Kaikella ymmärryksellä toverit, mutta nostalgia on väärä perustelu millekään, minkä tähtäin on tulevaisuudessa. Liikaa on vettä virrannut Vantaassa, liikaa on ajat/peli/Liiga muuttunut... Puhutaan sitten Sheddenistä, Elkinsistä, Ramstedtista - tai muutaman vuoden kuluttua vaikka Joonas Raskista (viime mainittu tulee olemaan mulle arka asia).
Itse tiedostan tämän kyllä. Se onkin oma taiteenlajinsa, että koska se raja menee siinä, että koska joku hankinta/jatkosopimus kannattaa tehdä ja koska ei kannata. Tähän vaikuttaa todella moni asia. Omasta mielestäni joku hinta on sillä nostalgiallakin. Ihan hyvänä esimerkkinä Pepe Lehtonen 1998. Rooli oli marginaalinen, mutta se oli siinä kohtaa paikallaan ja hieno lopetus uralle. Itse olen fanina valmis tiettyyn pisteeseen asti hyväksymään joidenkin pelaajien jatkon/paluun kunhan rooli/palkkaus on oikeassa suhteessa. Näin pitäisi mielestäni toimia myös HIFK:n joukkueen rakentajan. HIFK on liikaa mokannut näitä vuosien saatossa monessakin mielessä. Ei olla otettu/pidetty pelaajaa silloin, kun hänellä olisi olllut vielä annettaa ja vastaavasti sitten palkattu, kun ei enää pitäisi.
Nyt meillä laahustaa jengissä Petrell, jolla pelillisesti on ollut vaikeuksia jo muutama kausi mahtua ylipäätään kokoonpanoon. Hänenkin roolinsa olisi paremmin hyväksyttävissä, ellei joukkueessa olisi ennestäänkin liikaa samankaltaisia alakenttien puurtajia. Tämä on mielestäni nostanut krtitiikkiä Petrellin suhteen yleisesti ja omalla kohdallani. Sellaisen irrallisena mohikaanina menisi tuolla heittämällä nelosessa, mutta kun etenkin pahimpien loukkaantumissumien aikana tuntui, että siellä on 5 Petrelliä kentällä ja se turhautti. Onhan Kärpissäkin Lasse Kukkosen rooli muuttunut hyvin paljon, mutta siitä on aika hyvin osattu ottaa käyttöön ne rajalliset vahvuudet av-pelaamisessa ja johtajuudessa. Lisäksi samaan rooliin ei ole tungeksimassa 3-4:ää kukkoskloonia, niin roolitus toimii.
Ramstedt: HIFK:n pitää pelata mestaruudesta ja tarvitsemme kokeneen kärkiketjun sentterin, joka vie joukkueen lähemmäs tuota tavoitetta. Ramstedt ei ole ikinä ollut parhaimmillaan kakkos- saati kolmoskorin pelaajana, eikä ole riittävä nykykunnossaan täyttämään tuota vaadittavaa aukkoa.
Elkins: Listatkaa tähän HIFK:n 2011 mestaruuden jälkeiset 3-4 ketjujen sentterit, jotka täyttävät seuraavat kriteerit:
-Luontainen pelipaikka on keskushyökkääjä
-Aloitustaito liigan eliittiä
-Alivoiman erikoismies
-Tekee pisteitä myös tasakentällisin enemmän, kuin 10 kaudessa ja pystyy tarvittaessa pelaamaan satunnaisesti 1-2 ketjuissa
-Pysyy terveenä
-On aina parhaimmillaan keväällä
-Tuolla ollaan Hytöstä tuomassa meille. Mitä helvettiä?
Onhan se faktaa, että Elkins ei ole niin hyvä, kuin mitä parhaimmillaan meillä oli. HIFK:lla tuntuu vain tuohon rooliin olevan ihan älyttömän haastavaa löytää pelaajia, kuten koko sentteriosastolle. Aika kallis pelaaja viimeisinä kausina ja vihjasi nytkin haastattelussa, että korvaus työstä pitää saada, että ulkomaille haluaa enää lähteä. Uskon kuitenkin, että pelaajana Elkins edelleen olisi parhaita, ellei paras 3-4 ketjujen sentteri mitä meillä on tässä lähivuosina ollut. Kotimaisena pelaajana olisi ihan ehdoton signaus. Nyt vaan ne muut tekijät, kuten asuminen ulkomailla ja todennäköinen palkkatoive rajaavat liikaa.
Shedden: Valmentajan palkkaamiseen pitää suhtautua paljon kriittisemmin, kuin yksittäisen pelaajan palkkaamiseen. Yksi pelaaja ei kaada venettä, mutta väärän valmentajan signaus johtaa kyllä helposti merihätään, vaikka olisi huippuluokan materiaalikin käytössä. Tämäkin on todistettu HIFK:ssa liian monta kertaa. Entäs Doug Shedden?
Plussat:
-Valmentanut viime kausina Liigaa kovemmissa sarjoissa, joten en ymmärrä väitettä puhtaasta nostalgiasta.
-Sopisi värikkäänä persoonana HIFK:hon, saa yleisön ja pelaajat syttymään sekä ylittämään itsensä.
- Agressiivinen ja suoraviivainen pelityyli sopivat HIFK:hon. Tämän pitäisi olla aina osa HIFK:ta, mutta on ollut hukassa viime kausina. Menestys ja agressiivinen pelityyli eivät ole toisiaan poissulkevia asioita. Pitkässä runkosarjassa tuo mielenkiintoa ja väriä. Tietty agressiivisuus lisäksi sopii HIFK:lle myös peli edistävällä tavalla. Pikkaraisen heikkous mielestäni, että liian kliinistä on HIFK:n pelaaminen ja tunnepelaamisesta ei ole saatu tarpeeksi, joka näkyy etenkin kotipelaamisen kipsaantumisena.
-Hänen joukkueensa ovat aina menestyneet hyvin, vaikka eivät ole menneet päätyyn asti.
-Nostalgia
-Useita mestaruuksia rapakon takana alasarjoissa
Miinukset:
-Ei ole tainnut kuitenkaan koskaan voittaa mestaruutta euroopassa.
-Pelityyli, pelaajien johtaminen, tunnepelaaminen riittävät menestykseen tietyyn pisteeseen, mutta riittävätkö mestaruuteen?
-Paskamainen loikka Ilmalaan
Miinuksia on vähemmän itselläni listattuna, mutta suurin kysymys Sheddenin kohdalla on se, että riittääkö ikinä tappiin asti euroopan kärkisarjoissa? Se kysymys hänen palkkaajansa pitää esittää itselleen. En liputa estoitta Sheddenin puolesta, mutta en missään nimessä sulkisi pois. Se olisi sokeutta ja tyhmyyttä. Saatavilla olevista vaihtoehdoista pitää punnita paras. Kyllä minä itse ottaisin ennemmin Antti Pennasen tai Mikko Mannerin, joilla on lähivuosina voitettu mestaruus, mutta me valitaan eri koreista. Toki Siellä on mielenkiintoisia nimiä, kuten Söderholm, Peltonen ja joidenkin papereissa myös Kuhta, mutta onko siellä parempia meriitteja aikuisten tasolla?