Ei helvetissä. Ei ikinä. On sellaisia pelaajia, joiden ei toivo koskaan pukevan naapurin paitaa päälleen ja yksi sellainen on Sami Lepistö. Vaikka nykyisin eri sarjoissa tahkotaankin, tykkään siitä perinteestä, että kun maileja on takana jo niinkin paljon kuin esim. Lepistölläkin on, uran loppuvuosina ei rotsia enää käännettäisi. Tällä ei ole mitään tekemistä pelitaitojen kanssa, vaan yksinomaan seurakulttuurin kanssa. Maalaisserkut ovat asia erikseen, mutta jos on jommankumman seuran junnuputken läpi kulkenut ja ainoa seura, mitä Suomessa on koskaan seurannut on HIFK tai Jokerit, naapuriin ei yksinkertaisesti vain mennä. Sellainen on väärin. Kaikille osapuolille.
Saatan olla ajatuksineni dinosaurus, mutta näin mä sen nyt vain näen.
Oikein hyvä. Minä näen asian toisin.
On noita ollut, jotka ovat "vihollisleiristä" tulleet - on se sitten ollut Töölön Vesa/Jokerit, HJK, Karhu-Kissat, PiTa... - Anssi Melametsä, Esa Peltonen, Stig Wetzell, Aarre Kourula, Tony Arima, Heikki Toropainen, Tommi Salmelainen ja niitä, jotka ovat menneet muualle, kuten Jere Karalahti, Jarkko Ruutu, Kim Hirschovits, Teemu Ramstedt, Ville Peltonen ym. En näitä millään voi täysin rinnastaa toisiinsa. Jarkko Ruutua ja Jere Karalahtea en haluaisi nähdä ihan muista syistä joukkueessani (tosin enää ei tarvitse). Syitä noihin muuttoihin on enemmän, kuin on yleisesti tiedossa.
En halua olla ahdasmielinen ja siksi nuo kaikki muut ovat ihan ok, ovat he sitten olleet muualla tai menneet muualle. Syitä on siis paljon.
Siksi esim. minun mielestäni Ville Peltosen paita kuuluisi kattoon yhtä lailla kuin Toni Söderholmin ja paremmin kuin joidenkin muiden. Sydän se on joka ratkaisee. Katsokaa vaikka uudelleen, kun Ville ojentaa Canada Maljan Kuhdalle. Tänä vuonna samankaltainen osoitus tapahtui Lukossa. En arvioi ihmisiä nahkansa perusteella, enkä sen perusteella missä ovat työnsä tehneet, vaan miten he ovat sen tehneet.