan, kun tunteet olivat hyvin pinnassa. Ottaa/kohdistaa mieluummin kaiken huomion itseensä vaikka sitten näin, jotta pelaajat saisivat olla enemmän rauhassa. Näin toimii johtaja, piti siitä johtajasta tai ei. Ja sanoisin saman valmentajan henkilöllisyydestä riippumatta.
Ja sekin kannattaa muistaa, että samaisen päivän aamuna 12-vuotias poika ampui kolme luokkatoveriaan Vantaalla. Se kosketti varmasti kaikkia suomalaisia, mutta joukkue valmentajineen joutui laittamaan kaikki tunteet sivuun, koska heillä oli "kuoleman peli". Joka noissa olosuhteissa kuulostaa kornilta. Esim. Iiro Pakarisella on kutakuinkin saman ikäisiä lapsia kuin uhrit ja muillakin pelaajilla on lapsia, samoin valmennuksella. Kun jännitys ja paine purkautuvat, sen mukana voi tulla ihan kaikki mahdollinen. Eikä sitä aina ole kaunista katsoa. Mutta mitään oikeasti vakavaa ei pressissä tapahtunut.
Toivottavasti toimittajat tekevät työnsä ja julkaisevat viimeistään kauden päätteeksi viestejä, joita eri seurojen pelaajat ovat saaneet. Tällaisesta toiminnasta ei saa tehdä normaalia. Ja meidän jokaisen tehtävä on pitää oma pesä puhtaana. Minkäänlaiselle kiusaamiselle ei pitäisi tässä yhteisössä olla sijaa ja meidän kaikkien tulisi viime kädessä, omasta vitutuksesta tai pettymyksestä huolimatta, olla aina omien puolella.