Tappara on aika omassa kastissaan, mutta esimerkiksi Kärpillähän on joukkueen rakennus mennyt hyvin samaa latua IFK:n kanssa materiaalin laajuuden osalta.
Molemmilla on 13 hyökkääjäsopimusta (jos IFK:n osalta jätetään juniosarjojen pelaajat pois) ja luultavasti sentteri haussa. Näihin listoihin mahtuu IFK:lla siis Hartikainen, joka taitaa olla depth chartissa vitosketjun mies, samoin kuin vaikkapa Kalle Matikainen Kärpillä. Mäkiahon kohdalla sanoisin, että en näe miten vaikkapa Ville Heikkala tai Julius Hermonen olisivat lähtökohtaisesti selkeästi laadukkaampia hyökkääjiä. Mäkiahohan tuli IFK:hon käytännössä Teissalan tilalle.
Luhanka lienee IFK:ssa kasipakki ja voi hyvinkin olla että Arttu Paaso ja Viljami Juusola ovat paljon potentiaalisempia pelaajia, joten tässä on hieman eroa. Seiskapakkina IFK:lla on Manninen ja Kärpillä Joel Olkkonen. Ysipakkina on Kärpillä Janne Peltonen ja IFK:lla Nykyri.
IFK:ssa on vedetty pitkään poikkuksellisen laajalla ringillä, joten tällainen normaalimpi joukkueen rakenne vaikuttaa erikoiselta. Sanoisin kuitenkin, että se perse edelle puuhun meneminen tapahtuu siinä kohtaa, kun joukkueen tasoa aletaan mitata kasipakilla tai vitosketjun hyökkääjillä sen sijaan että aktsottaisiin isommassa roolissa olevia pelaajia, joihin esimerkiksi Kärpät on panostanut.