HIFK:n huhut, mutut & htt-spekuloinnit

  • 6 777 174
  • 28 303

Walkin

Jäsen
Suosikkijoukkue
Pittsburgh Penguins
Juuso Ikonen at eliteprospects.com

Juuso Ikonen vapautui juuri äsken, eli olisiko meille tulossa jossain vaiheessa ?

Juuso Ikonen ei kyllä ole sitä mitä tuolla tarvitaan

Toisaalta, meidän oikealaiturit ovat tällä hetkellä Kangasniemi, Dyk, Nordgren ja Keränen niin onhan tuossa oikeastaan pari arpaa ja yksi puhdas nelosketjun mies joten voisihan tuolla kenties olla Ikosen mentävä aukko? Nordgrenin tilannekin on vielä se, ettei ilmeisesti ole ihan alkukaudesta vielä täysin kunnossa.

Mutta samaa mieltä siitä, että isommat puutteet ovat keskikaistalla ja pakistossa, mutta ei tämä sitä faktaa poista, että myöskään oikealaitaosasto ei missään erinomaisessa jamassa ole.
 

Jan_Peter

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK,Chicago blackhawks
@Walkin Onko se laitureilla nykyään jotenkin kiveen hakattu noi laidat millä puolella pelaa? Oman käsityksen mukaan vauhtia vaihtavat paikkoja solkenaan vaihtojen aikana.
 

Walkin

Jäsen
Suosikkijoukkue
Pittsburgh Penguins
@Walkin Onko se laitureilla nykyään jotenkin kiveen hakattu noi laidat millä puolella pelaa? Oman käsityksen mukaan vauhtia vaihtavat paikkoja solkenaan vaihtojen aikana.

No ei kiveenhakatut, mutta kyllä jotkut pelaajat saavat selvästi enemmän itsestään irti toisella laidalla kuin toisella. Tähän peilaten on mielestäni fiksua kasata joukkue niin, että pelaaja saa pelata sillä laidalla jolla hän on valtaosan urastaan pelannut ja saanut itsestään parempaa irti kuin, että hankitaan vain kasa laitureita sen kummemmin miettimättä kummalla laidalla nämä ovat tottuneet pelaamaan.

Saa olla toki erimieltäkin.

E: Mainitaan nyt etten missään nimessä vaadi Ikosta meille tms. mutta jos mies tänne eksyisi niin en pakolla näkisi myöskään niin huonona hankintana. Pari sentteriä ja yksi laadukas pakki ovat kuitenkin ne tärkeemmät tuonne saada myös minun mielestäni.
 
Viimeksi muokattu:

mixu

Jäsen
Suosikkijoukkue
Hifk
Ikonenkin on aika pienikokoinen. Jos laituri vielä tulee niin mielummin sitten voimalaituri.
 

Jan_Peter

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK,Chicago blackhawks
@Walkin Siellä on puhtaita oikeita laitoja Dyk ja Nordgren.

Sitten LW/RW pelaajia on:

Turunen
Saarinen
Tallberg
Keränen
Petrell
Åsten

Ja vasemmat laidat:

Sallinen ja Hämäläinen

Sitten on And ja Myllylä jotka oman muistin mukaan molemmat on pelanneet oikeassa laidassa.

Ikonen varmasti nostaisi tasoa, mutta ei toisi vaan lisäyksen asioihin mitä joukkueesta jo löytyy.
 

Pekka Kaukalo

Jäsen
Suosikkijoukkue
Stadi

Pekka Kaukalo

Jäsen
Suosikkijoukkue
Stadi
Siis ihan täältä luin, ei sen tarkempaa tietoa ole. Hienoa tietty jos näin ei ole ja Nikke on heti kauden alussa täydessä tikissä.
Marraskuussa lähti puukon alle. Lonkan kuppeja kun putsataan, niin voi toki olla ettei pelaa enää ikinä. Mutta tuskin niin paha tuon ikäisellä jampalla, joka saa ns. parasta mahdollista hoitoa. NHL-veskojen kuppeja putsataan harva se kesä ja jätkät on kauden alussa iskussa. Uskon, että Nikke vetää ens kaudella tykkikauden Lunkan vierellä. :)
 

douppi

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Liverpool
Onko kenelläkään tietoa siitä, että oliko se Rantakarin soppari meille ihan spekulointia vaan? Ennen risteilyä oli aika paljon huhua ja muutama laittoi jo viestiäkin varmasta siirrosta. Aika hiljaista ollu nyt sen kans, eli olikohan vaan turhaa höpinää.
 

Lemieaux

Jäsen
Suosikkijoukkue
Total hockey / Totaalvoetbal
Toisaalta, meidän oikealaiturit ovat tällä hetkellä Kangasniemi, Dyk, Nordgren ja Keränen
...
mutta ei tämä sitä faktaa poista, että myöskään oikealaitaosasto ei missään erinomaisessa jamassa ole.

Oli tuo pitkä lista muka LW/RW mikä tahansa, jos nyt puhutaan ihan oikeasti parhaiten ja optimaalisimmin eri laidoilla pelaavista, käsittääkseni Saarinen kuitenkin voi pelata oikealla laidalla. Yksikään noista muista listatuista ei muutenkaan ykkösen oikealla laidalla voisi pelata. Joten jos Turunen pysyy, ei ole ongelmaa. Jos Turunen lähtee, tarvitaan yksi "Salminen" oikealle tai yksi "JanneKeränen" vasemmalle (jolloin siis Saarinen olisi oikealla).
 

Gilmore

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Marraskuussa lähti puukon alle. Lonkan kuppeja kun putsataan, niin voi toki olla ettei pelaa enää ikinä. Mutta tuskin niin paha tuon ikäisellä jampalla, joka saa ns. parasta mahdollista hoitoa. NHL-veskojen kuppeja putsataan harva se kesä ja jätkät on kauden alussa iskussa. Uskon, että Nikke vetää ens kaudella tykkikauden Lunkan vierellä. :)
Nordgren operoitiin hyvän matkaa vuoden 2019 puolella. Olikohan helmikuussa. Pudotuspelien aikaan tilanne oli, että ei ole varmaa, että ehtiikö kuntoon seuraavan kauden alkuun, sen verran vaativa kuntoutus oli/on edessä. Eli Nikke lähtee väkisinkin isolta takamatkalta tulevaan kauteen, vaikka kauden alkuun periaatteessa toipuisikin, kun kesä menee vielä suurelta osalta kuntoutuksen kanssa.
 

Tpip

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, L'equip blaugrana, La Albiceleste, Raiders
Maajoukkue puhaltaa yhteen hiileen, pelaa omistautuneesti yhteisen pelisuunnitelman mukaisesti ja onnistui raapimaan voiton ylivoimaisesta vastuksesta - mutta ei tule voittamaan mestaruutta, sillä yksilöiden taso ei vain yksinkertaisesti riitä. Lätkä on yksittäisessä matsissa flowta, momentumia, itseluottamusta, uskoa, kamppailua ja taktiikkaa. Lätkä on pitkässä juoksussa strategiaa, visiota, stigaukkoilua ja kokonaisuuden rakentamista erilaisista palasista - eri vahvuuksia omaavien palasten yhteensovittamista saavuttaakseen kemioita, jotka ovat isompia kuin osasten summa.

Lukitaanko vastaus? Edelleen pidättäydyn alkuperäisessä väitteessäni, että lätkä on loppuen lopuksi aika vähän palsta-stigaukkoilua ja kokoonpanopornoa. Sen hyvin osoittaa tämän kevään Suomi ja HPK.

Ja kokoonpanopornossakin meillä on pullat ihan hyvin uunissa Liigaan.
 

KooJii_#1

Jäsen
Suosikkijoukkue
★ HIFK ★ Detroit Red Wings ★ Dallas Stars ★
Lukitaanko vastaus? Edelleen pidättäydyn alkuperäisessä väitteessäni, että lätkä on loppuen lopuksi aika vähän palsta-stigaukkoilua ja kokoonpanopornoa. Sen hyvin osoittaa tämän kevään Suomi ja HPK.

Ja kokoonpanopornossakin meillä on pullat ihan hyvin uunissa Liigaan.
Pelkkä Jalonen riittäis penkin takana ni kokoonpano sais olla ihan mitä vaa :D
 

Lemieaux

Jäsen
Suosikkijoukkue
Total hockey / Totaalvoetbal
Maajoukkue puhaltaa yhteen hiileen, pelaa omistautuneesti yhteisen pelisuunnitelman mukaisesti ja onnistui raapimaan voiton ylivoimaisesta vastuksesta - mutta ei tule voittamaan mestaruutta, sillä yksilöiden taso ei vain yksinkertaisesti riitä. Lätkä on yksittäisessä matsissa flowta, momentumia, itseluottamusta, uskoa, kamppailua ja taktiikkaa. Lätkä on pitkässä juoksussa strategiaa, visiota, stigaukkoilua ja kokonaisuuden rakentamista erilaisista palasista - eri vahvuuksia omaavien palasten yhteensovittamista saavuttaakseen kemioita, jotka ovat isompia kuin osasten summa.

En varmasti ole ainoa joka yllättyi tästä mestaruudesta, mutta se että 1,5 kk (ja noin 1kk kauemmin kuin muut) erinomaisesti valmennettu joukkue voitti mestaruuden ei silti tarkoita etteikö IFK tarvitsisi hyvän valmennuksen lisäksi myös poikkeuksellista yksilötaitoa. Myönnän, että näin aivan päin vihtua (kaikkien muiden tavoin) Suomen mahdollisuudet mestaruuteen (ja aivan hemmetin hyvin niin!), mutta ei se todellakaan tarkoita että Jarno Pikkarainen pystyisi samaan kuin Jukka Jalonen pystyi.

Se mitä Leijonat juuri teki on verrattavissa ainoastaan Lake Placidin ihmeeseen, ja sen suurimpana syynä on Jalonen. En ole täysin vakuuttunut siitä, että Pikkarainen on aivan yhtä suuri nero.
 

Jymäkkä

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, NY Rangers, Ketterä, Saksa (futis), IPV
Mitenkään Leijonia väheksymättä, niin nimenomaan MM- kisojen tapaisessa lyhyessä stintissä tuosta pelitavasta ja yhtenäisyydestä saa valtavan edun, jos ne ovat kunnossa. Hyvin harvoin kaikki huippumaat saavat paketin optimaalisesti kasaan, ja silloin mikä tahansa tähtisikermä on voitettavissa. Liigassa tilanne on keväällä ihan eri. Kaikilla mestaruudesta kamppailevilla on peli kuosissa ja yleensä myös joukkuehenki hyvä, ja tällöin ne yksilöiden erotkin alkavat näkyä ja nousta esiin.
 

Sp#16

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK aina välillä, EPS jalkapallo
Lukitaanko vastaus? Edelleen pidättäydyn alkuperäisessä väitteessäni, että lätkä on loppuen lopuksi aika vähän palsta-stigaukkoilua ja kokoonpanopornoa. Sen hyvin osoittaa tämän kevään Suomi ja HPK.

Ja kokoonpanopornossakin meillä on pullat ihan hyvin uunissa Liigaan.
Varmasti näinkin, mutta kyllä mä ison seuran kannattajana haluan silti nähdä hyvin rakennetun joukkueen, joka ei ole koskaan mikään ns mustahevonen ja kevään tullen mahdollinen yllättäjä. Sen täytyy aina olla top3 kamaa, niin menestyksellisesti, kuin viihdyttävyydeltään. Hämeenlinnassa ei paljon hokin ulkopuolelta löydy valinnanvaraa vapaa-ajalle, mutta stadissa on paljon muutakin tekemistä, kuin maksaa löppösten kovasta tsemppaamisesta ja mahdollisesti yllätyksistä kevään koitoksiin.
 

Hokipedia

Jäsen
Suosikkijoukkue
IFK, LA Kings, Underdog
Todellista fatkapohjaa en tiedä, mutta perjantaina eräs HPK:n viime kauden pelaaja kertoi, ettei Turunen hänen tietonsa mukaan olisi lähdössä vielä ensi kaudeksi P-Amerikkaan.

Korostan, ettei kyseessä ole mikään fakta, mutta ko. jätkät ovat ainakin hyviä kavereita keskenään ja juttelevat näistäkin asioista usein.
 

BOL

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Omiin silmiini Suomen joukkueen etu oli se, että joukkueessa ei ollut yhtään tähtistatuksen pelaajaa. Voittojen ja mestaruuden jälkeen niitä toki löytyy, mutta nekin tähdet ovat sellaisia nöyriä joukkuepelaajia, joilla pysyy jalat maassa myös omien onnistumisten hetkellä. Suomi pääsi kaikkiin loppusarjan peleihin altavastaajan asemasta ja silloin valmennuksen on suhteellisen helppo pitää fokus olennaisissa asioissa. Aika paljon samaa löytyi esim. HPK:sta. Onnistujia oli paljon, mutta odotukset eivät olleet katossa ja tuskin kukaan olisi haukkunut Turusta tai Larmia, jos Kerho olisi pudonnut jatkosta alkumetreillä. Nämä ovat asioita, joita ei voi väheksyä, kun taitotasot ovat lopulta marginaalisen pieniä ja suurin taisto käydään lopulta korvien välissä. Tällaisten joukkueiden valmennuksen roolia ei tule väheksyä, muttei myöskään pelaajien paineita tai onnistumisten pakkoa.

HIFK:ssa tällaista yhdistelmää ei varmaankaan koskaan tulla näkemään. Joku tähti pitää aina löytyä ja jonkun on aina pakko onnistua, jotta media ei revi otsikoita. Paineet on meillä joka ikinen vuosi kovemmat kuin muualla. Tähtipelaajien pitää pystyä olemaan palkkansa arvoisia. Huolimatta siitä, mitä pelaajan omassa elämässä muuten tapahtuu, duunissa pitää onnistua, koska joukkueen menestys on rakennettu sen varaan, että tähdet onnistuu. Parhaiden pelaajien on oltava parhaita. Se kuuluu lajiin.

Moni tuomitsee joukkueen tasapaksuksi, jos tähtiä ei ole ja pelaajisto on taitotasoltaan tasainen. Joukkueen kokoojan ja valmennuksen näkökulmasta tällainen tasapaksuksi tuomittu jengi voi kuitenkin olla usein potentiaalisempi menestyjä, kunhan joukkueen perustaitotaso on kuitenkin riittävän korkea. Myös pelaajien persoonien merkitys kasvaa ja primadonnien on oltava merkittävästi muita parempia, jotta heidän hankintansa on joukkuedynamiikan kannalta perusteltua. En suinkaan väitä, että jokainen tähti on vaikea persoona tai diiva, mutta monia huippuja yhdistää se, että he tarvitsevat paljon peliaikaa, heidän pitää olla kentällä ratkaisuhetkillä ja he saattavat olla valmennuksen näkökulmasta henkisesti muita vaativampia pelaajia. He myös vaativat itseltään enemmän kuin kukaan muu ja se on henkisesti heille itselleenkin todella tiukka paikka. Tässä ei ole mitään negatiivista, jos pelaaja onnistuu ja itseluottamus on tapissa. Mutta, jos ratkaisuhetkillä onnistumisia ei tulekaan, joukkuedynamiikan kannalta tulee isoja haasteita. Tällöin valmennuksen pitää pystyä perustelemaan, miksi tähti ei ollut kentällä, kun peli piti ratkaista. Toisena vaihtoehtona on toki peluuttaa tähtiä uppiniskaisesti ja hakea onnistumisia viimeiseen asti, mutta joskus aika loppuu ja tulosta on tultava heti.

Tätä taustaa vasten on parempi, mitä tasaisempi joukkue on. Yleensä joku nostaa huimasti tasoaan kauden aikana ja joku on aina kuuma pelaaja. Ja sitten taas joku toinen ja kuumat pelaajat pelaavat eniten ja/tai ratkaisuhetkillä. Joukkue on aina osiensa summa ja myös parhaiden pelaajien pitää osata kantaa vastuu siitä, että oma ego ja omat onnistumiset laitetaan sivuun silloin, kun joku toinen voi ratkaista pelin. Joukkueen etu tulee aina ensin. Tämän oikeasti sisäistävien, nöyrien pelaajien valmentaminen ja heidän tarinansa rakentaminen on aina helpompaa kuin usean tähtistatuksen omaavan pelaajan kanssa operoiminen. Tarinan rakentuminen vie usein aikaa ja vaatii myös vaikeuksia. Tämän vuoksi ostojoukkueet onnistuvat harvoin täydellisesti, sillä aikaa on yleensä vain yksi kausi: kuluva kausi.

Tätä taustaa vasten olen sisäistänyt joukkueen pitkäjänteisen rakentamisen ja runkopelaajien merkityksen sekä tietynlaisen tasapaksuudenkin. Se ei tarkoita sitä, ettenkö halua menestystä tai nähdä hyviä pelaajia. Kyllä haluan. Mutta hyvät pelaajat syntyvät onnistumisista ja mitä tasaisemmin onnistumisia tulee, sitä enemmän syntyy hyviä pelaajia. Pikavoittoja en tarvitse, sillä niistä seuraa hyvin harvoin pitkällä aikavälillä menestyksen takeita.
 

tommy36

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Mitenkään Leijonia väheksymättä, niin nimenomaan MM- kisojen tapaisessa lyhyessä stintissä tuosta pelitavasta ja yhtenäisyydestä saa valtavan edun, jos ne ovat kunnossa. Hyvin harvoin kaikki huippumaat saavat paketin optimaalisesti kasaan, ja silloin mikä tahansa tähtisikermä on voitettavissa. Liigassa tilanne on keväällä ihan eri. Kaikilla mestaruudesta kamppailevilla on peli kuosissa ja yleensä myös joukkuehenki hyvä, ja tällöin ne yksilöiden erotkin alkavat näkyä ja nousta esiin.
Nimenomaan näin. En ollenkaan ymmärrä sitä väheksyntää, joka mediassa on ollut Suomen liigapelaajia kohtaan.

Jokainen liigan huippupelaaja - joiksi liki jokainen maajoukkueessa pelannut voidaan lukea- on varmastikin sen verran kyvykäs ja lahjakas, että ei varmastukaan ole mikään täysi vastaantulija vs vaikkapa Kanadan pelaajat.

Ero voisi tulla esiin paremmin, jos pelattaisiin paras seitsemästä, josko silloinkaan ei voisi pitää varmana Kanadan voittoa.

Kyllähän tosiasiassa oli niin monta tasoeroja tasoittavaa tekijää, että en missään vaiheessa osannut pitää minään ihmeenä Suomen mahdollista voittoa, ellei sitten halua viestiä Suomen pelaajien olleen todella paskoja pelaajia.

Mitäön myöskään Suomen voitosta poisottamatta, niin en mä ainakaan nähnyt eilen mitään muuta ns "taktista" onnistumista kuin että hengen nostatus oli kondiksessa ja huomasi että lentokentällä puolustaminen on enemmän selkärangassa, eli Kanadalla oli vaikeuksia hahmottaa sijoittumista oikein.

Itse peliähän vei selkeästikin Kanada, joka siis määräsi pelin kulkua, ja edes napsua huonommalla maalivahtipelillä juhlittaisiin ihan muilla toreilla.
Maalit kuitenkin ratkaisevat, ja siinä Suomi onnistui eilen paremmin that´s it, mutta isolta osin juurikin tuosta seikasta johtuen, että ei edes Kanadan maalivahtikaan osannut sijoittua lentokentän vaatimalla tavalla.

Rinnastuksia Lake Placidiin pidän jotakuinkin naurettavina ja Suomen pelaajien taitoa väheksyvänä.

Mielestäni voitto meni oikein koska Suomi teki maalit, mutta eihän kai kukaan voi tosissaan väittää että tehdyt maalit vastasivat kenttätapahtumia. Suomen peli perustui yritteliäisyyteen ja vastaiskuihin, ja nyt se toi tuloksen koska -kuten sanottu- ihan varmasti on riittävästi taitoa maalin tekemiseen kun sille paikka on, mutta eihän peli nyt muuten mitään taktista riemujuhlaa Suomen osalta ollut, sillä eihän kukaan voine etukäteen päättää ettei vastustaja tee maalia paikoistaan. Se kun on herran ja maalivahdin hallussa se, eikä juurikaan sellaisen taktiikan jossa vain katsottaisiin jotta meneekö se kiekko ja koska omaan maaliin.

Onnea Suomen joukkueelle ihan kollektiivisesti voitosta, koska joukkueena tässä totisesti mentiin ja sitoutuminen oli huippuluokkaa.
 

torpeedo

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Lunkan väärintorjutut voitot
Ero voisi tulla esiin paremmin, jos pelattaisiin paras seitsemästä, josko silloinkaan ei voisi pitää varmana Kanadan voittoa.

Näin on. On eri asia voittaa ottelusarja paras yhdestä kuin paras seitsemästä. Turnaukset ovat eri asia kuin koko kauden kestävä koitos.
Toisaalta, Suomi pisti Kanadaa hanuriin kahdesti ja hoiteli siinä sivussa Ruotsin ja Venäjän. Elämme hämmentäviä aikoja.
 

Stigu

Jäsen
HIFK:ssa tällaista yhdistelmää ei varmaankaan koskaan tulla näkemään. Joku tähti pitää aina löytyä ja jonkun on aina pakko onnistua, jotta media ei revi otsikoita. Paineet on meillä joka ikinen vuosi kovemmat kuin muualla. Tähtipelaajien pitää pystyä olemaan palkkansa arvoisia. Huolimatta siitä, mitä pelaajan omassa elämässä muuten tapahtuu, duunissa pitää onnistua, koska joukkueen menestys on rakennettu sen varaan, että tähdet onnistuu. Parhaiden pelaajien on oltava parhaita. Se kuuluu lajiin.
Mun on vaikea nähdä, että IFK:ssa pelaajalla olisi jotenkin isommat menestyspaineet kuin muualla. Jos jengi saa mestaruuden keskimäärin 13 vuodessa, niin kuka siltä tai sen pelaajilta odottaa yhtään mitään? Samaten, jos jengissä on kourallinen pelaajia, jotka kausi toisensa jälkeen saavat jatkopahvin muiden kuin pelillisten ansioiden takia, niin on vaikea kuvitella että jollakin maakunnan Möttösellä on hirveästi menestyspaineita IFK:ssa.

Itse arvioisin että suurimmat paineet pelaajilla IFK:ssa ovat siitä, onnistuvatko he henkilökohtaisella tasolla. Eli onnistuvatko he ponnahtamaan jengistä jonnekkin korkeammalle (SHL/KHL/NHL/Sveitsi, ym). Siis niillä huippupelaajilla, jotka seuraa ponnahduslautana käyttävät. Ja tämä ponnahdushan on aikalailla riippuvainen pelaajan henkilökohtaisesta suorituksesta, eli (hieman karrikoiden) runkosarjan pistesaldosta. Tässä piileekin joukkueenjohtajan ja valmentajan suurin haaste: Miten saada huippupelaajat pelaamaan ja sitoutumaan joukkueelle? Viime kausien huippupelaajista oikeastaan Rask ja Tyrväinen ovat olleet tässä mielessä (melkein ainoita) hyviä hankintoja.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös