Itse en nyt koe tätä Buli-hommaa yhtään huonona asia. En itse todellakaan kuulu kohderyhmään, joten ei se minulta pois ole. En innostuisi mistään huippuunsa viritetystä maskotistakaan. Tosin en kyllä innostu myöskään esimerkiksi julkkisten näkemisestä, kuten moni muu aikuisikään ehtinyt ihminen, joten ehkä vika on minussa.
Jos mietitään, mistä kaikesta paskasta lapset innostuvat, niin harvoin he arvostavat "teknisiä ominaisuuksia" samalla tavalla kuin aikuiset. Moni asia lähtee vanhempien asenteista. Jos HIFK-henkinen vanhempi sanoo lapselle iloisesti, että "katsopas, Nico-Becca, onpas siinä kiva HIFK-maskotti", lapsi suhtautuu maskottiin todennäköisesti positiivisesti, haluaa ehkä koskea sitä ja ehkä yhteiskuvankin. Ja jos kokemus oli hyvä ja lapsi tuli kohtaamisesta iloiseksi, hän haluaa ehkä nähdä sen uudestaan. Mutta, jos vanhempi kääntääkin päänsä pois ja mutisee jostain noloudesta, lapsi ei todennäköisesti suhtaudu avoimesti ja myönteisesti maskottiin, koska uskoo sen olevan jotenkin väärin tai vanhemman suuttuvan. Jos lapsi leikkii pihalla "väärien vanhempien" lapsen kanssa sopuisasti ja heillä on ollut kivat leikitkin, se todennäköisesti muuttuu, jos lapsi kuulee vahingossa vanhempien sanovan, että olisi parempi, etteivät lapset enää leikkisi yhdessä, koska vanhemmat ovat sellaisia ja tällaisia. Näin se vain elämässä usein menee. Jos lapsi ei jostain ole kiinnostunut, hän osaa sen kyllä itsekin ilmaista.
Itse suhtaudun positiivisesti siihen, että yritetään jotain, millä saisi lasten mielenkiintoa lisättyä ja myös pidettyä yllä. Suurinta osaa alle kouluikäisistä lapsistahan ei otteluiden lopputulokset kiinnosta tuon taivaallista, vaan he muistavat maalit, herkut, Zambonin ja ehkä sen, että näkivät ihan oikean jääkiekkoilijan elävänä. Itse peli tulee tärkeämmäksi vasta paljon myöhemmin. Toki aina on poikkeuksia ja moni lapsi myös reagoi siihen, miten vanhemmat lopputulokset ottavat. Jos vanhemmat ovat huonolla tuulella, lapsi oppii yhdistämään sen HIFK:hon jossain vaiheessa ja ihastuminen seuraan voi jäädä pintapuoliseksi tai se tapahtuu vanhempiaan miellyttääkseen. Minä en muista varhaislapsuudestani yhdenkään ottelun lopputulosta, mutta muistan, että Nordiksella haisi poppari, enkä ollut koskaan nähnyt niin paljon ihmisiä kerralla missään muualla kuin Lintsillä. Ja kun HIFK teki maalin, ihmiset huusivat ja olivat tosi iloisia ja sama kappale soi aina. Myös Zamboni oli hyvin mielenkiintoinen. Ja tämä kaikki on tapahtunut aikana, jolloin HIFK voitti mestaruuksia.
Minä en ole kovin pitkällä tähtäimellä tämän seuran tulevaisuus, eikä ole kovin moni muukaan tänne kirjoittava. Mutta meidän lapsemme ja lapsenlapsemme ovat. Moni sellainen asia, mitä me pidämme ihan dorkana, on nykynuorille ihan normaalia tai jopa huippua. Ei näitä maskotteja meille tehdä. Pipoa löysemmälle.