Muuten oikeaa tietoa täydellisestä möyrijästä, mutta pitää sen verran kyseenalaistaa, että mun mielestä möyrijä nimenomaan ei lämää kuin ristikulmaan tai suoraan päätyyn tai omista pleksin kautta pois. Maalia kohti, silloin jos kiekko sinne lipsahtaa, mennään niska jään tasalla, eikä tosiaan lämitä, vaan survotaan (ja tässä valitettavasti yleensä epäonnistuen) kiekkoa miten taidetaan, maila on vastustajan sitomista varten - vai oletko ikinä nähnyt valioluokan möyrijän lämäävän? Marko Tuomainen lämäsi, Pepe Lehtonen lämäsi, jopa Toni Arimakin lämäsi. He eivät möyrineet kulmissa.
Ja toi taklaus - möyrijä voi kyllä joo taklata, mutta mun mielestä ei tosiaan aina kun paikka tulee, eikä ainakaan kun möyrijä on toteuttamassa luontoaan kulmassa. Ainakaan Peltosen möyrintäkiekossa. Silloin kun möyritään kulmassa, ei silloin taklata, vaan möngerretään sen kiekon kanssa vastustajien alla, jätetään seuraavalle möngertäjälle jos saadaan, jne - niin kauan kuin osataan. Liike on hidas, mutta päättymätön, kun kiekkoa pidetään siellä missä tila ja aika on loppunut jo hyvän aikaa sitten.
Vaatii työteliäisyyttä pysyä kiekossa kulmassa - pelin vaadenon hurja ja kulmaan on jätettävä kaikki! Taklauksella vaan ajaisi itsensä pois sieltä kulmasta, kun pitäis hakea vauhtia. Eli mun mielestä oikeassa möyryämisessä taklaaminen on aina alisteista punttaukselle. Isä-möyryäjä Åsten, joka on vaikuttanut möyryämisen kehitykseen enemmän kuin kukaan muu pelaaja, on tästä priimusesimerkki. Taklaa, mutta ei koskaan möyrytessään kiekkoa kaikilla ruumiinosilla eteenpäin kontillaan laitalankun varjoissa. Aikaa kuluu, kiekko pysyy omilla, kunnes on aika mennä vaihtoon ja antaa tuoreempien lihasten tulla jatkamaan möyryämistä. 2. erä on tässä hommassa hyvä - joukkue voi pysyä kulmassa kiekossa useita minuutteja putkeen kuluttamassa pelikelloa kohti vapauttavaa erätaukoa.
Tsemppiä meille Peltosen nyanssien tulkinnassa!
Optimaalisia möyryäjiä listatessa kannattaa muistaa Salmelaisen usein viljelemä sanonta: "Vanhus ei tule yksin."