Hauska katsella kohta, miten muut ovat matsin nähneet. Perinteisesti oma avautuminen ensin ilman vaikutteita:
Aloitan HIFKistä, jossa oli tänään paljon hyvää! Kylläpä viihtyi taas pitkästä aikaa katsomossa, kun tarjolla oli ylilyöntejä ja muuta mukavaa. HIFK-väkivaltajaoston (oikeastaan itseni) puolesta ojennan kolme tähteä Brett Harkinsille, joka viimeistään nyt pelasi itsensä HIFK-fanien sydämeen. Brett-poika kerta kaikkiaan kyllästyi Jypin selkeästi isomman pakin kahvaamiseen a.k.a mailapeliin ja näytti, että NHL / AHL -miehet taustastaan riippumatta ratkovat erimielisyydet muuten kuin mailalla. Näin teki Metrokin Lukkoa vastaan tiettävästi. Kuin ajatus lähtivät Brettiltä hanskat ja Jypin apurilta paita ynnä tasapaino. Pari nopeaa alakoukkua perään ja fanikatsomo repesi. Kyllä meille kelpaa makoisa tappeluvoitto aina. Jypiläinen lähti paitaa pukien korvat luimussa pois ja Brett stunttasi Vopatia loppuun asti pysähtyen Jypin vaihtopenkin tuntumaan kutsuen kaveria keskiympyrään. Ei ollut tungosta. Asiaa, Brett, asiaa!
Muutenkin HIFKin hermot olivat mukavan tiukalla ja Pasi Saarinen, Hirso (!), Häbä ja tietenkin Jere ottivat fyysistä dominanssia miten halusivat. Ja Aralle napsahtaa pisteet täältä; kaveri ei tehnyt mitään rauhoittaakseen tunnelmaa. Asiaa, Ara, asiaa!
Itse ottelusta:
Se hävittiin ihan suorin vartaloin ja ansaitusti. Ensimmäisen 10 minuutin aikana luotiin paikkoja solkenaan ja videoilta katseltiin mm. Spanielin ylärimaveto. Lisäksi tolppa kolisi kerran ja peli oli koko ajan Jypin puolustuspäädyssä. Kunnes sitten tapahtui Jyppi-matseista tuttu väistämätön; ensimmäinen paikka kaverille ja heti uppoaa. HIFK hävisi vaihteeksi puolustusalueen aloituksen 100-0 ja kiekko pelattiin viivaan Jypin pakille nro 8. HIFKin sentterin (Holma) ja toisen pakin (?) merkkauspeli meni aivan perseelleen ja pojat rupesivat pakittamaan kuin HIFK olisi ollut av-tilanteessa. Jypin pakki teki komean maalin; liikkui viivaa ensin sivusuunnassa ja kun ketään ei kiinnostanut käydä kiinni, ajoi sisään ja laukaisi. Meni suhteellisen helposti Laaksoharjulta, mikä ei vähennä suorituksen oikea-aikaisuutta.
Pian tämän jälkeen Harkins, The King, pelasi itsensä suihkuun ja samalla lähti kentältä HIFKin ainoa peliätekevä hyökkääjä. Lopputulos oli aika selviö tästä eteenpäin. Huonoa tuuria oli sikälikin, että Vopatkin puuttui. Hän on nimittäin Harkinsin lisäksi toinen, jota kehtaa sentteriksi kutsua. Nyt Harkinsin paikalle nostettiin....tadaa!...Hirso! Ja loppu on legendaa. Ei mitään jakoa, ei kerta kaikkiaan mitään. Paitsi tuossa örveltämisessä. HIFKin sentteriongelma on vähintäänkin keskikokoisen ruotsinlaivan kokoinen. Bulgarialaisine ravintolabändeineen. Siihen pulmaan törmää ahtaissa väylissä. Luttisen, jota kuulemma turhaan hypetetään, poissaolo sotki täysin yleensä hyvän Holman ketjun pelin. Vihko oli ihan yössä ja Häbä ynnä Viitaluoma...Huh! Sääliksi kävi Pärää ja Kuhtaa, jotka olivat pelipäällä. Ilman sentteriä on kuitenkin paha pelailla. Pentti, nyt on ostosten aika.
Jyppi pelasi kurinalaisesti, säilytti hermonsa ja vältteli kontakteja. Ja iski paikoistaan tehokkaasti. Aivan kuten otteluennakossani mietinkin. Samoin Aku Ankka -teoria piti. Jypin veskari, ihan tuntematon kaveri mulle, oli loistava silloin kun piti olla. Muuten hänkin pääsi aika helpolla Harkinsin uloslennon jälkeen. Mutta viileä esitys pojalta.
Jypin pakeista jäi kankea, mutta hidas kuva. Erityisesti nro 6, joka pudotteli mailaansa alvariinsa, oli hupaisa ilmestys. Lisäksi hän itki tuomareille jatkuvasti. Hyökkäjät olivatkin sitten monta astetta parempia ja jälleen kerran pirun nopeita. Immonen on tuleva tähti, loistava kaveri. Myös Tremblay on pelimies. Kontaktit eivät tosin ole hänen alaansa. Jos HIFKillä olisi (ollut) Jypin tahto ja pelikuri, olisivat numerot voineet olla toiset sentterien puutteesta huolimatta. Nyt HIFKillä oli perinteisesti taso ns. leveä, turisteista hyviin liigapelaajiin. Jypin nippu oli tasainen paria onnetonta pakkia lukuunottamatta. Onnittelut ansaitusta voitosta.
Ai niin, Laaksoharjua kävi sääliksi. Ainoastaan yksi selkeä imaisu, mutta monta hyvääkin torjuntaa. Silti hän taisteli tuulimyllyjä vastaan. Mutta pervoon HIFK-tyyliin viihdyin kuitenkin katsomossa mainiosti. Tämä oli vain yksi runkosarjan ottelu, pisteistä viis. Nyt niitä menetettiin kaksi. Niinkuin aina Jypille. Joten miksei näissä Jyp-matseissa voi olla hauskaakin? Edellisen kerran näin kivaa Jypin kanssa oli Noutaja-matsissa. Pidän ihmeenä, jos Jypin nippu ei kisko itseään kuuden joukkoon runkosarjassa.