Mua kyllä pisti lähinnä vituttamaan Matikaisen paskanjauhanta ja itsesääli ko. jutussa. Useaan kertaan muistettiin mainita, ettei Pentti-setä suinkaan ole katkera, mutta... kuitenkin rivien välistä oli luettavissa hyvinkin katkeran miehen tilitystä. Perinteiseen tapaan jutussa mainittiin, kuinka "tosi ystävät" eivät Penttiä hylänneet. Itselleni tuli ensimmäisenä mieleen, että suurin osa ihmisistä, jotka Pentti on ehkä laskenut ystävikseen, ovat kuitenkin olleet loppupeleissä sellaisessa asemassa työnsä tms. johdosta, että ovat joutuneet sietämään Matikaista.
Kaikkein räikeintä settiä oli kuitenkin seuraava kohta (lainaus IL, 24.5.08):
Matikainen kertoo, että ainut tapa hänelle jatkaa on sulkea elämästään kaikki kymmenen HIFK-vuotta. Se tarkoittaa kaiken hävittämistä, mikä liittyy tuohon aikaan. Joukkue oli käytännössä hänen elämänsä.
-" Kaikki on hävitetty, pokaalit ja muut. Se joukkue on minulle yhtä neutraali kuin Porin Ässät."
Mutta sen vielä sanon, että Pentti Matikainen ei koskaan ymmärtänyt HIFK:n todellista arvoa. Ja siltikin hänellä on pokkaa julkisesti mainita, kuinka HÄNELLE on tarpeellista pyyhkiä koko aikakausi pois muistista. Meiltä se ei onnistu ihan niin helposti, että kannetaan kolme urheilukassillista tavaraa ja hävitetään kaikki ko. aikakauteen liittyvä. Ei todellakaan.
Ja jos joku toimittaja haluaa tehdä jutun fanista, jolle Pentti Matikainen on aiheuttanut syvät arvet ja monivuotisen vitutuksen, täältä löytyy yksi jos toinenkin. Tasapuolisuuden nimissä olisi hienoa, jos edes osan Pentin källeistä voisi vuotaa julkisuuteen, jotta ihmisillä olisi tietoa, miksi mihinkään pitkämielisiin erokeskusteluihin ei todellakaan ollut aihetta.
Jos aikaisemmin toivotin Pentille jokseenkin mukavaa loppuelämää, tämän haastattelun jälkeen toivon Matikaiselle vain loppuelämää. Ihan helppoa ei varmaan ole hänelläkään, hänhän se joutuu sietämään itseään hamaan loppuun asti.