Pilkoin vastaustasi, koska siinä on monta virheellistä olettamaa. Kokonaisuutena vastauksesi osoittaa, että työlainsäädäntö ei kuulu vahvuusalueisiisi. Kokonaisuudesta paistaa läpi pyrkimys perustella oikeaa näkemystä oikeasti. Käytännössä kuitenkin vain osoitat, että alkuperäinen väitteesi ei ole perustunut ainakaan tietoon, ja viestejäsi lukeva ei voi välttyä ajatukselta, että McLeanin sopimuspurun(kin) osalta vänkäät vain koska haluat olla eri mieltä kuin muut.
Lisätään vielä taustaksi se, että olen itse koulutukseltani juristi, kirjoittanut pro gradu -tutkielmani urheiluoileudesta ja suorittanut opiskeluaikoinani kaikki mahdolliset urheiluoikeuden kurssit, mitä Helsingin yliopiston oikeustieteellisessä tiedekunnassa oli tarjolla. Voin myös paljastaa, että tapaus Granlundia käsiteltiin toisella ko. kursseista. Tämän lisäksi asiasta käytiin paljon keskustelua tuolloisen työpaikkani työoikeusryhmän kanssa, osakasta myöden.
Nyt kun puhutaan McLean-sopimuksesta, niin on muistettava, että se oli oman aikansa lapsi. Jos haetaan vauhtia vielä vähän kauempaa, niin kannattaa vilkaista
Kärppien ja Mikael Ganlundin sopimusta, sekä miten se kesti juristien tarkastelun. Tänä päivänä Kärppien silloinen töhöily tuntuu aika pöyristyttävältä, mutta oli todennäköisimmin vakio menettely nuorten pelaajien kohdalla omana aikanaan.
Liiga vahvisti Granlundin Kärppien pelaajaksi, eli sopimukset päteviksi ja sitoviksi.Granlund haastoi
Kärpät oikeuteen riitauttaakseen sopimukset, mutta seurojen kesken saatiin sopimus aikaiseksi, jolloin jäi arvoitukseksi, kuinka oikeus olisi riidan ratkaissut.
Työlainsäädäntö ei tuolta osin ole muuttunut viimeisen n. 10 vuoden aikana sillä tavalla, että McLeanin sopimusta tai tuota tilannetta voitaisiin pitää oman aikansa lapsena.
Granlundin tapaus toimii tässä erittäin huonona verrokkina, koska kyse on kahdesta täysin erilaisesta tapauksesta. McLeanin tapauksessa pelaaja halusi siirtyä isomman tilipussin perässä itään eikä edeltävän sopimuksen pätevyydestä ollut kummallakaan osapuolella mitään epäselvyyttä. Asia ei ollut riitainen. Granlundin tapauksessa pelaaja riitautti työsopimuksensa olemassaolon sillä perusteella, että vajaavaltainen ei ollut oikealla tavalla edustettuna sopimusta laadittaessa. Edellä kirjattu riitautuksen peruste muistinvaraisesti, on siten mahdollista, että taustalla oli muitakin kysymyksiä. Kyse oli jokatapauksessa riita-asiasta.
Juridisesti Liigan kannalla ei ollut asiassa mitään merkitystä, Liiga kun ei käytä oikeudellista tuomiovaltaa. Liigan kannan merkitys ja vaikutus tuli ja tulee tuomioistuinprosessin hitaudesta. Niin kauan kun asian käsittely olisi ollut kesken tuomioistuimessa, olisi Granlund saanut Suomessa edustaa vain Kärppiä. Sekä tuolloisen työpaikkani työoikeusryhmässä että urheiluoikeuden luennoilla pidettiin mahdollisen prosessin itsestään selvänä lopputulemana (julkisuudessa tuolloin olleiden tietojen perusteella), että Kärpät häviäisivät asian kaikissa oikeusasteissa. Yhtälailla todennäköisenä lopputuloksena kummassakin forumissa pidettiin, että IFK on maksanut korvauksen Kärpille. Tämä puhtaasti siitä syystä, että näin Granlund saatiin joukkueen vahvuuteen per heti. Tämän lausui muiden mukana myös Heikki Halila Helsingin yliopistolla pitämällään urheiluoikeuden luennolla. On täysin totta, että case Granlund ei ikinä päätynyt tuomioistuimen ratkaistavaksi, mutta juristikollegion keskuudessa asiasta valitsi jopa hämmästyttävä yksimielisyys.
McLeanin tapauksessa oli - aiemmin todetulla tavalla - kyse pelaajan halusta purkaa sopimuksensa ja tehdä uusi sopimus toisen joukkueen kanssa. Tältä osin on olemassa Euroopan unionin tuomioistuimen ennakkoratkaisu (case Lehtonen), jossa aihetta on sivuttu. Case Lehtosessa kyse oli toki siirtorajan sulkeutumisen jälkeen tapahtuneesta sopimuksen purusta, mutta ratkaisussaan tuomioistuin nimenomaisesti kirjasi, että toisen seuran tarjoama taloudellisesti parempi sopimus ei oikeuta pelaajaa purkamaan määräaikaista työsopimustaan. Tämä ratkaisu sitoo suomalaisia tuomioistuimia.
Case Jonne Virtanen alkoi pelaajan suullisesta sopimuksesta IFK:n kanssa, jonka Jonne mielestään perui, ja teki diilin JYP:n kanssa.
Liiga katsoi Jonnen suullisen sopimuksen IFK kanssa päteväksi. Seurat sopivat riidan, ja JYP maksoi korvauksena jotain, mutta mitä ja mihin perustuen, niin sitä ei ole julkisuuteen kerrottu.
Kts. mitä yllä on todettu case Granlundin yhteydessä pelaajan oikeudesta edustaa seuraa.
Sivuhuomiona todettakoon, että case Granlund ja case Virtanen vertaantuvat toisiinsa monilta osin varsin hyvin, vaikka tiettyjä eroavaisuuksia löytyykin. Suurimpana se, että suullisen sopimuksen olemassaolon osoittaminen on tuomioistuimessa usein hyvin vaikeaa. Tämä luonnollisesti on heikentänyt IFK:n asemaa case Virtasen yhteydessä.
McLean sopimus julkistettiin 5/-13 Siinä on todennäköisimmin käytetty samaa pohjaa, kuin Granlundinkin sopimuksessa. Sopimuksessa on sanktioitu sopimuksen irtisanominen seuraavasti:
7.3 Pelaajan rikkomukset
Pelaaja ei saa solmia tämän sopimuksen täyttämistä estävää tai haittaavaa
pelaajasopimusta toisen työnantajan kanssa, Jos pelaaja solmii tällaisen
sopimuksen, työnantaja voi lakkauttaa tämän sopimusten mukaisten kor-
vausten maksamisen välittömästi. Pelaaja on myös velvollinen korvaa-
maan työnantajalle sopimuksen perusteettomasti purkamisesta aiheutuvan
vahingon.
Jos McLean teki IFK sopimuksen 'varalle' hakiessaan pelipaikkaa kohelosta, niin olisiko hän - tai hänen agenttinsa - hyväksynyt noin avoimeksi ja/tai mielivaltaisesti määriteltäväksi sopimuksen purkamisesta aiheutuneitten vahinkojen korvaamisen? Epäilen, viitaten kokemuksiini pohjoisamerikkalaisesta sopimuskulttuurista. Mutta entäpä jos tuon lauseen perään lisättiin lause: maksimissaan xxx$£€. Se turvaisi pelaajan seuran mielivaltaiselta rahastamiselta. Mutta syntyikö samalla tuosta silloin optio, sopimuksen ulososto-diili, vai sopimussakko? Vai voiko tätä edes tulkita 'sopimuksen ulos ostamiseksi' jos maksettava korvaus pitää sisällään vain aiheutuneen vahingon, mutta ei varsinaista korvausta sopimuksen purkamisesta, eli rahaa jolla seura päästää irti pelaajasta?
Mitä mielivaltaista tuossa sopimuskohdassa on? Suomessa vahingonkorvauskäytänteet eroavat huomattavasti common law -järjestelmien mielivaltaisista vahingonkorvauksista. Suomessa korvataan lähtökohtaisesti vain se osa toteutuneesta vahingosta, minkä vahingon kärsinyt osapuoli pystyy osoittamaan. Lisäksi sopimuskumppaneiden keskinäinen lojaliteettivelvoite johtaa siihen, että kummallakin osapuolella on velvollisuus pyrkiä rajoittamaan sille syntyvää vahinkoa. Tämän kaiken McLeanin Suomen agentti on varmasti tiennyt, tai ainakin olisi pitänyt tietää. Siksi tarvetta vakiopohjan muokkaamiselle tältä osin ei ole olemassa. En tiedä mitä tuolla lisäykselläsi syntyisi, mutta sen tiedän, että optio (valintaoikeus) ei olisi kyseessä. Jos ase ohimolla pitäisi jotain veikata, sanoisin kyseessä olevan vastuunrajoitus.
Nykyisellä lainsäädännöllä ristiriitaa ei synny, koska työntekijä voi irtisanoa määräaikaisenkin työsopimuksen koska tahansa edes ilmoittamatta asiasta yhtään mitään, vaan riittää, kun ei viikkoon ilmesty pelipaikalle, niin sopimus purkautuu. Nykyisissäkin pelaajasopimuksissa on vielä tuo sama korvaus-pykälä, jonka lainvoima on varmaan tarkistettu useamman juristin toimesta, mutta tuntuu tässä ajassa minun silmääni hyvin omituiselta.
Ensinnäkin työsopimuksen purkautuneena pitäminen on ollut kirjattuna lakiin jo kaikkien esiin nostamiesi tapausten aikana. Toisekseen olet ymmärtänyt sen täysin väärin, ei pelaaja voi itse olemalla viikon poissa katsoa sopimusta purkautuneeksi. Pelaajan poissaollessa tuo oikeus on joukkueella ja päinvastoin. Toki sitä en osaa sinulle sanoa, miten jääkiekkojoukkueen ollessa kyseessä työnantajan poissaolo käytännössä olisi mahdollista. Sitä voit sitten miettiä, että kuinka hanakasti joukkueet olisivat valmiita katsomaan pelaajien sopimuksia purkautuneiksi, jos nämä paremman sopimuksen toivossa vaan jättävät tulematta työpaikalle. Itse olen sitä mieltä, että jokaisella joukkueella olisi tuollaisessa tilanteessa velvollisuus olla antamatta kiukuttelevalle pelaajalle periksi. Palkanmaksuvelvoitetta ei kuitenkaan ole, jos ei työntekijä täytä omaa työntekovelvoitettaan.
Eli vastauksena kysymykseesi, nyt tässä ajassa en usko toimivan. Noissa vanhoissa sopimuksessa se on toiminut, koska JYP maksoi IFK:lle, ja McLean/seura tai joku maksoi sekin IFK:lle jotain. Liikkuiko Kärpät/IFK välillä rahaa, sitä ei ole julkistettu.
Jos et itsekään usko sopimussakko muotoon kirjatun option toimivan, miksi kirjoitit option voivan olevan myös sopimussakon muodossa? Eikö olisi parempi pysyä faktoissa omien väitteiden osalta? Vai onko todella niin, että tarve vängätä menee faktoissa pysymisen yli?
